Viikon kuulumisia+ ensimmäinen kirja-arviointi :)

Mukavaa sunnuntaita!

 Viikko on tuntunut äärimmäisen pitkältä ja raskaalta, ja onkin ollut ihanaa, että on ollut viikonloppu. Viime viikonloppuinen bloggarileiri oli tosi mukava ja avartava, tutustuin moniin mukaviin iuhmisiin, ja bloggaamisen ohella kävimme noin pienen ajan sisällä monta hyvinkin syvällistä keskustelua. Viikonlopun parasta antia oli kuitenkin ehkä yhteinen retki Lahden historialliseen museoon. Olen aina ollut hyvin skeptinen museoiden suhteen, mutta kun paikan päälle pääsee, onkin huomannut, että näyttely on erittäin mielenkiintoinen. Näin kävi myös tällä kertaa. Tällä samaisella retkellä poikkesimme myös Lahden satamassa ja nautimme välipalaa näteistä maisemista nauttien. Illalla puuhailimme leirimuistojen parissa. Sunnuntaina jatkoimme leirimuistot loppuun, annoimme palautetta leiristä ja nautimme vielä yhteisen lounaan. Tämän jälkeen olikin aika lähteä ajamaan kotiin. Matka sujui hyvin ja leppoisasti, ja kotiin palasi väsynyt, mutta onnellinen leiriläinen. (Leirin ainoa huono puoli oli kova sänky, oli ihanaa päästä nukkumaan omaan, rakkaaseen sänkyyn). :D

Maanantaina oli aika palata takaisin koulun penkille arkiseen aherrukseen. Aloitin tänä syksynä opinnot yo-pohjaisella merkonomilinjalla, ja koulu on tuntunut erittäin mukavalta, varsinkin, kun ei ole muutamaan vuoteen koulunpenkkiä kuluttanut. Etenkin palkanlaskenta tuntuu mukavalta, ja saattaa hyvin olla, että palkanlaskija onkin tuleva ammattini. Kouluviikko oli mukava, mutta kuten jo mainittua, aika pitkä. On ollut mukavaa, kun on saanut levätä pari päivää ja keskittyä rakkaaseen harrastukseen, lukemiseen. Joskus tuntuu, että kirjat ovat todellinen henkireikä. Aloitin lukuharrastuksen tosissani n. 14-vuotiaana ja harmittaakin, etten ole merkannut ylös jokaista lukemaani kirjaa, sillä lista olisi valtava. Kirjoja kuluu muutama viikossa, riippuen siitä, paljonko aikaa kullakin viikolla lukemiselle siunaantuu. Olen jopa haaveillut, että olisi ihanaa kirjoittaa joskus oma romaani, ehkä sekin joskus toteutuu...

Seuraavaksi muutama kuva viimeviikkoiselta museokäynnoitä, ja itse bloggauspuuhista ja sitten lupaamani kirja-arvostelu viimeksi lukemastani kirjasta! :)

Bloggari puuhailemassa :)












Nyt vihdoin kirja-arvosteluun:

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Perhesalaisuus

 



410 s.
Suomentanut Eeva Saarimaa

Perhesalaisuus on erittäin koskettava kirja. Kirjan pääteemana on perheen äidin sairastama rintasyöpä. Kirjassa kuvataan erittäin koskettavasti, millaista elämä on perheessä, jossa joku jäsenistä sairastaa vakavaa sairautta. Kirjaan oli taitavasti sidottu myös muita kantavia aiheita, muun muassa lapsen adoptointi ja löyhästi myös huumeiden käyttö. Eräälle siraan äidin tyttäristä oli luvattu lapsi adoptoitavaksi, jos tämä maksaisi lapsesta riittävän ison summan. Tätäkin juonikuviota oli mukava seurata syöpätarinoinnin ohella. Se, kuinka rintasyöpää kirjassa sairautena kuvattiin, tuntui erittäin realistiselta, ja välillä olikin erittäin lähellä, etten pyyhkinyt kyyneleitä kirjaa lukiessani.
Kirjaa oli erittäin mielenkiintoista lukea ja välillä tuntuikin, että ahmin liian monta sivua kerrallaan.

Perheen äidillä Elizabethilla ja isällä Johnilla on myös salaisuus, jota he eivät ole kertoneet perheen viidelle muulle lapselle, he ovat nimittäin saaneet ensimmäisen lapsensa erittäin nuorina, ja antaneet tämän siksi adoptioon. Dayne on nykyään kuuluisa näyttelijä, joka päättää ottaa yksityisetsivien avulla selvää, ketkä hänen biologiset vanhempansa ovat. Ehtiikö Dayne tapaamaan heidät ennen äitinsä kuolemaa?

Ainoa mielestäni negatiivinen puoli kirjassa oli uskonnollisuus. Kirja liikkui välillä häiritsevän paljon uskonnon ympärillä, mutta sekin on asia, joka ei kaikkia häiritse.
Suosittelen kirjaa ehdottomasti niille, jotka pitävät kirjoista, joissa käsitellään realistisesti vakavia aiheita ja niille, jotka eiväät pelkää silmäkulmien kostumista. Itselläni sellaista tapahtuu erittäin harvoin kirjoja lukiessani, mutta nyt on pakko myöntää, että välillä riipaiseva kerronta sai kyyneleet kihoamaan silmiin.

Tässä siis ensimmäinen ikinä kirjoittamani kirja-arvostelu, joren älkää välittäkö siitä, että se on vielä hieman suppea. Ja on muuten myös yllättävän vaikeaa kirjoittaa kirja-arvosteluja spoilaamatta juonta liikaa. Mutta kuten vanha sanontakin sanoo: "Harjoitus tekee mestarin!"
Iloista lokakuun viimeistä viikkoa kaikille!
-AnskuBansku

Heippa kaikille!

Olen Andrea, oikeastaan Ansku, turkulainen nuori nainen. Olen pitkään haaveillut oman blogin perustamisesta. Nyt olen tullut Lahteen bloggarikurssille, josta toivottavasti saisin eväitä oman blogin perustamiseen. Blogin nimii viittaa rakkaaseen lukemisharrastukseeni, elän ja hengitän kirjoista, en voisi kuvitellakaan eläväni ilman niitä Blogi tulee jatkossa sisältämään mun omia kirja-arvioita, mutta toki paljon muutakin maan ja taivaan välillä.

Ensimmäisen blogipostauksen kunniaksi ajattelin kertoa päivästäni bloggarikurssilla. Aamulla heräsin aivan paniikissa, en ole juurikaan ollut tällaisilla kursseilla, joten jännitys oli kai ihan ymmärrettävää :) Taksin kyydissä jopa muutama kyynelkin vierähti poskelle. Kuitenkin, kun päästiin paikan päälle, innostus alkoi vallata¨alaa. Ajattelin, että vihdoinkin saisin aloittaa pitkään toivomani harrastuksen. Kurssilla muut kurssilaisetkin vaikuttavat mukavilta, joten uskoisin, että viikonlopusta tulee erittäinkin mukava. Tulipahan jälleen kerran todistettua, että uusien juttujen odottaminen on jännittävintä, ja kun itse tilanteeseen loppujen lopuksi pääsee käsiksi, Tämä ilta menee pitkälti uuden blogin kanssa sählätessä ja uusiin kurssikavereihin syvemmin tutustuessa.

Muihin harrastuksiin lukemisen lisäksi kuuluvat muun muassa ristikoiden ratkominen ja leipominen/ ruoanlaitto silloin tällöin. Niin ja melkein unohdin mainita, olen myös lähes intohimoinen penkkiurheilija, etenkin kun kyse on jääkiekosta. Tähänastisen elämäni ehdottomasti paras kokemus on Suomen ja Venäjän välisen mm-jääkiekko-ottelun seuraaminen paikan päälla. Lipun sinne sain ylioppilaslahjaksi rakkaalta perheeltäni, enkä varmasti tule unohtamaan sitä, tunnelma oli aivan uskomaton

Lupaan muuten jatkossa panostaa myös valokuviin blogissani, mutta tähän ekaan en nyt vielä laita mitään, kun en ole aikaisemmin kovinkaan paljon valokuvaamista harrastanut. Mutta lukemistani kirjoista ja vähän kaikesta muustakin saatte varmasti nauttia jatkossa myös kuvien muodossa.

Tervetuloa kyytiin!
- AnskuBansku