Rentoa pääsiäislauantaita!

Moi!
Pääsiäispyhät ovat oivaa aikaa rentoutua ja viettää aikaa perheen kanssa. Eilen tunnelmani oli välillä jopa nostalginen, sillä leikittiin kotona suklaamunanetsimisleikkiä, joka kuului lapsena yksiin suosikkileikeistäni. Lisäksi eilisilta kului ristikoita ratkoen, musiikkia kuunnellen ja totta kai kirjaa lukien. Kävikin hassusti, sillä illalla kirjaan tarttuessani ajattelin "luen tässä nyt hetken ja katson, mitä sitten tapahtuu". Jonkin ajan kuluttua kirja päättyi, ja ajattelin, että voisin pikku hiljaa lopetella, katsoin kelloa ja hämmennyin. Olin lukenut täysin huomaamatta reilut kolme tuntia. Huomasin jälleen lukemisen olevan mukaansatempaava harrastus. Kirja, joka imaisi minut noin tiukasti syövereihinsä esitellään seuraavaksi, tervetuloa matkaan.

Richard Mason- Meren huoneissa

Suomentanut Mika Tiirinen

343 sivua
Gummerus

70-vuotias mies, James istuu huoneessaan meren yllä ja katselee kaunista maisemaa. Hänen vaimonsa Sarah on kuollut vuorokausi sitten, Setonin linnassa, kodissaan, jossa he ovat eläneet onnellisen yli 40 vuotta kestäneen avioliiton. Mies on antanut poliisin olettaa, että Sarahin kuolema on itsemurha, todellisuudessa tilanne on kuitenkin aivan toinen, sillä lähes kirjan alussa käy ilmi, että James Sarahin tappoi. James yrittää ymmärtää itseään ja sitä, miksi tuli tehneeksi sen mitä teki ja lukija lähtee mielenkiintoiselle matkalle, joka alkaa Jamesin nuoruusvuosista. James rakastaa musiikkia ja on valinnut soittimekseen vanhempienaa toiveiden vastaisesti viulun. James on korviaan myöten rakastunut vaimonsa serkkuun, nuoreen viulistityttöön, Ellaan. Jamesin harmiksi Ella on juuri kihlautumassa toisen miehen kanssa. Ella kuitenkin kertoo Jamesille suvustaan kaikenlaista. Hänen sukunsa on rikas, heille kuuluu hulppea kartano, Setonin linna Etelä-Englannissa. Ella on linnan tuleva perijä. Jamesin tarinaan liittyy olennaisesti myös pianisti Eric, jonka kanssa James ystävystyy. James ja Eric lähtevät pariksi kuukaudeksi opiskelemaan Pariisiin ja samanaikaisesti heidän tarkoituksenaan on huolehtia Ericin sukulaistädin, kuuluisan taidemaalarin jäämistön myynnistä huutokaupassa. Ellan ja Jamesin välit ovat Ellan kihlauksesta huolimatta lähentyneet niin, että Ella huolestuu Jamesin ja Ericin väleistä. Hän on aivan varma, että Eric on rakastunut Jamesiin ja haluaakin, että James testaa asian. Jonkin ajan kuluttua James kuulee Ellasta tietoa, joka järkyttää hänet. Käy nimittäin ilmi, että suvun yhteisissä juhlissa Ella on tehnyt isälleen jotain anteeksiantamatonta. Jamesin suhtautuminen Ellaan muuttuu ja täytyy kyllä myöntää, että tässä vaiheessa mietin itsekin, että millainen ihminen tuo Ella oikein on. Mutta kuten olen monesta muusta kirjastakin blogissani sanonut, tässä on kirja, joka kannattaa lukea tarkasti kannesta kanteen, sillä ainakin itse pohdin paljon, miksi James Sarahin tappoi. Lukemalla kirjan viimeiset luvut erityisen tarkasti, saat varmasti vastauksen ja loppuratkaisu oli mielestäni täysin yllättävä ja odottamaton.
Meren huoneissa oli tunnelmaltaaan ihana, hurja ja jollain tavalla uskomaton kirja. Kirja on julkaistu vuonna 1999, jolloin kirjailija on ollut 20-vuotias. Ikäänsä suhteutettuna kirjailija on lyyrisyyden mestari. Kirjassa oli mielestäni myös heikompi kohta, aika jolloin James ja Eric olivat Pariisissa, mutta kokonaisuutena teos oli täyttä timanttia.

Nauttikaa pääsiäisestä!
-Anskubansku

Aurinkoista aamua!

Moi!
Pääsiäinen lähestyy ja on ihanan piristävää kun ulkona paistaa keväisesti aurinko, sillä kulunut viikko on ollut melko rankka, enkä siksi ole ehtinyt hetkeen päivittämään blogiani, pahoittelut tästä. Viimeisten päivien aikana olen kuitenkin lukenut jälleen yhden kirjan, jonka kädestälaskeminen on ollut lähes mahdotonta. Tämä teos ansaitseekin kaiken huomion tässä postauksessa, nauttikaa! :)

Anna Jansson- Pelon vangit

Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

325 sivua

Gummerus

Kesäkuisessa Visbyssä valmistaudutaan kesän turistisesonkiin ja rikospoliisi Maria Wernille kollegoineen tämä tuottaa paljon työtä. Gotlantiin on kulkeutunut oudolta taholta suuria määriä huumausaineita. Kuitenkaan johtolankoja huumausaineiden alkuperästä ei juurikaan kyetä löytämään. Tämä vaikuttaa olevan kirjassa kuitenkin vähemmän tärkeä aihe, sillä lähes kirjan alussa nuorehko yliopistotutkija löydetään kotoaan murhattuna juuri ennen Almedalen-politiikkaviikon alkua, jossa juuri kuolleen Ulrikan olisi ollut tarkoitus pitää esitelmä koskien salaperäistä saaren historiaan liittyvää maailmanlopunkelloa. Kaiken kukkuraksi saaren kesäsääkin osoittautuu jokseenkin kummalliseksi, sillä kesämyrskyt raivoavat poikkeuksellisen kovina, ja tästä syystä laivaliikennekin keskeytetään. Jonkin ajan kuluttua myös toinen nainen löydetään kuolleena ja Marialla kollegoineen riittää kiirettä. Herää kysymys, voiko molemmissa tapauksissa olla sama tekijä? Murhien selvittelyn ohella myös Marian perheessä tapahtuu uusia asioita, nimittäin heille muuttaa 17-vuotias ongelmanuori Hampus, joka ottaa alkajaisiksi uuden kotinsa ihan hyvin vastaan ja vaikuttaa, että kaikki on hyvin. Marian perheen rakas Molly-koira on juuri kuollut ja paluu arkeen tuntuukin haastavalta, Hampus haluaakin auttaa perhettä ostamalla heille uuden koiran, mutta täysin rehellisin keinoin hän ei tätä tee. Mistä on kysymys? Hampus menee kuitenkin kesätöihin koirahoitolaan, jossa myös hänen serkkunsa Zara on töissä. Hampus suorittaa lukiotaan luonnontiedelinjalla, sekä harrastaa luontoretkiä. Eräällä kerralla Zara ja Hampus olivat poistuneet leiristä keskellä yötä puukot mukanaan, sillä myös leirin johtaja oli joutunut poistumaan leiristä ja siten nuoret olivat kokeneet tilaisuutensa koittaneen. Näin ollen Maria joutuu järkytyksekseen tutkimaan myös sen mahdollisuuden, että Hampus olisi syyllinen. Olisiko tämä mahdollista?

Kirjan oleellisimpana tapahtumapaikkana voi pitää Tingstäden kylää, joka tunnetaan muun muassa suuresta linnoitusrakennuksesta, ympäristö oli muutenkin viehättävää ja mielestäni ihanasti kuvailtu.  Kirja oli viihdyttävä, juoni rönsyili mukavasti ja kuten jo mainitsin, illalla nukkumaanmeneminen oli välillä hyvinkin haastavaa, sillä tuli usein olo "yksi luku vielä." Kirjaan tarttuessani olin sen koukuttavuuden suhteen hieman skeptinen, sillä olen lukenut Anna Janssonilta useamman Maria Wern-kirjan, joista osa on ollut mielestäni heikompia kuin toiset. Saatuani Pelon vangit päätökseen, päätin kuitenkin antaa myös muille Janssonin teoksille uuden mahdollisuuden. 

Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

<3: Anskubansku

Iloista tiistaita!

Moikka!
Edellisen kirjan lopetteuani oloni oli melkoisen tyhjä johtuen siitä, että olin juuri lopettanut niin nautinnollisen kirjan. Pohdin paljon sitä, milloin löydän itselleni uudelleen sellaisen kirjan, joka imaisee yhtä tehokkaasti mukaansa. Ilokseni huomasin, ettei tällä kertaa tarvinnut odottaa pitkään, vaan jo seuraavana käteennapattu kirja oli varsin nautinnollinen. Nyt onkin aika kertoa taas viimeksi lukemastani kirjasta. :)

Leena Lehtolainen- Kuolemanspiraali

378 sivua

Tammi

Leena Lehtolaisen Kuolemanspiraali-kirjan kantava teema on taitoluistelu. Kirja alkaa, kun Maria Kallio on seuraamassa taitoluistelunäytöstä, jossa hänen työkaverinsa tytär luistelee, Eikä aikaakaan, kun kaupassa käynyt nainen löytää yhden luistelijoista, 16-vuotiaan Nooran surmattuna autonsa takaluukusta. Noora menestynyt kansainvälisissä kilpailuissakin hyvin, yhdessä parinsa Jannen kanssa. Mariaa pyydetään johtamaan tutkintaa, sillä hänen esimiehensä ei tehtävää voi vastaanottaa, sillä hänen tyttärensä luistelee samassa ryhmässä uhrin kanssa. Marialla on lisäksi hieman paineita, sillä hän kilpailee lisäksi työkaverinsa kanssa korkeampaa, rikosylikomissaarion , jota on hakenut Marian lisäksi myös hänen työkaverinsa Pertti Ström, joka koettaa kaikin tavoin todentaa olevansa virkaan parempi vaihtoehto kuin Maria. Lisäksi jännitystä Marian elämään tuo käynnissä oleva raskaus. Kuinka pitkälle hän uskaltaa tutkimukset viedä niin, että oman ja lapsen terveys pysyvät vielä turvassa?

Kirjassa syytetään vuorotellen lähes jokaista henkilöä, mikä oli mielestäni hyvä asia, sillä tällöin lukijalle annettiin mahdollisuus pohtia mahdollista syyllistä. Kirja oli mielestäni helppolukuinen, vaikka välillä itseäni häiritsi se, että välillä oli vähän vaikea hahmottaa kuka oli kukakin henkilö. Kirjassa oli paljon juonenkäänteitä ja yllätyinkin suuresti, kun kirjan lopussa viimein kerrottiin, kuka murhaaja oli.

Viehättävää kirjassa oli myös Nooran kirjoittamat päiväkirjatekstit, joita Maria käytti tutkintamateriaalina. Ne ovat helppolukuisia on helppo kuvitella, että nuori 16-vuotias taitoluistelua rakastava tyttö kirjoittaisi päiväkirjaansa juuri noin. Olen lukenut aikaisemmin Lehtolaiselta myös muita Maria Kallio-dekkareita. Kuolemanspiraali oli mielestäni ihan onnistunut, mukaansatempaava kirja ja mielestäni kirjassa oli mukava teema, taitoluistelu. Tuntuu, että kirjoissa on ylipäänsä aika harvoin teemana urheilu, ja jos on niin harvoin lajina on jokin noin "tyttömäinen". Kuten olen joskus ehkä maininnut, luen tosi vähän suomalaisia teoksia, mutta Leena Lehtolaisen kirjoihin voi tarttua lähes epäilemättä! :)

Hauskaa viikonjatkoa!

 <3: Anskubansku

Vahva lukusuositus!

Moi!
Eilen iltapäivällä pohdin kuumeisesti mitä tekisin. Mikään ei oikein tuntunut houkuttelevalta, mutta kyllästyttyäni pohdintaan päätin antaa vielä yhden mahdollisuuden kirjalle, jonka tasosta en ollut vielä ollut aivan varma. Se olikin sitten menoa. Kirjan sivut kääntyivät jälleen kuin lentämällä, eikä aikaakaan kun huomasin, että olen aivan lopussa ja kellokin tikittää sellaista aikaa, että on aika käydä nukkumaan. Olen ikuisesti onnellinen, etten luovuttanut kirjan suhteen kesken kaiken, sillä koen, että niin tekemällä olisin menettänyt paljon. Nyt onkin aika esitellä teille tämä teos, olkaa hyvät! :)

Clare Mackintosh- Minä näen sinut

Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
413 sivua
Gummerus

Zoe Walker on lontoolainen perheenäiti. Eräänä päivänä matkalla töihin      lehteä lukiessaan hän löytää oman kuvansa seuralaispalvelujen mainosten joukosta ja järkyttyy. Kotona hänen perheensä yrittää rauhoitella Zoeta vakuuttelemalla, että kyseessä on joku toinen, joka vain hieman muistuttaa häntä. Aikaa kuluu ja Zoe alkaa nähdä lisää samankaltaisia mainoksia, mutta huolestuu tosissaan vasta, kun tajuaa yhden mainoksiksissa olevan naisen joutuneen vakavan rikoksen uhriksi. Mitä on tekeillä? Uhkaako häntä jokin? Seuraako joku häntä työmatkoillaan?
Kirjan toinen keskeinen henkilö on nykyään alemmassa asemassa poliisina työskentelevä Kelly Swift, joka onnistuu pääsemään kiinni Zoen tapaukseen ja saa näin mahdollisuuden päästä takaisin mielenkiintoisempiin tehtäviin ja ehkä jopa parempaan asemaan poliisina. Tarinan ajatus on hyytävä ja pitää otteessaan koko ajan. Käy ilmi, että joku on ottanut kuvia metrolla matkustavista ihmisistä ja ladannut niitä internettiin sivustolle, josta kuka tahansa pystyy lataamaan henkilökohtaisia työmatkatietoja maksua vastan. Kuka tällaista voi tehdä? Tapauksen selvittelyn ohella kirjassa seurataan mielestäni mukavasti Zoen perheen arkielämää. Zoen tytär Katie harrastaa teatteria ja seurusteleekin häntä huomattavasti vanhemman teatteriohjaajan Isaacin kanssa. Zoe ei liiemmin pidä heidän suhteestaan. Zoella on myös poika, Justin, joka työskentelee ahkerasti Zoen parhaan ystävän Melissan kahvilassa. Zoe on eronnut, mutta hän on jo löytänyt itselleen uuden kumppanin, jonka kanssa kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Eräänä päivänä Zoe löytää kuitenkin Simonin tavaroista jotakin, joka järkyttää häntä suuresti, ja alkaa pohtia, mikä Simon on oikeasti miehiään. Voiko Simon todellakin pitää yllä tuollaista verkkosivustoa? Zoe alkaa tosissaan pohtia, ettei ole Simonin kanssa turvassa, ja siksi Melissa päättääkin tarjota turvapaikkaa parhaalle ystävälleen ja hänen lapsilleen. Kirjan tahti kiihtyy kuitenkin huomattavasti loppua kohden ja pian käy ilmi, ettei kaikki olekaan aivan sitä miltä näyttää. Eräästä henkilöstä paljastuu kirjan loppumetreillä paljon puolia, joita en ainakaan itse osannut kirjaa lukiessani odottaa.
Ja ihan parasta kirjassa oli mielestäni sen vihoviimeiset sivut. Kun lukijan on annettu jo ymmärtää kaiken olevan viimein hyvin, käy ilmi vielä jotain, mikä kääntää tarinan vielä täysin päälaelleen. Tämä, jos joku on kirja, joka kannattaa lukea tarkoin aina ensimmäisestä sanasta vihoviimeiseen saakka.
Kuten jo mainitsin, kirja oli lukukokemuksena melko huikaiseva. Aluksi kuitenkin tuntui, että kirjalla kestää aika kauan saada lukija kyytiinsä. Kuitenkin sitten kuin se tapahtui, ei paluuta enää mielestäni ollut. Eräs seikka, joka minua jossain vaiheessa hieman häiritsi oli sen nojaaminen internetiin ja tietoturvaan liittyviin asioihin, mutta onneksi kirjailija pystyi taitavasti ja ovelasti pitämään lukijan otteessaan alusta loppuun saakka.
Olen lukenut myös Clare Mackintoshin esikoisteoksen  Annoin sinun mennä. Mielestäni Minä näen sinut ei yllä aivan sen tasolle, mutta oli silti myös erinomainen lukukokemus. Ilokseni huomasin myös kirjan kannessa mainoksen seuraavasta suomennettavasta teoksesta. En malta odottaa, että saan sen käsiini. :)

Pirteää viikkoa!
<3: Anskubansku

Aurinkoista perjantaita!

Moi!
Aluksi haluan pahoitella, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut aikaa jo parisen viikkoa. Syynä tähän on tuttuun tapaan ollut se, etten ole pitkään aikaan löytänyt luettavaksi kirjaa, joka olisi viihdyttänyt minua alusta loppuun. Nyt tilanne on kuitenkin onneksi jälleen muuttunut ja on jälleen aika esitellä viimeksi lukemani kirja, toivottavasti tykkäätte. :)

Lisa O'Donnel- Mehiläisten kuolema

Suomentanut Seppo Raudaskoski

304 sivua

Moreeni

"Tänään on jouluaatto. Tänään on syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia" Kyseinen teksti Lisa O'Donnelin esikoisteoksen "Mehiläisten kuolema" kannessa sai minut tarttumaan kirjaan ahnaasti, kyseessä ei voi olla muuta kuin mestariteos, ja voin jo nyt todeta, etten todellakaan joutunut pettymään. O'Donnelin kirjan päähenkilöinä ovat tytöt Nelly ja Marnie, joiden elämä ei suju parhaalla mahdollisella tavalla. Heidän vanhempansa eivät nimittäin ole koskaan olleet parhaita mahdollisia vanhempia, ja kaiken lisäksi nyt he ovat kuolleet. Nelly ja Marnie päättävät haudata vanhempansa takapihalle. Lisäksi he päättävät olla hiiskumatta vanhempiensa kuolemasta kenellekään, sillä he ovat varmoja, että jos joku saa kuulla, ettei heillä ole enää vanhempia, he joutuvat eroon toisistaan. Sisarusten elämäntilanne on todella uskomaton. Välillä on vaikea käsitellä heidän tilannettaan. Kuinka noin nuoret tytöt pystyvät elämään elämäänsä keskenään tietämällä samalla, että heidän vanhempansa ovat haudattuna takapihalle?

Tyttöjen naapurisssa asuu koiransa kanssa kiltti Lennie, joka on menettänyt vaimonsa. Seuratessaan Nellyn ja Marnien elämää, hän alkaa ihmetellä, mihin tyttöjen vanhemmat ovat kadonneet. Eikä Lennie todellakaan ole ainoa, jota tyttöjen tilanne alkaa ajan myötä ihmetyttää. Hän päättää alkaa auttaa tyttöjä ja osoittautuukin todella sydämelliseksi ihmiseksi. Lenniestä ja hänen Bobby-koirastaan tulee tytöille todella tärkeitä. Nimittäin tyttöjen elämässä on mukana myös hieman kyseenalainen henkilö, joka väittää kivenkovaa olevansa tyttöjen ukki, Onko asia kuitenkaan niin? Nellyllä ja Marniella tuntuu nyt kuitenkin kaikki olevan suht hyvin, sillä Lennie vaikuttaa olevan ensimmäisiä aikuisia, joka välittää heistä.

Vaikka Mehiläisten kuolema oli kertomuksena tietyllä tavalla jännittävä ja rankka, oli se pääasiallisesti kuitenkin sisarustenvälinen, lämminhenkinen selviytymistarina. Kirjaa oli helppo seurata, sillä kertojia tarinalla oli vain kolme, Nellyn ja Marnien lisäksi kiltti, iäkäs naapurinmies Lennie. Helppolukuisuutta lisäsi mielestäni myös se, että jokainen luku oli mukavan lyhyt. Toisaalta taas koen, että jos kirjassa on hyvin lyhyet luvut, en malta esimerkiksi iltaisin alkaa nukkumaan ollenkaan, koska on jatkuvasti sellainen olo, että haluan lukea vielä vähän lisää :D.

Lisa O'Donnelin Mehiläisten kuolema oli mukavaa luettavaa. Olen lähiaukoina lukenut niin paljon jännäreitä, että oli tosi mukavaa lukea välillä jotain kirjaa, joka ei ole jännäri.

Mukavaa viikonloppua!

-Anskubansku :)

Maaliskuu alkaa!

Moi!
Totta se on, tänään on todellakin maaliskuun ensimmäinen päivä, eli kalenterin mukaan kevään ensimmäinen päivä. Vielä ei kuitenkaan ihan keväältä tunnu, sillä lähiaikoina olemme saaneet värjötellä todella kylmissä säissä. Uskoa kevään saapumiseen tuo kuitenikin aurinko ja päivä päivältä lisääntyvä valoisuus. Kun valoisa aika päivässä on pidempi, tuntuu että tunnit päivässä lisääntyvät merkittävästi, eikä peiton alle tee mieli enää niin aikaisin. Lähipäivät ovat olleet niin hyytäviä, että on ollut ihana istua sisällä nauttimassa hyvästä kirjasta,jonka aion tässä seuraavaksi esitellä. :)

Ruth Ware-Nainen hytissä 10

Suomentanut Terhi Kuusisto

352 sivua

Otava

Velocity-matkailulehden toimittajat saavat kutsun osallistua Aurora Borealis-aluksen neitsytmatkalle kirjoittaakseen siitä lehteensä. 32-vuotias toimittaja Laura "Lo" Blacklock saa tilaisuuden näyttää kykynsä kun hänen esimiehensä joutuu jättämään risteilyn väliin. Alus on uskomattoman upea ja alkumatka meneekin ihmetellessä kaikkia siltä löytyviä hienouksia. Matkan edetessä alkaa kuitenkin tapahtua kummallisuuksia. Lauran aviomiestä alkaa ihmetyttää, kun vaimo ei laita lupauksestaan huolimatta hänelle viestiä siitä, että hän on päässyt turvallisesti laivaan ja neitsytmatka on päässyt alkamaan onnistuneesti. Lauraa puolestaan ihmetyttää hieman se, ettei laivalla ole juurikaan kenttää kännykän käyttämistä varten, sekä se, ettei hänen miehensä ole lähettänyt sähköpostia kyselläkseen kuulumisia. Matkan edetessä aluksella alkaa tapahtua aina vaan kummallisempia asioita. Eräänä yönä Laura kuulee kovan molskahduksen ja on varma että joku on tippunut veteen. Myös erään parvekkeen lasi on ihan veressä. Katsottuaan laidan yli hän huomaa, että meressä on ihminen. Onko hän nähnyt murhan?

Hän soittaa hädissään apua laivan henkilökunnalta ja selittää että on ihan varmasti nähnyt jonkun meressä ja parvekkeen lasissa verta. Lauraa auttamaan tullut laivan vartija ei kuitenkaan näe Lauran selittämää verta laivan parvekkeessa. Kuinka tämä on mahdollista? Laura kuitenkin vaatii, että aamulla selvitetään, onko joku laivan matkustajista kadonnut. Aamulla aletaan kovan luokan etsinnät ja pitkien etsintöjen jälkeen huomataan, ettei kukaan matkustajista ole kateissa. Laura menee myös lainaamaan ripsiväriä naiselta hytistä numero 10. Tämä kuitenkin aiheuttaa ihmetystä, sillä hytin numero 10 tiedetään olevan tyhjä. Tapauksen tutkimiseen ei kuitenkaan käytetä paljon aikaa, sillä Lo'n tiedetään olevan hieman tasapainoton runsaan alkoholin- ja masennuslääkkeiden käytön vuoksi. Lo ei kuitenkaan halua luovuttaa ja hän päättää jatkaa tutkimuksiaan kaikesta huolimatta. Alkaa kummallinen kärsimysten aika. Tavaroita katoaa ja Lo'sta alkaa tumtua kuin olisi vankina laivassa. Selviääkö Lo ehjin nahoin laivasta kotiin? Kirjan lopussa poliisi löytää merestä kaksi ruumista. Keistä on kysymys?

Mielestäni Nainen hytissä 10 oli mukavaa luettavaa. Olin kuitenkin myös hieman pettynyt, sillä olen lukenut myös Ruth Waren ensimmäisen suomennetun teoksen Synkän metsän siimeksessä, joka vakuutti alusta loppuun. Kirjan Nainen hytissä 10 alku oli varsin jännittävä ja mukaansatempaava, mutta jotenkin tuntuu, että loppua kohden kirjan tunnelma kärsi hieman. Kuitenkaan en oikein osaa sanoin kuvailla, mistä se johtuu. Joka tapauksessa kirja oli sen verran positiivinen lukukokemus, että tartun jatkossakin ahnaasti Ruth Waren teoksiin.

Ihanaa maaliskuuta!

<3: Anskubansku