Vuosi on vaihtunut

 Mukavaa maanantaita!

Tervetuloa vuosi 2021! Toivoisin vienosti, että olisit hieman miellyttävämpi kuin edeltäjäsi, vuosi 2020 oli. Toivottavasti tämä ei ole liikaa vaadittu. Kun tätä vuotta on eletty muutaman päivän ajan, voin sanoa olevani toistaiseksi varsin tyytyväinen. Muutaman viime päivän aikana olen lukenut todella paljon ja koen senkin olevan varovainen, pieni askel kohti tyytyväistä, tuttua itseyttäni. Toki suurin syy hurjaan kirja-ahmimiseen oli eräpäivän läheneminen. (Se oli tänään). Lauantai-iltana aloin lukea kahta todella mielenkiintoista, noin 300-sivuista kirjaa samanaikaisesti tavoitteenani lukea molemmat ennen eräpäivää. Molemmat olivat ihania, mutta harmikseni sain luettua vain toisen niistä alusta loppuun, toinen täytyi jättää kesken noin puolessa välissä. Onneksi kirjan voi aina lainata ja lukea uudelleen, sillä kyseinen kirja oli ihana, kevyt, aivot narikkaan-kirja, jonka avulla pystyin ihanasti rauhoittumaan ja ajattelemaan, että kaikki on hyvin ja että asiat järjestyvät kyllä. Kulunut joulun ja uuden vuoden aika oli myös ihana. Oli kivaa viettää aikaa tuttujen, turvallisten ja rakkaiden ihmisten seurassa. Siitä sain todella paljon voimaa ja sen myötä on ollut myös ihan mukavaa palata arkeen itseni seurassa. 

Koska blogini pääpointti on olla kirjablogi, ajattelin kertoa jotain tuosta viikonlopun aikana ahmimastani teoksesta. Jo nyt voin kertoa sen verran, että kyseessä on koukuttava, ehkä hieman inhottava kirja. Minulle se oli sellainen, että kun sen avasin, en pystynyt irrottamaan otettani siitä pitkään aikaan, ja olen satavarma siitä, että jos kyseinen kirjailija kirjoittaa joskus lisää ja kirjoja suomennetaan, tartun niihin intohimoisesti. Eiköhän siis siirrytä kuvauksen pariin.

Harriet Tyce- Veriappelsiini

Suomentanut Oona Nyström 
334 sivua

Otava

Nelikymppinen asianajajana työskentelevä Alison on naimisissa psykoterapeuttina työskentelevän Carlin kanssa. Pariskunnalla on 6-vuotias suloinen tytär, Matilda. Töissään Alison saa selvitettäväkseen ensimmäisen murhajuttunsa. Juttu vaikuttaa Alisonin mielestä varsin selvältä, joskin tutkinnan edetessä Alison ei enää olekaan niin varma siitä, onko tilanne kulkenut täysin hänen olettamallaan tavalla. Melko runsaan tupakanpolton ja alkoholinkäytön lisäksi Alisonilla on kaapissaan myös luuranko, joka ei saa missään tapauksessa ilmetä kenellekään, hänellä on nimittäin suhde esimiehensä, Patrickin kanssa. Koska työpäivät venyvät usein hyvinkin pitkiksi, pääsääntöinen lapsenhoitovastuu on ollut jo pitkään Carlilla. Eräänä päivänä Alison saa tekstiviestin, ja hän ymmärtää, että joku on saanut tiedon hänen salasuhteestaan. Kenestä on kyse? Miten tieto on edes voinut edetä kenellekään. Alison ymmärtää, että suhde on pakko saada loppumaan, mutta pian hän huomaa, ettei homma olekaan ihan niin helppoa kuin hän on kuvitellut, varsinkaan, koska Patrickilla ei ole minkäänlaista halua päättää heidän välistä suhdetta.

Vaikka Alison rakastaakin pientä Matilda-tytärtään hurjasti, hän ajattelee usein, ettei ole täydellinen äiti tyttärelleen. Eräänä päivänä tapahtuukin jotain kamalaa. Kaksikko on viettämässä aikaa puistossa ja Matilda haluaa leikkiä äitinsä kanssa piilosta. Matilda pyytää äitiään laskemaan sataan, jotta hän ehtii löytää mahdollisimman hyvän piilopaikan. Kun Alison on etsinyt tytärtään jonkin aikaa, häntä alkaa epäilyttää. Missä tytär on? Jonkin ajan kuluttua Carl saapuu paikalle raivoissaan. Kuinka on mahdollista, ettei Alison tiedä, missä Matilda on? Carlista alkaa muutenkin paljastua ikäviä, outoja piirteitä ja mies ilmoittaakin, että heidän on erottava ja että hän vaatii itselleen Matildan yksinhuoltajuutta. Jonkin ajan kuluttuja Alisonille paljastuu miehestään lisää todella ikäviä puolia. Mitä on tekeillä? Miten Carlin, Alisonin ja Matildan elämä jatkuu tästä eteenpäin. Entä miten Alisonin ensimmäinen murhatapaus ratkeaa?

Kuten jo alussa mainitsin kirja oli todella koukuttava, joskin myös inhottava. Kaikki kirjan henkilöhahmot (paitsi suloinen Matilda-tyttö) vaikuttivat sellaisilta, etten haluaisi tuntea heitä reaalielämässä. En ole pitkään aikaan saanut nauttia kirjasta niin, että siitä irtipäästäminen on todella vaikeaa, nyt tunne oli vihdoin sellainen. Suosittelen kirjaa lämpimästi psykologisesta jännityksestä nauttivalle henkilölle

Mukavaa alkanutta viikkoa!

<3: Anskubansku

 

Suurten muutosten vuosi

 Moikka pitkästä aikaa!

En oikein tiedä, millä tavalla olisi järkevää aloittaa tämänkertainen postaus, mutta kokeillaan. Kuten otsikosta voi päätellä, blogini on pysynyt hiljaa alkuvuodesta alkaen paitsi unohtuneen salasanani, myös suurten muutosten vuoksi. Kuluva vuosi on ollut haastava paitsi maailmantilanteen, myös henkilökohtaisen elämäni muutosten vuoksi. Vielä alkuvuodesta asuin lapsuudenkodissani autuaan tietämättömänä siitä, miten nopeasti tilanteet voivat muuttua. Muuttoa omilleni olin pohtinut omassa päässäni jo pitkään ja keväällä teinkin päätöksen hakea ensimmäistä omaa kotiani. Vammani
vuoksi asumiseni muoto tulee olla palveluasuminen, joka mahdollistaa avun saannin ympäri vuorokauden. Hakemusta tehdessäni ajattelin, että ilmoitusta vapautuneesta asunnosta pitäisi odottaa vielä pitkään, sillä yleensä tällaisiin paikkoihin on todella pitkät jonot. Toisin kävi minulle. Nykyisestä asuinpaikastani soitettiin todella pian hakemuksen lähettämisestä, ja kysyttiin, olisinko halukas muuttamaan jo kahden viikon sisällä. Uutinen oli shokeeraava. Otin kuitenkin tarjouksen vastaan ja seuraavalla viikolla olinkin jo allekirjoittamassa vuokrasopimusta ja heti pääsiäisen jälkeen, huhtikuun puolessavälissä tapahtuikin jo muutto. Muutos on ollut mieluinen, mutta myös todella haastava, ja tästä syystä tunteet heittelehtivät edelleenkin todella paljon. Yksi haastavimmista asioista on ollut mielestäni yksinäisyys ja se, että nykyään olen täysin vastuussa omasta itsestäni ja valinnoistani, ja välillä tuntuukin, etten voi asua yksin, koska päässäni jyllää tunne siitä, etten pysty huolehtimaan itsestäni niin hyvin kuin tarvitsisi. Myös vallitseva maailmantilanne on tuonut haasteita muuttoon. Edelleen myös koti-ikävä lapsuudenkotiini vaivaa mieltäni usein. Kuitenkin pikku hiljaa uuteen tilanteeseen on alkanut myös tottua, ja toivonkin, että esimerkiksi intohimoni kirjoja kohtaan palaisi totutulle tasolle. Minulla on kyllä koko ajan kirjastosta lainattuja kirjoja kirjahyllyssäni, mutta välillä tuntuu niiden olevan vain rekvisiittaa, sillä uudessa kodissani rentoutuminen kirjan maailmaan, ja muutenkin, on vielä huomattavan haasteellista. Tällä hetkellä päivittäinen lukemiseni rajoittuu oikeastaan lähes päivittäiseen reilun tunnin aikaan seisomatelineessä. Tämän lisäksi jaksan lukea vain muutaman sivun sängyssä juuri ennen nukahtamistani.

Tällä hetkellä luen Pirjo Rissasen kirjaa Kevätniemi. joka on yhteisnide kirjailijan kolmesta ensimmäisestä kirjasta. Koska fyysinen esine (voikohan tuollaista termiä edes käyttää...) on jokaisen teoksen kohdalla sama, liitän kuvan kirjasta vain tähän postaukseen. Katsotaan, mitä kirjan esittelystä tulee pitkän tauon jälkeen.

Pirjo Rissanen- Kevätniemi

767 sivua

Gummerus

Kirja 1 Onnen tyttäret 259 sivua

Marketta, Henriikka ja Katri Matintalo ovat tottuneet viettämään lapsuudestaan asti aikaansa upeassa, isossa kodissaan Kevätniemessä yhdessä äitinsä Annan kanssa. Nyt kaikki tytöt ovat jo aikuisia ja heillä on jo omat elämänsä ja omat perheensä. Kuitenkin vuoden tärkeimmät hetket, esimerkiksi joulu on edelleen tapana viettää perinteisesti tutussa ympäristössä. Kuitenkin eräällä kerralla tärkeän päivän lähestyessä Anna-äiti ilmoittaa tytöille, ettei yhteistä aikaa vietetäkään Kevätniemessä, vaan Anna kertoo lähtevänsä lomamatkalle ulkomaille. Kaikki tytöt huolestuvat äidistään alkavat pohtimaan yhdessä, mistä voisi olla kysymys. Jokaisella tytöllä on lisäksi myös omassa elämässään jonkin verran haasteita. On omia lapsia, haastavia parisuhteita, jollain meni Anna-äitinsä kanssa huomattavasti paremmin kuin toisella. Tämä olikin kirjassa mielestäni yksi todella suuri haaste. Henkilöhahmoja on todella paljon, ja on vaikea seurata, mistä kukakin tuntee toisensa ja kuka on sukua kenellekin. Vaikka kirjailija onkin käyttänyt kaunista ja soljuvaa suomen kieltä, kirja ei ole kovin positiivinen. Kaikilla tuntuu olevan jotain ongelmia, eikä kenenkään elämä ole kovin rentoa tai mukavaa. Mutta siskokset ovat kuulleet juoruja, että heidän seitsemänkymppisellä äidillä olisi häntä selkeästi nuorempi elämänkumppani. Tämänkö takia äiti on lähdössä ulkomaille ja perumassa yhteisen perhetapahtuman. Tämä kuulostaa tytöistä kummalliselta, sillä äidille yhteiset perhetapahtumat ovat aina olleet elintärkeitä.

Kun asiasta ollaan kyselty äidiltä tarpeeksi, Anna päättää myöntää tyttärilleen, että on tavannut mukavan miehen, Paulin, jonka kanssa viettää nykyään melko paljon yhteistä aikaa. Uutisen kuultuaan tytöt ovat hieman närkästyneitä, voiko yhteinen aika uuden rakkaan kanssa olla tärkeämpää, kuin aika omien tyttärien ja heidän perheidensä kanssa. Hieman lisää närkästystä aiheuttaa vielä tieto siitä, että äidin uusi elämänkumppani on melko paljon heidän äitiään nuorempi ja tyttöjä mietityttää paljon, voiko tuollainen parisuhde toimia.

Jonkin ajan kuluttua, lähellä äitinsä syntymäpäiviä jokainen tyttö on pitkästä aikaa saanut kutsun Kevätniemeen äitinsä 70-vuotissyntymäpäiville. Kun tytöt saapuvat juhlapaikalle, he huomaavat nopeasti, ettei kyse olekaan pelkistä syntymäpäivistä, vaan jotain muutakin on tapahtumassa, mistä on kysymys, ja miten tytöt suhtautuvat uutiseen?

Kirja oli mukavan kevyt ja viihdyttävä, ja siinä käytettiin todella kaunista ja soljuvaa kieltä. Tapahtumista ja muustakin kuvailusta huomasi helposti, että kyseinen kirja on jo melko vanha. Suurin ongelma kirjassa oli kuitenkin suuri henkilömäärä. Päätin kuitenkin jatkaa Kevätniemi-kirjaa sen seuraavaan osaan.

Ihanaa viikonloppua, palataan pian

-Anskubansku

 

Laadukasta kotimaista luettavaa

Mukavaa maanantai-iltaa!
Tämänkertaisen kirjan lukemiseen meni keskimääräistä enemmän aikaa, sillä lukumotivaatio on ollut vähän matalammalla kuin normaalisti, sillä pää on ollut täynnä mietittäviä asioita. Nyt olo on taas pirteämpi ja iloisempi, joten lukeminen on myös jälleen lisääntynyt. Tätä ennen luin myös yhden todella koukuttavan jännityskirjan. Siitäkin olin jo julkaisemassa esittelyä, mutta kirjoittaminen olikin yllättävän haastavaa, sillä tuntui, että paljastan kirjan juonesta liikaa olennaisia osia, joten siksi päätin jättää esittelyn julkaisematta. Mutta jos kiinnostaa, kyseessä on ruotsalaisen jännityskirjailijan, Camilla Greben uusin teos, Horros. Kirja on koukuttava, helppolukuinen ja sen juonta on helppo seurata. Joten jos ruotsalainen jännityskirjallisuus kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti tarttumaan siihen. Kyseiseltä kirjailijalta on sen lisäksi suomennettu kaksi aikaisempaa kirjaa, ja niistäkin pidin todella paljon,
Tällä kertaa on kuitenkin aika esitellä kotimainen teos. Kirjan genre ei ehkä ole ihan omaa suosikkiani, mutta koska kyseessä on kirjasarjan toinen osa, päätin antaa sille mahdollisuuden, sillä tykkäsin myös sarjan ensimmäisestä osasta, joskaan sitä en esitellyt blogissani. Myös tämä kirja oli mieluinen, ja uskon, että tulen jatkamaan kyseisen kirjasarjan lukemista, sillä siitä on julkaistu jo aika monta osaa.

Enni Mustonen- Lapsenpiika

368 sivua

Otava

Lapsenpiika on Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita- sarjan toinen osa. Sarja kertoo pienenä orvoksi jääneestä Iida-tytöstä, joka päätyy sarjan jokaisessa osassa osaksi tunnetun suomalaisen arkea. Sarjan  ensimmäisessä osassa Paimentyttö, Ida saa olla osana Topeliuksen elämää. Kun Idan työt siellä päättyvät, hänelle järjestetään uusi työpaikka Helsingistä.. Hänen tehtävänään on toimia Jean Sibeliuksen perheessä kodinhoitajana ja lapsenvahtina. Ida hoitaa työnsä tunnollisesti, joskaan palkkaa hän ei työstään juurikaan saa, sillä sen lisäksi, että Sibeliuksen perhe on melko köyhä, niin perheen pää Janne elää elämäänsä vahvasti yli rajojen. Hän käyttää melko paljon alkoholia. Lisäksi myös sikareita kuluu.

Idan tulisi saada yksi vapaapäivä kuukaudessa, mikäli perhe muistaa sen antaa. Melko pian Helsinkiinmuuton jälkeen Ida tärmää tuttuun, omaan ihastuksenkohteeseensa Eliakseen. Kaksikon elämä on yhä melko rakkaudentäyteistä, mutta se sammahtaa kun Elias päättää lähteä Amerikkaan. Myös toinen miespuolinen pyrkii herättämään Idan kiinnostuksen, mutta tehtävä ei olekaan kovin helppoa. Sibeliuksen perhe muuttaa Helsingistä Keravalle Ida mukanaan Lastenhoidon lisäksi Idan tehtäviin muotoutuu Jannen tukeminen sävellystyöhön liittyvissä haasteissa. Lisäksi Sibeliuksen perhe joutuu kohtaamaan pahimman mahdollisen tragedian. Tämä tekee Idan työnteosta vieläkin haasteellisempaa, Kuinka Ida selviää?

Kirjan lopusssa pohjustetaan myös kirjasarjan seuraavaa osaa. Sibeliuksen perhe ilmoittaa muuttavansa Italiaan. Mitä Idan elämässä seuraavaksi tapahtuu? Aion ottaa asiasta selvää, ja tarttua myös seuraavaan osaan.

Lapsenpiika on koukuttavaa, kevyttä luettavaa. Yleensä en tykkää kirjoista, jonka genrenä on historia, mutta tämä kirja on mukava poikkeus. Kirjailijalla on hieno taito kirjoittaa viihteellisesti ja mielenkiintoisesti. Siinä kuvataan mielenkiintoisesti historiallista arkielämää Mielestäni on tosi kivaa, että fiktiiviseen romaaniin on otettu mukaan historiallisia, kuuluisia henkilöitä. Koska kirja on historiallinen, siinä on käytetty jonkin verran myös vanhanaikaisia sanoja. Se tuo kirjaan mukavasti erilaisuutta. Toisaalta se oli välillä myös hieman ärsyttävää, koska joidenkin sanojen merkitystä oli vaikea ymmärtää, Kun siihen tottui, oli kiva huomata, että vaikka kaikki sanat eivät ole tuttuja, sillä ei ole väliä, koska niillä ei ole juurikaan merkitystä juonen kannalta.

Tämänkertainen esittely on ehkä hiukan suppeampi kuin yleensä, sillä en oikein tiedä, mitä muuta kertoisin. Suosittelen kirjaa etenkin sellaisille, jotka nauttivat kevyestä, viihteellisestä kirjallisuudesta. Jos historiallisuus ei yleensä kirjallisuudessa miellytä, mielestäni tätä kirjasarjaa ei kannata torpata täysin vain sen vuoksi. Lisäksi suosittelen öukemaan kirjasarjan osat järjestyksessä, jotta seuraaminen on helpompaa. Pakollista se ei kuitenkaan mielestäni ole.

Mukavaa viikonjatkoa!

<3:Anskubansku 

Kirja, jonka keskeyttämistä harkitsin moneen otteeseen

Mukavaa torstaita!
Tämänkertainen postaus on ehkä hieman erilainen, kuin yleensä. Yleensä keskeytän kirjan hyvin nopeasti, jos siinä on jokin piirre, joka minua epäilyttää, ja siksi blogissani esitellään lähes pelkästään kirjoja, joista olen tykännyt todella palljon. mutta tämänkertaisesta en tykännyt ihan niin paljon, mutta kuitenkin siinä oli jotain, mikä veti minua puoleensa, ja luin kirjan loppuun. Etenkin kirjan miljöö oli viehättävä ja lisäksi kirja oli helppo- ja nopealukuinen. Vaikka luinkin kirjan loppuun, epäilen, että en lue kyseiseltä kirjailijalta muita teoksia. Siirrytäänpäs pidemittä puheitta esittelyn pariin.

Victoria Hislop- Saari

Suomentanut Laura & Olga Jänisniemi
474 sivua
Bazar

25-vuotias englantilaisnainen Alexis lähtee lomailemaan Kreetalle yhdessä poikaystävänsä kanssa saadakseen tietoa sukujuuristaan, sillä hänen äitinsä ei ole juurikaan halunnut kertoa niistä. Saavuttuaan kohteeseen hän tapaa äitinsä hyvän ystävän, joka ryhtyy kertomaan mielellään sukuun liittyviä seikkoja. Aluksi Alexis saa tietää, että hänen isoisoäitinsä Eleni on sairastanut lepran, minkä vuoksi hän on joutunut  Spinalongan saarelle, jossa asui paljon samaa sairautta sairastavia. Elenin elämä saarella ei ala kovinkaan mukavasti, sillä saari on hyvin lähellä hänen kotikyläänsä, vain pieni vesialue erottaa ne toisistaan. Sairastumisen vuoksi nainen on joutunut eroon perheestään, johon kuuluu hänen miehensä ja kaksi tytärtä, ja kamalinta on se, että hän on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana perheestään Miestään Eleni kuitenkin näkee pikaisesti tasaisin väliajoin, sillä miehen tehtävänä on tuoda saaren asukkaille heidän tarvitsemiaan asioita.
Ammatiltaan Eleni on hyvin pidetty opettaja, ja ihmiset epäilevät vahvasti, että nainen on saanut tartunnan 9-vuotiaalta oppilaaltaan, Dimitriltä. Saarella Eleni päättää ottaa Dimitrin huolehdittavaksi ja kaksikolla kaikki näyttää sujuvan hienosti. Vaikka saaren kaikki asukkaat ovat sairaita, heidän elämänsä vaikuttaa sujuvan varsin hienosti. Suurella osalla saarin asukkaista sairauden oireet ovat varsin lieviä, vaikka toki asukkaiden joukossa on myös henkilöitä, joiden vointi ei ole yhtä hyvä. Saarella eläminen ei ole kuitenkaan yhtä alkeellista kuin voisi ajatella. Saarella järjestetään tasaisin väliajoin vaalit, joiden pohjalta valitaan saaren johtaja. Saarelaisten elämänlaatu on melko hyvä myös esimerkiksi saarelta löytyvien kauppojen, kahviloiden, apteekin ja kirkon ansiosta
Kirjassa eletään myös toisen maailmansodan aikaa. Spinalongan saarelle sota ei juurikaan vaikuta, asukkaiden elämä on melko mukavaa, tosin kukaan sotaan osallistuva ei myöskään halua joutua saarelle johtuen saaren saamasta huonosta maineesta. Pikku hiljaa sairaudelle alkaa löytyä parannuskeinoja, eikä kukaan ole ihan varma, kuinka siihen tulisi suhtautua. Tämä oli mielestäni yksi kirjan mielenkiintoisimmista kohdista. Kuinka saaren asukkaille käy, tuleeko asukkaista terveitä?
Saaren elämän lisäksi kirjassa kerrotaan jonkin verran myös Elenin lasten, Annan ja Marian elämästä ja heidän välisistä suhteista. En ole ihan varma, pidinkö siitä. Toisaalta se toi mukavasti arkisuutta ja viihteellisyyttä melko vakava-aiheiseen kirjaan. Toisaalta taas se osa kirjasta oli melko stereotyyppistä ja ennalta-arvattavaa, mikä teki lukemisesta melko tylsää. Siskosten välit eivät ole kovin lämpimät ja he ovat kuin yö ja päivä, täysin toistensa vastakohdat. Mutta tyttöjen elämä pitää sisällään jotain mielenkiintoista.
Kirjan lopussa eletään nykypäivässä. Alexiksen äiti Sofia on  palannut takaisin Kreetalle voidakseen palata menneisyyteensä ja muistella, mitä silloin tapahtui.
Loppujen lopuksi on melko vaikeaa selittää, miksi kirja ei miellyttänyt minua kovinkaan paljon. Kuten jo alussa mainitsin, se on melko helppo.ja nopealukuinen. Vaikka kirjassa riitti tapahtumia, se oli jotenkin vähän tylsä, tylsintä kirjassa oli mielestäni toinen maailmansota ja n´siihen liittyvät asiat, ja minusta tuntuukin, että ilman sitä kirja olisi ollut paljon mielekkäämpi. Jos kirja pitäisi arvostella tähdillä, antaisin sille 2,5 tähteä. Olen tyytyväinen, että luin kirjan loppuun, mutta en usko, että luen lisää kyseisen kirjailijan teoksia.

Mukavaa loppuviikkoa, palataan pian!
<3: Anskubansku

Älä anna kansikuvan tuottaa ennakkoluuloja

Mukavaa lauantaita!
Kirjahyllyssäni on ollut pitkään kirja, jota olen hieman vältellyt, koska kirjan kansikuva ei ole mielestäni kovin houkutteleva. Muutama päivä sitten päätin tarttua kirjaan, koska se on ollut minulla lainassa melko pitkään. Aloitettuani lukemisen huomasin melkein heti, että kyseessä on todella mukaansatempaava ja mielenkiintoinen kirja. Hauskana lisänä voin mainita myös sen, että nautin kyseisen kirjan lukemisesta myös siksi, että se on jo melko vanha ja rakastan vanhempien kirjojen sivujen tuoksua. :D  Tämän lukukokemuksen ansiosta muistin taas, että ennen kirjan lukemista ei saa tuottaa turhia ennakkoluuloja pelkän kansikuvan perusteella. Joten siirrytään tämänkertaisen kirjaesittelyn pariin.

Diane Chamberlain- Hiljaisuus murtuu

Suomentanut Kaisa Kattelus
390 sivua
WSOY

Lauralla on mies Ray, sekä viisivuotias tytär Emma. Lauran isä on lähellä kuolemaa ja silloin isä pyytää Lauraa pitämään huolta eräästä iäkäämästä naisesta, joka elää vanhainkodissa. Laura lupaa auttaa isäänsä, mutta Ray ei pidä Lauran ratkaisua hyvänä. Lisäksi Laura saa postia, jossa sanotaan, että naisen ei kannata tavata Sarahia, miksi ei? Eräänä päivänä Laura lähtee kuitenkin tapaamaan vanhainkotiin Sarah-nimistä iäkkäämpää, muistisairasta naista. Eräänä päivänä palatessaan Sarahin luota Laura järkyttyy. Ray on kuollut, eikä Emma puhu äidilleen mitään. Laura miettii, kuinka saada tyttärensä jälleen puhumaan, ja hän päättää olla yhteydessä erääseen mieheen, Dylaniin, josta voisi olla tilanteessa apua. Dylan ei tiedä olevansa Emman isä. Dylanin kiinnisaaminen ei ole helppoa, eikä Dylan muista mitään, kun Laura yrittää kertoa Dylanille, mistä kaksikko tuntee toisensa. Dylan tekee työkseen kuumailmapallolentoja ja Laura ajattelee, että hänen on helppo saada Dylaniin kontaktia varaamalla itselleen kuumailmapallolennon ja väittämällä olevansa joku muu ihminen. Laura saa varattua itselleen lennon, mutta pian kuumailmapallolennon alettua hän tunnustaa valehdelleensa nimensä ja kertoo, kuka hän oikeasti on, ja miksi tuli kuumailmapallolennolle. Dylan suuttui niin pahasti, että päätti lopettaa lennon kesken. Lähtiessään Laura päättää jättää Dylanin postilaatikkoon valokuvan, jonka taakse hän on kirjoittanut puhelinnumeronsa. Aluksi Dylan on todella vihainen, mutta pikkuhiljaa hänestä alkaa tuntua siltä, että hän haluaa olla yhteydessä Lauraan.
Emma on käynyt terapiassa pitkään Rayn kuoleman jälkeen. Ray on ollut Emmalle koko tämän elämän ajan aivan kuin isä ja siksi Emma kaipaa keskusteluapua. Mutta myöskään terapeutin ei ole helppoa saada tyttöön kontaktia.
Laura on alkanut käydä Sarahin luona useammin. Kaksikko käy joka keskiviikko yhdessä kävelylenkeillä, joiden aikana Sarah alkaa kertoa nuoruudestaan. Sarahin elämä ei ole ollut helppoa, sillä hän on joutunut tekemään vaikeita töitä mielisairaalassa, jonka lääkärit käyttävät erikoisia, hyvin ikäviä hoitomenetelmiä.
Hän kertoo myös, että hänen miehensä on päättänyt hakeutua sairaalaan voidakseen nähdä, mitä Sarahin työpaikalla oikeasti tapahtuu. Aluksi homma toimii hienosti, mutta eräänä päivänä eräs sairaalan lääkäreistä väittää Sarahille, että hänen miehensä tarvitsee oikeaa hoitoa. Yhtenä päivänä Sarah menee käymään miehensä huoneessa, ja järkyttyy kun tajuaa, että mies on poistunut huoneestaan. Mitä miehelle on sattunut? Eräänä päivänä Lauran on pakko ottaa Emma mukaansa, kun hän menee tapaamaan Sarahia. Sarah alkaa kutsua Emmaa vieraalla nimellä ja lopulta Emma hermostuu, ja ilmoittaa nimensä olevan Emma. Tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun Laura kuulee tyttärensä puhuvan. Kun hän kertoo asiasta Emman terapeutille, terapeutti suosittelee Lauraa ottamaan Sarahin mukaan seuraavalla kerralla, jotta Emma saataisiin puhumaan myös terapiassa. Terapeutti ja Laura seuraavat Sarahin ja Emman leikkejä toisesta huoneesta. Leikeissään Emma ottaa käteensä leikkipyssyn ja ampuu yhden nuken, koska nukke on puhunut liikaa, Onko tosielämässäkin tapahtunut niin? Onko Ray tappanut itsensä, koska Emma on pitänyt liian kovaa meteliä?
Sarah kertoo mielisairaalan elämästä lisää. Hän kertoo, että hänen elämänsä ei ole ollut kovin turvallista, ja heidän on pitänyt antaa lapsensa adoptioon ja pyytäneet, että adoptiovanhemmat muuttaisivat kaikki lapsen tiedot niin, ettei häntä voisi tunnistaa, että lapsella olisi mahdollisimman turvallista olla. Kun Sarah kertoo enemmän elämästään, Laura tajuaa, että hänellä on jotain yhteyttä Sarahiin. Mistä on kyse? Mitä Sarahin miehelle on sattunut? Miksi Ray on tappanut itsensä? Entä miten Lauran ja Dylanin elämä jatkuu?

Kirjaa lukiessani mietin useampaan otteseen, että olenkohan lukenut sen jo kerran aikaisemmin, sillä jotkin kohdat vaikuttivat kaukaisesti tutulta. Mutta vaikka olisinkin, se ei haittaa, koska tykkäsin kirjasta todella paljon. Saatuani kirjan loppuun katsoin netistä, onko kyseiseltä kirjailijalta julkaistu muita teoksia suomeksi, ja innostuin, kun huomasin, että suomennettuja kirjoja on aika paljon. En malta odottaa, että saan käteeni jonkun muun hänen kirjoistaan.
Mukavaa viikonloppua, palataan pian!
<3:Anskubansku

Mukavaa keskiviikkoa!

Moikka!
On jälleeen aika esitellä uusi kirja. Postausten aloitusteksteistä tulee nopean lukemisen vuoksi aina vaan tylsempiä, koska postausten välisinä päivinä ei juurikaan tapahdu mitään ihmeellistä,mistä haluaisin kirjoittaa. Mutta toisaalta, eipä se mitään haittaa, sillä blogini pääteema on kirjallisuus. Joten siirrytään pidemmittä puheitta tämänkertaisen esittelyn pariin.

Viveca Sten- Ristiaallokossa

Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
429 sivua
WSOY

Jouluaattoiltana viimeiselle Sandhamnin lautalle kiirehtii ahdistunut nainen. Sää on talvinen, lunta on paljon ja viima on hyytävä. Häntä ei houkuttele herkulliset jouluruoat tai joulukirkon rauhallinen tunnelma, sen sijaan hänellä on tarve piiloutua. Varhain tapaninpäivän aamuna rikosylikonstaapeli Thomas Andreasson joutuu keskeyttämään vapaapäivänsä, sillä erään hotellin pihalta on löytynyt jäätynyt ruumis. Andreasson ryhtyy selvittänään tapausta, mukana tutkinnassa on myös Thomasin juristiystävä Nora, joskin tässä kirjassa Noran päätehtävä ei ole auttaa Thomasta, sillä nyt hänellä on hieman haasteita myös omassa työelämässään. On mukavaa, että Norallekin on löydetty oma pieni juoni, sillä aikaisemmin hän on esiintynyt lähes aina perheenäitinä. Tässä osassa Noran työhaasteiden lisäksi hänellä on pieniä haasteita myös rakkauselämässään. Hänen lastensa isä yrittää kovasti saada Noraa takaisin itselleen, mutta sitä Nora ei halua, sillä hänellä on jo uusi miesystävä.

Pian tutkinnassa käy ilmi, että kuollut nainen on tunnettu sotakirjeenvaihtaja, joka on tutkinut monenlaisia arkoja asioita, kuten erään maahanmuuttovastaisen järjestön toimintaa. Uhri on keski-ikäinen Jeanette Thiels. Jeanettella on varhaisteini-ikäinen tytär, Alice. Naisen kuolinsyyksi paljastuu  myrkytys. Kuka on voinut myrkyttää naisen ja miten? Jeanette on eronnut Alicen isästä Michaelista, ja tällä hetkellä kaksikolla on lapsen huoltajuuteen liittyviä ongelmia ja heidän välit ovat muutenkin todella riitaisat. Poliisit vierailevatkin tällä hetkellä melko usein Michaelin ja Alicen luona, selvittääkseen, voisiko Alicen isä olla syyllinen Jeanetten kuolemaan, sillä todisteet viittaavat yhä enemmän siihen. Michael kiukustuu, sillä poliisit eivät usko hänen vakuutteluitaan siitä, ettei hänellä ole mitään tekemistä ex-vaimonsa kuoleman kanssa. Poliisit yrittävät saada apua tutkintaansa myös Alicelta, mutta luonnollisesti tyttö on melko hiljainen. Jeanette ja Alice ovat nimittäin tavanneet toisensa aatonaattoiltana, vain muutama päivä ennen Jeanetten kuolemaa, ja poliisit ovat saaneet vihjeitä, että Alicella saattaa olla jotain mikä voisi auttaa heitä tutkinnassa. Lisäksi Alice on saanut joltain oudolta ihmiseltä tekstiviestin liittyen äitinsä kuolemaan ja siihen, että hän voisi kertoa tytölle, miten hänen äitinsä on kuollut. Mistä on kysymys?  Tutkinnat etenevät ja epäilykset Michaelin suhteen kasvavat entisestään. Eräänä päivänä Alice päättää ottaa esille muistitikun, jota hän on piilotellut pitkään. Hän löytää tikulta yhden tiedoston, jota alkaa lukea rauhallisesti. Sitä lukiessaan hänelle selviää äidin elämästä jotain, mistä hän ei ole ikinä kuullutkaan. Mistä on kysymys?
Jeanetten kuolema ei kuitenkaan ole ainut ikävä asia, mitä lähiaikoina on tapahtunut. Poliiseille selviää myös, että eräs hienossa vamhustenkodissa asuva mies on tukehdutettu ja kaiken lisäksi tutkinnoissa mukana ollut Aram on löydetty leikkipuistosta vakavasti pahoinpideltynä. Voiko kaikissa tapauksissa olla sama tekijä, vai liikkuuko lähistöllä monta väkivaltaista ihmistä?
Poliisit varmentuvat koko ajan enemmäm siitä, että syyllinen on Michael ja he pyytävät miehen jälleen uuteen kuulusteluun. Mies jättää Alicen yksin kotiin. Jonkin ajan kuluttua Alice kuulee asunnosta outoja ääniä ja tajuaa, ettei hän ole talossa yksin. Tyttöä alkaa pelottaa. Hetken päästä hänen edessään on ilkeän näköinen ihminen, jonka puheista Alice tajuaa kamalia asioita. Ennen kuin Alice ehtii tehdä mitään, talo on sytytetty palamaan ja Alice on teljetty omaan huoneeseen. Kuka sen teki ja miksi?  Michaelin tämänhetkinen tyttöystävä Petra on yrittänyt soittaa Alicelle monta kertaa, mutta tyttö ei halua vastata, koska hän ei pidä Petrasta. Lopulta Petra päättää lähteä Alicen luo ja lähestyessään taloa hän tajuaa, että talossa palaa ja että Alice on hädässä. Ehtiikö hän pelastaa Alicen? Kuka on syypää lähistöllä lähiaikoina tapahtuneisiin hirveyksiin, Michael vai joku muu?

Viveca Stenin Ristiaaallokossa on huikaisevan jännittävä teos. Se pitää lukijan otteessaan hienosti aina ensimmäisestä sanasta viimeiseen saakka. Parhaimmillaan kirja oli mielestäni ihan lopussa. Silloin tempo oli niin hurja, ja tapahtumat niin jännittäviä, että jopa minusta tuntui todella hurjalta, Lukiessani kirjaa huomasin, että menin melko myöhään nukkumaan, sillä oli pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Hauskaa viikonjatkoa, palataan pian!
<3:Anskubansku

Lisää ahmittavaa

Moi taas!
Kirjaralli jatkuu hurjaa vauhtia, ja se on paras tunne, minkä himolukija voi kokea. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, siinäkin on myös harmillinen puoli. On ikävää kun mahtava kirja loppuu todella nopeasti. Mutta onneksi maailma on täynnä kirjallisuutta, ja mukavaa luettavaa löytyy varmasti lisää. Tällä kertaa luin ruotsalaista, koukuttavaa, helppolukuista jännitystä. Kyseinen kirjailija lukeutuu suosikkikirjailijoihini, häneltä olen lukenut lähes jokaisen kirjan, enkä kyllästy. Kyseinen kirjasarja on erittäin pitkä, joten voisi kuvitella, että jossain vaiheessa kirjailijalta loppuisi ideat ja juonet alkaisivat toistaa itseään, mutta onneksi näin ei ole mielestäni vielä tapahtunut, ja siksi toivonkin, että kirjailija jatkaisi sarjaansa edelleen. Kyseinen kirja todisti minulle jälleen sen, että ruotsalaiset osaavat kirjoittaa laadukasta, koukuttavaa jännityskirjallisuutta. Jätän tällä kertaa alustustekstin hieman lyhyemmäksi, ja siirryn esittelyn pariin.

Mari Jungstedt- Näen sinut

Suomentanut Taina Rönkkö

288 sivua

Otava

Neljä samassa yliopistossa oikeustiedettä opiskelevaa nuorta päättävät lähteä viettämään viikonloppua pienelle saarelle. He ovat tunteneet toisensa suhteellisen vähän aikaa, mutta viihtyvät toistensa seurassa hyvin, vaikkakin kaikilla on jotain salattavaa. Päästyään saarelle he nauttivat saaren hiljaisuudesta ja toistensa seurasta. Aluksi kaikki menee hienosti. Yksi kaveruksista, nimeltään Frida herää keskellä yötä, ja päättää lähteä käymään vessassa. Yhtäkkiä hän kuulee kummallisia ääniä, ja hän on lähes varma siitä, että joku seuraa häntä. Lopulta Frida tajuaa, että ympäristössä on paljon lampaita ja on melko varma siitä, että lampaat pitävät erikoisia ääniä. Palatessaan nukkumaan hän huomaa, että kaikki on hyvin ja nukahtaa. 

Jonkin ajan kuluttua kaverukset lähtevät kalliolle ottamaan aurinkoa, Frida nauttii ihanasta ilmasta ja hetken kuluttua hän nukahtaa. Herättyään hän yrittää ottaa kontaktia muihin, mutta kaikki ovat täysin hiljaa. Yhtäkkiä Frida tajuaa, ettei kavereilla ole kaikki hyvin. Frida lähestyy varovasti poikaystäväänsä Simonia ja järkyttyy, kun huomaa, ettei Simon hengitä, eikä Frida tunne myöskään pojan pulssia. Simon ei ole ainoa, johon Frida ei saa kontaktia. Tytön on saatava apua, ja hän päättää soittaa poliisille. Poliisia ihmetyttää, miten on mahdollista, että kaikki muut paitsi Frida ovat kuolleet. Voiko Fridalla itsellään olla jotain vaikutusta tapahtuneeseen. Myös Fridan kaveri Valter oli lähdössä ystäviensä kanssa retkelle, mutta juuri ennen lähtöä poika ilmoittaa, ettei hän lähdekään mkaan. Voiko Valter olla syyllinen tapahtuneeseen? Tutkimusten edetessä poliiseille selviää, että uhrit ovat syödessään ruokaa kuolleet fentanyylillä myrkytettyyn ruokaan ja jonkin ajan kuluttua he tajuavat syyn, miksi Frida on elossa. Frida on kasvissyöjä, ja siitä syystä tyttö on syönyt eri ruokaa ja jäänyt henkiin. Frida on tapahtumien vuoksi shokissa ja siksi tyttö päätetään toimittaa sairaalaan. Poliisien lisäksi myös kaksi toimittajaa päätyvät saarelle selvittämään tapahtumia, mutta poliisit eivät voi kertoa heille mitään tutkimusten ollessa kesken. 

Poliisit päättävät mennä tapaamaan ihmisiä yliopistossa, jossa nuoret opiskelevat. Eräs arvostettu professori vaikuttaa surulliselta. Poliisit päättävät keskustella yliopistossa työskentelevän psykologin kanssa ja psykologi suosittelee poliisien keskustelemaan tapahtumista erään henkilön kanssa, sillä kyseinen henkilö on ollut paljon tekemisissä Fridan kanssa heti tytön aloitettua opiskelun yliopistolla. Lisäksi poliisit kuulevat, että Fridan siskolla Malinilla on haasteita huumeiden kanssa, ja heitä alkaa epäilyttää, olisiko Frida kuitenkin syyllinen muiden kuolemaan siskonsa huumeiden avulla?

Kun poliisit huomaavat, että eräs henkilö tulee hyvin toimeen Fridan kanssa, he pyytävät häntä keskustelemaan Fridan kanssa, sillä heidän on ollut lähes mahdotonta saada tyttöön kontaktia. Hän päättää viedä Fridan takaisin saarelle, jolla kamaluudet ovat tapahtuneet, jotta tyttö pystyisi jatkamaan elämäänsä paremmalla mielellä, mutta onko hänellä täysin puhtaat jauhot pussissa? 

Kirjassa on pääjuonen lisäksi mielenkiintoinen sivujuoni. Muutama vuosi sitten myös toinen opiskelijaryhmä oli viettämässä juhlia. Yhtäkkiä yksi opiskelijoista Amanda huomaa, että hänen poikaystävänsä Erik on kadonnut. Mitä Erikille on tapahtunut? Selvittääkseen menneitä tapahtumia poliisi päättää olla yhteydessä Amandaan. Tytöllä on poliisille kamalaa kerrottavaa senaikaisista tapahtumista. Kuultuaan Amandan tarinan ja kun Amanda mainitsi tietyn nimen, poliisit tajuavat, että heillä on kiire sille saarelle, jolla nuoret olivat olleet viettämässä viikonloppua. Frida on todennäköisesti hädässä. Saavuttuaan saarelle poliisi huomaa kaksikon ja tajuaa, että Frida on pahassa hädässä. Myöskään poliisilla ei ole kovin turvallinen olo. Mitä on tapahtumassa? Kuka on syyllinen tapahtuneisiin hirveyksiin? Ja miksi hän on tehnyt niin kamalia asioita?

Mielestäni kirja oli todella jännittävä. Kirjan juonessa oli todella helppoa pysyä mukana, ja lisäksi teksti oli todella helppo- ja nopealukuista. Kuten jo postauksen alusssa kerroin, kirjailija on yksi suosikeistani, eikä tämäkään teos pettänyt. Haluaisin todellakin, että kyseinen kirjasarja jatkuisi. Olen todella huono ostamaan itselleni omia kirjoja, mutta tästä kirjasarjasta olen tykännyt niin paljon, että voisin kuvitella omistavani sen.

Mukavaa alkavaa viikkoa, toivottavasti teoksen kuvaus ei ole liian kattava, sillä välillä tapahtumien kuvaaminen ilman liiallista spoilaamista on vaikeaa. Suosittelen kirjaa melkein kaikille, jotka tykkäävät jännityskirjallisuudesta.

Palataan pian!

<3: Anskubansku