Vuosi on vaihtunut

 Mukavaa maanantaita!

Tervetuloa vuosi 2021! Toivoisin vienosti, että olisit hieman miellyttävämpi kuin edeltäjäsi, vuosi 2020 oli. Toivottavasti tämä ei ole liikaa vaadittu. Kun tätä vuotta on eletty muutaman päivän ajan, voin sanoa olevani toistaiseksi varsin tyytyväinen. Muutaman viime päivän aikana olen lukenut todella paljon ja koen senkin olevan varovainen, pieni askel kohti tyytyväistä, tuttua itseyttäni. Toki suurin syy hurjaan kirja-ahmimiseen oli eräpäivän läheneminen. (Se oli tänään). Lauantai-iltana aloin lukea kahta todella mielenkiintoista, noin 300-sivuista kirjaa samanaikaisesti tavoitteenani lukea molemmat ennen eräpäivää. Molemmat olivat ihania, mutta harmikseni sain luettua vain toisen niistä alusta loppuun, toinen täytyi jättää kesken noin puolessa välissä. Onneksi kirjan voi aina lainata ja lukea uudelleen, sillä kyseinen kirja oli ihana, kevyt, aivot narikkaan-kirja, jonka avulla pystyin ihanasti rauhoittumaan ja ajattelemaan, että kaikki on hyvin ja että asiat järjestyvät kyllä. Kulunut joulun ja uuden vuoden aika oli myös ihana. Oli kivaa viettää aikaa tuttujen, turvallisten ja rakkaiden ihmisten seurassa. Siitä sain todella paljon voimaa ja sen myötä on ollut myös ihan mukavaa palata arkeen itseni seurassa. 

Koska blogini pääpointti on olla kirjablogi, ajattelin kertoa jotain tuosta viikonlopun aikana ahmimastani teoksesta. Jo nyt voin kertoa sen verran, että kyseessä on koukuttava, ehkä hieman inhottava kirja. Minulle se oli sellainen, että kun sen avasin, en pystynyt irrottamaan otettani siitä pitkään aikaan, ja olen satavarma siitä, että jos kyseinen kirjailija kirjoittaa joskus lisää ja kirjoja suomennetaan, tartun niihin intohimoisesti. Eiköhän siis siirrytä kuvauksen pariin.

Harriet Tyce- Veriappelsiini

Suomentanut Oona Nyström 
334 sivua

Otava

Nelikymppinen asianajajana työskentelevä Alison on naimisissa psykoterapeuttina työskentelevän Carlin kanssa. Pariskunnalla on 6-vuotias suloinen tytär, Matilda. Töissään Alison saa selvitettäväkseen ensimmäisen murhajuttunsa. Juttu vaikuttaa Alisonin mielestä varsin selvältä, joskin tutkinnan edetessä Alison ei enää olekaan niin varma siitä, onko tilanne kulkenut täysin hänen olettamallaan tavalla. Melko runsaan tupakanpolton ja alkoholinkäytön lisäksi Alisonilla on kaapissaan myös luuranko, joka ei saa missään tapauksessa ilmetä kenellekään, hänellä on nimittäin suhde esimiehensä, Patrickin kanssa. Koska työpäivät venyvät usein hyvinkin pitkiksi, pääsääntöinen lapsenhoitovastuu on ollut jo pitkään Carlilla. Eräänä päivänä Alison saa tekstiviestin, ja hän ymmärtää, että joku on saanut tiedon hänen salasuhteestaan. Kenestä on kyse? Miten tieto on edes voinut edetä kenellekään. Alison ymmärtää, että suhde on pakko saada loppumaan, mutta pian hän huomaa, ettei homma olekaan ihan niin helppoa kuin hän on kuvitellut, varsinkaan, koska Patrickilla ei ole minkäänlaista halua päättää heidän välistä suhdetta.

Vaikka Alison rakastaakin pientä Matilda-tytärtään hurjasti, hän ajattelee usein, ettei ole täydellinen äiti tyttärelleen. Eräänä päivänä tapahtuukin jotain kamalaa. Kaksikko on viettämässä aikaa puistossa ja Matilda haluaa leikkiä äitinsä kanssa piilosta. Matilda pyytää äitiään laskemaan sataan, jotta hän ehtii löytää mahdollisimman hyvän piilopaikan. Kun Alison on etsinyt tytärtään jonkin aikaa, häntä alkaa epäilyttää. Missä tytär on? Jonkin ajan kuluttua Carl saapuu paikalle raivoissaan. Kuinka on mahdollista, ettei Alison tiedä, missä Matilda on? Carlista alkaa muutenkin paljastua ikäviä, outoja piirteitä ja mies ilmoittaakin, että heidän on erottava ja että hän vaatii itselleen Matildan yksinhuoltajuutta. Jonkin ajan kuluttuja Alisonille paljastuu miehestään lisää todella ikäviä puolia. Mitä on tekeillä? Miten Carlin, Alisonin ja Matildan elämä jatkuu tästä eteenpäin. Entä miten Alisonin ensimmäinen murhatapaus ratkeaa?

Kuten jo alussa mainitsin kirja oli todella koukuttava, joskin myös inhottava. Kaikki kirjan henkilöhahmot (paitsi suloinen Matilda-tyttö) vaikuttivat sellaisilta, etten haluaisi tuntea heitä reaalielämässä. En ole pitkään aikaan saanut nauttia kirjasta niin, että siitä irtipäästäminen on todella vaikeaa, nyt tunne oli vihdoin sellainen. Suosittelen kirjaa lämpimästi psykologisesta jännityksestä nauttivalle henkilölle

Mukavaa alkanutta viikkoa!

<3: Anskubansku