Huomenta!

Moikka!
Yleensä luen todella vähän suomalaista kirjallisuutta, mutta lähiakoina on ollut mukava huomata, että Suomestakin löytyy asiansa osaavia kirjailijoita. Seuraavaksi siis kerron teille  kuvauksen eräästä mainiosta suomalaisesta teoksesta. :)

Leena Lehtolainen- Väärän jäljillä

378 sivua

Tammi

Maria Kallio on juuri lopettanut työnsä Espoon poliisissa ja työt uudessa sisäasiainministeriön alaisessa perheväkivallan tutkimusprojektissa odottavat. Maria on myös tutustunut opiskelukaverinsa Leenan kautta toimittaja Jutta Särkikoskeen, joka on juuri paljastanut tunnettujen kiekonheittähien dopinginkäytön. Jutta loukkaantuu kummissa olosuhteissa palatessaan haastattelukeikalta autonsa suistuessa tieltä. Jutan lisäksi myös kyydissä ollut urheilija Toni Väärä loukkaantuu. Jutta on alkanut saamaan outoja tappouhkauksia ja pian Maria joutuukin palaamaan vanhoihin tuttuihin työympäristöihin, kun Pentti Vainikainen löydetään kuolleena. Surun murtama Pentin vaimo Merja on aivan varma, että kyseessä on sydänkohtaus. Kallio tiimeineen alkaa kuitenkin tutkimaan tapausta tarkemmin ja pian selviää, että Vainikainen on syönyt myrkytetyn gluteenittoman sämpylän. Kuka sen  on voinut myrkyttää ja miten? 

Myrkytystapauksten lisäksi Maria Kallion tiimi alkaa tutkia toista varsin hämärää tapausta. Auto räjähtää mystisesti ja auton sisällä ollut mies menehtyy. Kuka on voinut asentaa autoon pommin? 

Kirjan tahti kovenee mielestäni koko ajan. Aloittaessani lukemaan ajattelin, etttä lähtökohdat on hieman tylsät, sillä jotenkin tuntui, ettei rikokskirjallisuus ja urheilu sovi kunnolla yhteen. Osasyy skeptisyyteen saattaa olla myös siinä, että en yleensä lue juurikaan suomalaista kirjallisuutta. Kuitenkin lukiessani kirjaa eteenpäin mielenkiinto kasvoi jatkuvasti, sillä saatiin selville mielenkiintoisia, yllättäviä asioita. Kirjan lopetus oli minusta paras, hyvinkin yllättävä. Varsinkin lopussa tapahtumia oli paljon lopussa käy ilmi myös jotain jännittävää, joka liittyy myö Marian nykyiseen työhön perheväkivallan parissa.

Kirja oli mielestäni nautittava ja suosittelen sitä jännityksestä ja tapahtumarikkaista kirjoista pitäville. Tästäkään kirjasta en ole varma, olenko lukenut sen aikaisemmin, mutta jos olen, se ei haittaa, sillä kirja tuntui niin herkulliselta.

Mukavia pakkaspäiviä!

-Anskubansku :)

Ahmittavaa kirjallisuutta :)

Heippa!
Mukavaa perjantaita! Tällä viikolla on ollut mukavaa huomata, kuinka terapeuttista blogin kirjoittaminen on. ja toivon todellakin, että into säilyy samanlaisena myös jatkossa. On ollut jälleen myös erityisen mukavaa paeta pois reaalimaailmasta erittäin koukuttavan kirjan seuraan. Olenkin pohtinut, kuinka mukavaa olisi, jos joskus keksittäisiin kirja, johon tulisi lisää sivuja sitä mukaa, kun sitä lukee eteenpäin. Lisäksi siitä voisi löytyä jokin nappi, jota painamalla tarinan voisi lopettaa silloin kun sitä on lukenut mielestään tarpeeksi, Tämä sen vuoksi, että viimeksi lukemani kirja oli niin hyvä, että sitä teki mieli ahmia jatkuvasti. Teos oli pituudeltaan harmittavan lyhyt ja siksi olisi ollut ihanaa, jos sen pituuteen olisi voinut vaikuttaa itse. Seuraavaksi siitä kuvaus. Nauttikaa! :)

Eva Frantz- Sininen huvila

Suomentanut Ulla Lempinen

249 sivua

S&S

Kaksi bileistä palaavaa nuorta, Linnea ja Kaj löytävät pienen pojan harhailemassa yössä hädissään vähissä vaatteissa. Toinen heistä tajuaa, että kyseessä on Bruno, tunnettua lifestyle-blogia pitävän Becca Stenlundin poika. Nuoret päätyvät viemään Brunon takaisin kotiin, metsän laidassa sijaitsevaan Siniseen huvilaan. Siellä heitä odottaa järkyttävä yllätys. Becca makaa keskellä verilammikkoa julmasti pahoinpideltynä. Becca viedään sairaalaan ja poliisi Anna Glad alkaa selvittämään tapausta.  Becca on naimisissa, mutta hänen miestänsä Peteriä on alkanut ärsyttää jatkuva blogin ympärillä pyöriminen, siksi hän on päättänyt muuttaa pois. Kuitenkin Peterinkin tunteet nousevat pintaan, kun hänelle ilmoitetaan mitä Beccalle on tapahtunut. 

Pian selviää, että joku kirjoittaa Brccan blogiin varsin ilkeämielisiä kommentteja, ja jopa tappouhkauksia. Vaan kenestä lienee kyse? Samalla, kun Becca kamppailee sairaalassa hengestään, metsässä piileskelee mystinen peikko. Samoihin aikoihin joku mystinen henkilö vie tyhjään Siniseen huvilaan tuoreita kukkia. Mitä ihmettä on tekeillä? Myöhemmun myös huomataan, että joku yrittää sabotoida pienen Brunon elämää, sillä joku yrittää ajaa autolla hänen ylitseen. 

Annan hyvä työkaveri Rolf on myös joutunut sairaalaan ja pian huomataan, että myös hänen turvallisuutensa on uhattuna. Mistä on kysymys? Saadaanko tapaukset selvitettyä ajoissa?

Sininen huvila oli varsin herkullinen lukukokemus, johon oli sekoitettu mielestäni juuri sopivasti päähenkilöiden arkielämää (jota oli hyvin mielenkiintoista seurata) ja kuitenkin varsin selkeästi pääaiheena pidettyä rikostutkintaa.

Juonessa oli mielestäni varsin helppo pysyä mukana. Mukavan lisän kirjaan toi blogiin kirjoitetut kommentit,  Tuli tunne, että kirjailija on oysynyt mainiosti ajan hermoilla.  Oli myös ihanaa kuvitella, millainen Sininen huvila olisi asuinympäristönä, sen verran herkullisia kuvauksia kirjasta aina silloin tällöin löytyi.

Sininen huvila oli todellakin lukemisen arvoinen kirja. En malta odottaa, milloin pääsen palaamaan taas Anna Gladin ja kumppaneiden seuraan.

Rentouttavaa viikonloppua!

-Anskubansku

Pirteää tiistai-aamua!

Tervehdys!

Minusta tuntuu, että toistan usein itseäni täällä blogissa kertomalla, että kirja oli niin koukuttava, ettei sitä yksinkertaisesti pystynyt laskeamaan käsistään. Mietin, onko mahdollista, että niin moni kirja tuntuu niin kutkuttavan herkulliselta, vai tuleeko kirjoja kehuttua liian heppoisin perustein. Mielestäni lukemisessa parasta onkin se, että löytää peräkkäin monta nautittavaa teosta tai jopa uuden suosikkikirjailijan. Joka tapauksessa, kirja, josta seuraavaksi on luvassa kuvaus, tuntui varsin herkulliselta makupalalta, toivottavasti pidätte!

Joy Fielding- Henkeäsalpaava

Suomentanut Kristiina Savikurki

410 sivua

WSOY

Muutettuaan Floridaan pieneen, upeaan kaupunkiin Crosbien perheen äiti Sandy huomaa miehensä  olevan rakastunut nuoreen nettituttavuuteensa. Lisäksi työ lukion äidinkielenopettajana ja äitiys kahdelle teini-ikäiselle kiristävät huomattavasti hänen pinnojaan. Hän ei kuitenkaan millään aavista, että pahempaa on luvassa, nimittäin yhtäkkiä kaksi nuorta tyttöä katoaa jäljettömiin, ja lisäksi koulun erään suositun oppilaan ruumis löydetään lähistöltä. Hyvin pian ruumiita aletaan löytää lisää ja aletaankin miettiä, mitä kaupungissa tapahtuu. Lukijalle tosin selviää jo nopeasti, että kaupungissa liikkuu tappaja, joka haluaa julmasti kiduttaa uhrejaan ja lopuksi tappaa heidät. Sitä, kuka kiduttaja on, ei lukijalle kerrotakaan oitis ja juuri se teki kirjasta mielestäni erityisen nautittavan. Parasta kirjassa oli mielestäni nimenomaan juuri se, miten hyvin siihen oli yhdistetty amerikkalaisten perheiden normaali arkielämä, rikosten selvittäminen sekä pelottavan tappajan ajatusmaailma Tappajan päiväkirja-osioissa.  

Kauhistuttavien käänteiden ohella Crosbien perheen äiti Sandy pohtii kuumeisesti, mikä on hänen ja hänen aviomiehensä liiton kohtalo. Olisiko hänen miehensä voinut tulla järkiinsä, voisiko hänellä olla halua pakata takaisin kotiin perheensä luo?

Sandykin saa vielä kokea järkytyksen. Abiturientit harrastavat koulussa opiskelun lisäksi teatteria ja päättävät onnistuneen päätösnäytöksen kunniaksi pitää juhlat jonkun luokkalaisen luona. Sandy on yrittänyt kovasti suojella tytärtään Megania. Kun juhlissa olleet nuoret eivät löydä Megania mistään he huolestuvat. Onko Meganilla kaikki hyvin? Mielestäni kirjan nimi on todellakin osuva, välillä jopa tuntui, että kirja on niin hurja, etten uskalla kääntää sivuja. Kuitenkin houkutus oli aina hyvin suuri. Oli ihanaa, että lukija pidettiin syyllisen suhteen jännityksessä aina viimeisille sivuille saakka ja vaikka olenkin tässä pitkälti kehunut koko tarinaa, on pakko sanoa, että eniten yllätyin juurikin syyllisestä, mielestäni juuri nämä ovat hyvän jännityskirjan tärkeimmät kriteerit. Se, että kirja pitää otteessaan ensimmäisestä lauseesta viimeiseen ja se, että loppuratkaisussa on jotain yllättävää. Suljettuani kannen, olin jopa hieman surullinen, että kirja loppui. Näin jälkeenpäin ajateltuna minulla on olo, että olisin lukenut kirjan jo joskus aikaisemmin, mutta jos niin on, olen ehdottoman tyytyväinen tartuttuani siihen uudestaan, sillä tällä kertaa sain siitä paljon enemmän irti. 

Mukavaa viikkoa!

-Anskubansku

Talvista lauantaita!

Heippa!
On mukava istua sisällä katsoen kaunista, lumista maisemaa. Myös säätilaa vallinnut pakkanen on tuntunut yllättävän mukavalta, kun on muistanut laittaa tarpeksi vaatteita päälle. Luntakin on nyt juuri sopivasti, tekee maisemasta kauniin, mutta ei juurikaan vaikeuta pyörätuolilla kulkemista. :) Kuitenkin kaikkein mukavimmalta on tuntunut istua sisällä lämpimissä vaatteissa, kuulokkeet  korvilla, koukuttavan kirjan maailmoissa. Seuraavaksi luvassa esittely tästä teoksesta.

Lars Pettersson- Kaamosmurhat

Suomentanut Jänis Louhivuori

342 sivua

Minerva Crime

Kirjan alussa Nils Mattis löytää jotain kummallista avaruuskeskuksen väestönsuojasta. Aluksi hän luulee kyseessä olevan halkopino, mutta järkyttyy mennessään lähemmäksi. Kyseessä onkin paloitellun miehen ruumis. Hän kuitenkin tajuaa, ettei voi ilmoittaa tapauksesta poliisille, sillä on juuri kaatanut salaa hirven. Melker Grundström on juuri saanut viransijaisuuden Kiirunan poliisiasemalta ja täten hän alkaa selvittämään paloittelusurmaa samalla kun koettaa saada selville porovarkauksia. Pienen ajan kuluttua selviää, että Nils Mattis on ollut ruumiin löytöpaikalla ja siksi hänestä tulee pääepäilty. Entinen apulaissyyttäjä Anna Magnussonin, joka viettää nykyään arkeaan pienen Jussi-pojan sekä koiransa kanssa, on palattava työn pariin. Juuri kun he ovat lähes varmoja uhrin henkilöllisyydestä, löytyy saman henkilöllisyyden omaava mies uudelleen murhattuna.. Kuinka tämä on mahdollista? Tässä vaiheessa kirjan tunnelma tiivistyi entisestään ja minusta tuntui, että kirjan sivut kääntyivät ikään kuin lentäen. Saadaanko tapaus selvitettyä?
Lars Petterssonin kirja Kaamosmurhat oli mukava lukukokemus. Kun otin sen ensimmäistä kertaa käteeni, odotukset olivat hieman skeptiset. Kuitenkin, kun heittäydyin kirjan maailmaan, huomasin, että kirja on varsin mukaansatempaava. Etenkin minua viehätti se, miten yksityiskohtaisesti kirjailija oli pystynyt kuvailemaan luontoa ja ympäristöä tapauksen selvittämisen ohella. Mutta vaikka kirja oli pääsääntöisesti mainio,oli siinä mielestäni myös hieman heikompia hetkiä. Tosin en ole varma, onko olemassa montaakaan kirjaa, jotka olisivat pelkkää täydellisyyden ilotulitusta.
Vaikka löysin kirjasta myös joitakin heikompia hetkiä, vakuutti Kaamosmurhat sen verran voimakkaasti, että aion tutustua myös muihin Petterssonin suomennettuihin teoksiin.

Nauttikaa kauniista talvikeleistä!
-Anskubansku :)

PS. Osasyy siihen, miksi päätin tarttua Kaamosmurhiin, oli uskomattoman upea kansikuva. Olisi ihana päästä joskus kokemaan aidot revontulet.

Mukavaa uutta vuotta!

Moikka!
Vuosi on jälleen vaihtunut ja minusta tuntuukin, että joulun ja uuden vuoden välinen aika meni todella nopeasti. Pidin tietoisen tauon blogin päivittämisestä, ja keskityin rauhoittumiseen. Tällä välillä kirjojakin tuli luettua melko monta, joskin vuodenvaihteen jälkeen oli lukemista rakastavalle painajaismainen kausi. Mikään kirja ei tuntunut koukuttavalta, ja jokainen piti palauttaa kirjastoon pettymyksenä. Eilen pääsin kuitenkin taas kartuttamaan kirjavarastoani ja huoneessani oleva laatikko, josssa säilytän kirjoja on jälleen täynnä toinen toistaan houkuttelevampia kirjoja. Kärsiessäni kirjapuutteesta löysin kuitenkin omasta kirjahyllystäni herkullisen kirjan, jonka aion esitellä seuraavaksi, olkaa hyvät! :)

Kristina Ohlsson-Syntitaakka

Suomentanut Laura Beck

425 sivua

WSOY

Mies löydetään ammuttuna omasta nojatuolistaan. Poliisien ryhdyttyä selvittämään tapausta, pian huomataan myös, että hänellä on sormessaan tyttärensä vihkisormus. Mistä on kysymys? Samaan aikaan hautaustoimistossa työskentelevä Noah etsii veljeään, koska epäilee, ettei veljen perheellä ole kaikki hyvin, vaikka hänelle en väitetty, että veljen perhe asuu onnellisena toisella puolella maapalloa, mutta onko se mahdollista, kun veljeen ei saa millään yhteyttä. Myös eräs ruotsalainen äiti koettaa kovasti saada pidettyä perheensä kasassa, sillä hänen aviomiehensä alkaa käymään vaarallisemmaksi. Rikoksia tapahtuu paljon ja Fredrika Bergman ja Alex Recht tiimeinen huomaavat tapauksia tutkiessaan niissä olevan yhteyden, mutta mistä on kysymys? Jollain ihmisellä on kuitenkin halua oikoa tapahtumia ja lähettää Alexille nimettömiä, kummallisia viestejä. Miksi viestejä lähetetään ja kuka niitä lähettää? 

Tapauksien selvittämisen ohella kirjassa seurataan jonkin verran myös henkilöiden arkielämää. Tietyllä tavalla herkullisin, mutta myös tunteita herättävin elämä on Alexin työkaverilla Fredrikalla kun tämä saa tietää, että hänen miehensä on vakavasti sairas. Saavatko työkaverit ajoissa selville, kuka rikoksia tekee, jotta muiden ihmisten turvallisuus on taattu? Kuinka käy hautaustoimistossa työskentelevälle Noahille? Onnistuuko hän löytämään veljensä sekä tämän perheen ajoissa? Kristina Ohlsson on yksi suosikkikirjailijoistani, eikä Syntitaakkakaan petä. Kirja pitää otteesaan ensimmäisestä rivistä viimeiseen saakka, jännitys on käsinkosketeltavaa ja kirjaa onkin lähes mahdotonta laskea käsistään. Jälkisanoja lukiessani koin pienen harmituksentunten, sillä Ohlsson kertoi Syntitaakan olevan todennäköisesti viimeinen Bergmanista ja Rechtistä kertova teos. Mutta onneksi maailma on täynnä loistavia kirjailijoita. :)

Mukavaa vuodenalkua kaikille!

-Anskubansku- :)