Kirjasuositus...

Heippa!
Olen aloittanut joululoman ja suurin osa ajasta on mennyt akkuja lataillen erilaisin tavoin. Muutaman lähipäivän aikana olen myös lukenut yhden huippujännityskirjan ja siksi ajattelinkin pyhittää postauksen kokonaan tälle mestariteokselle. Nauttikaa. :)

Håkan Nesser- Carmine Streetin sokeat

Tammi

292 sivua

suomentanut Aleksi Milonoff

Kirjailija Erik Steinbeck ja hänen taiteilijana työskentelevä vaimonsa Winnie päättävät muuttaa New Yorkiin jättääkseen taakseen heidät kohdanneen suuren tragedian. Heidän neljävuotias Sarah-tyttärensä on ollut kidnapattuna puolitoista vuotta, eikä tytöstä ole mitään havaintoja tänä aikana. Pariskunta alkaa uskoa, että Sarah on kuollut. Kuitenkin pian Erik huomaa, ettei kaikki olekaan niin kuin he ovat ajatelleet. Winnie käy salaperäisissä keskusteluissa, joista on valehdellut Erikille jo jonkin aikaa. Saadakseen tietää, mistä on kysymys, hän lähtee eräänä päivänä seuraamaan Winnietä. Erik saakin selvitettäväkseen aikamoisen vyyhdin. Pikkuhiljaa hän saa Winnieltä lisää tietoa muun muassa siitä, millaista elämää Winnie on elänyt ennen kuin he tapasivat. Käy ilmi, että Winniellä on ollut tytär, Judith jo aikaisemmassa suhteessa, mutta Winnien ex-mies ja Judith on kuollut auto-onnettomuudessa. Eräänä päivänä Erik löytää kotinsa pöydältä lapun, jossa Winnie kertoo lähtevänsä pois muutamaksi päiväksi. Kun Winnietä ei kuulu takaisin muutaman päivän sisällä, Erikin täytyy pyytää apua etsimiseen muun muassa yksityisetsivältä sekä terapeutilta, jonka luona myös Winnie on käynyt. Selvitellessään kidnappaustapausta Erik saa selville yllättäviä asioita myös Winniestä. Mistä on kysymys, onko Sarah elossa? Carmine Streetin sokeat oli helppolukuinen, mielenkiintoinen, täydellisen rentouttava, herkullisen jännittävä kirja ensimmäiseltä sivulta loppuun saakka. Täydellinen kirja lomalle.

On aika rauhoittua joulun viettoon. Rentouttavaa joulua ja iloista uutta vuotta kaikille!
<3: AnskuBansku
-

"Kun joulu on"

Tervehdys kaikille!

Ensiksi haluan pahoitella, että blogiinkirjoittaminen on hieman unohtunut loppusyksyn koulukiireiden vuoksi. Koulussa on marras-joulukuun vaihteessa ollut todella paljon kokeita, joihin valmistautuminen on vaatinut selvästi veronsa. Olen ollut todella väsynyt  ja väsymyksen ja stressin vuoksi myös harmillinen ärtyneisyyden luonteenpiirre on nostanut päätään yhä useammin. Onneksi palkkioksi kovasta opiskelusta lähes jokainen koe on sujunut hienosti. Mikä parasta, tänään annoin vielä kaikkeni tilinpäätökseen liittyvässä kokeessa, mikä sekin ainakin tuntui sujuneen yllättävän vaivattomasti, ja nyt on aika aloitella joululoma ja keskittyä vain akkujen lataamiseen ja ajanviettoon rakkaiden seurassa. Myös lukemiselle löytyy varmasti enemmän aikana. Lähiaikoina on tuntunut oudolta, kun opiskeltavaa on ollut niin paljon, että kaunokirjallisuuden mestariteoksille on löytynyt väheemmän aikaa. Kuitenkin tämän postauksen lopusta löytyy pitkästä aikaa arvio viimeksi lukemastani kirjasta.
 Marraskuussa kävin tutustumassa Aurinkopihaan, paikkaan johon voisin hyvin kuvitella muuttavani. Tutustumispäivän aamun koittaessa jännitys oli huipussaan ja koulupäivän aikana pohdinkin usein, mitä vierailun aikana tulee tapahtumaan ja miten tulen pärjäämään (olen perusluonteeltani kova jännittämään uusia asioita, sekä ujo uusien ihmisten kanssa), mytta melkein heti sisällepäästessäni tajusin, ettei vierailussa ole mitään jännitettävää. Yksikkö oli mukavan pieni ja jokainen vastaantullut henkilö oli todella ystävällinen, ikään kuin olisimme tumteneet aina, vaikka melkein kenelläkään heistä ei ollut tietoa, kuka olen. Kerta kaikkiaan ihana vastaanotto, erittäin positiivinen fiilis jäi <3

Kuten jo aikaisemmin mainittua, suurin osa arjesta on mennyt lähiaikoina opiskeluun. Kuitenkin voimia on tuonut myös se, että joka päivä aukeaa yksi uusi joulukalenterin luukku, mikä tarkoittaa, että kotona on joka päivä hienan enemmän joulun taikaa ja rauhaa. <3 Tunnelma on kaunis. Parempaa ei voi pieni ihminen toivoa. :) Tällaisia ovat tämönhetkiset kuulumiseni, nyt on aika siirtyä lupaamaani kirja-arvosteluun. Olkaa hyvät! :)

Viveca Sten-Sotilaiden salaisuudet

Werner Söderström Osakeyhtiö

Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

408 sivua

Kirjan tapahtumat alkavat järkyttävästä nuoren opuskelijapojan itsemirhasta. Marcucsen opiskelukaveri löytää pojan kattoonhirttäytyneenä opiskelija-asuntolasta. Poliisi Thomas Andersson alkaa tutkia tapausta palattuaan juuri vakavan loukkaantumisen aiheuttamalta sairaslomalta. Thomas sekä juristi Nora Linde päättävät yhdistää voimansa ja heidän tehtäväksi koituukin kertoa pojan kuoemasta Marcuksen vanhemmille. Marcuksen äiti sanoo olevansa vuorenvarma siitä, ettei kyseessä ole itsemurha, vaan joku on tappanut hänen poikansa. Thomaksen ja Noran mielenkiinto tapausta kohtaaan lisääntyy, kun Maruksen pikkuveli kertoo tietokoneen olevan elintärkeä Marcukselle. Kuitenkaan kovista etsinnöistä huolimatta tietokonetta ei löydy mistään... Tutkimusten juuret johtavat loppujen lopuksi Körsön saarelle, jossa oli pitkään armeijatoimintaa. Jonkin ajan kuluttua tulee tieto toisenkin miehen kuolemasta, joka sekin linkittyy kummasti vanhaan sotilassaareen. Mistä ihmeestä on kysymys. Noran yksiyiselämää seurataan myös kiihkeästi. Ongelmat edellisen aviomiehen kanssa vaivaavat edelleen, mutta myös uusi rakkaus on aluillaan hieman Noraa nuoremman Jonaksen kanssa. Yksityiselämän koukerot tuo mukavaa kevennystä murhatutkinnan keskelle. Eräänä päivänä Nora päättää lähteä Körsön saarelle yhdessä naapyrinsa kanssa selvittämään, millaisesta paikasta on kyse. Saako kaksikko selville jotain olennaista? Oliko Marcuksen kuolema itsemurha? Se selviää lukemalla kyseinen kirja!

Nyt on pakko lopetella. Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

-Anskubansku

Aika lentää kuin siivillä...

Iltaa kaikille!

Viikko on kulunut taas hurjan nopeasti ja yhtäkkiä tajusin, etten ole päivittänyt blogia pitkään aikaan. Vihdoinkin siihen tarjoutui loistava sauma. Koulussa on ollut ihan mukavaa, joskin ylimääräistä stressiä opiskeluun on tuonut eilinen tilinpäätöksen koe. Kirjanpito ei ole koskaan ollut vahvinta alaani merkonomiopinnoissa, mutta kuitenkin maanantaina asioita kertaillessani pääni päälle syttyi tasaisin väliajoin himmeitä lamppuja, aivan kuin olisinkin yhtäkkiä ymmärtänyt jotain. Kuitenkin nyt kokeen jälkeen ärsyttää kun en pysty yhtään aavistamaan, millainen arvosana on odotettavissa. Toisaalta tuntui, että koe meni ihan hyvin, toisaalta taas, että pääni meni ihan lukkoon, kuten minulle usein käy, jos kyseessä on sellaisen oppiaineen koe, jossa en ole vahvimmillani. Jo yläasteella matikanopettajani pohti usein, minkä arvosanan voi milloinkin minulle antaa, sillä kuulena oppitunneilla laskin lähes aina kiitettävän arvoisesti, mutta koki myös usein, että kun eteen tuli koe, aivoni menivät usein ihan lukkoon, enkä pystynyt tuottamaan paperille sitä, mitä olisin halunnut. Kummallista. Kuitenkin stressiä olen pystynyt lieventämään helpoin keinoin, Kuumalla teellä ja koukuttavalla kirjalla, josta luvassa tarinaa hetken kuluttua. Psst... Enää 38 yötä jouluun, joulun,  taikaa on jo selkeästi paljon ilmassa. Joulu on loistavaa aikaa rauhoittumiselle ja muun muassa lukemiselle. Tästä siirrymmekin kätevästi jo lupaamaani kirja-arvioon. Olkaa hyvät. :)

S.K. Tremayne- Jääkaksoset

Otava

Suomentanut Oona Nyström

349 sivua

Angusta ja Sarahia on hetki sitten kohdannut traaginen onnettomuus, jossa toinen heidän identtistä kaksosistaan on menehtynyt. He päättävät muuttaa Skotlantiin syrjäiselle majakkasaarelle tavoitteenaan jättää surulliset muistot vanhaan kotipaikkaan. Hetken kuluttua eloonjäänyt tytär Kristie alkaa väittää olevansa Lydia, tytär, jonka vanhemmat luulevat kuolleen. Sarah päättää pyytää osaavalta psykologilta apua siihen, kuinka selvittää, kumpi tyttäristä putosikaan parvekkeeelta ja kuinka käydä sisaruksen kuolemaa toisen tyttären kanssa. Hetken päästä vanhemmatkaan eivät enää ole varrmoja, kumpi kaksosista menehtyi. Kristien olon oletettiin helpottuvan tämän mennessä kouluun, mutta todellisuudessa kouluunmeno vain pahensi asiaa. Kristiellä ei vaikuta olevan montaakaan kaveria. Kristie ehtii jo innostua, kun kuulee, että äiti on kutsunut tytön koulusta leikkimään kanssaan. Aluksi tytöillä vaikuttaa olevan mukavaa, mutta yhtäkkiä kaveri ilmoittaa napalasti haluavansa kotiin. Kun Kristie tajuaa, ettei hänellä edelleenkään ole paljoakaan kavereita, päätyvät vanhemmat ratkaisuun, jossa Kristie saa olla viikon kotona vanhempien seurassa. Anguksen ja Sarahin välit tuntuvat olevan hiertävät. Kristie nimittäin kertoo äidilleen jotain yllättävää. Mitä Sarah alkaa epäillä miehessään? Välillä Sarah on muehelleen jopa niin vihainen, että hän pohtii tämän tappamista. Helpottaako Kristien olo?  Kumpi tytöistä on oikeasti se, joka kuolee? Ja mistä kuolema todellisuudessa johtui? Kirjan loppussa majakkaa riivaa suuri myrsky, jolla on seurauksensa ja kirjan loppuratkaisu olikin yllättävä...

Olin lukenut Jääkaksosista netistä jo paljon ennen kun sain sen käsiini ja odotukset olivatkin siksi korkeaalla. Enkä todellakaan pettynyt. Kirjaa oli helppo seurata mutta säilytti ehdottomasti mielenkiintonsa aina viimeiselle riville saakka. Taattua laatua psykologisten trillereiden ystäville. Nyt kello alkaa tikittää nukkuma-aikaa kohti. Hyvää yötä ja iloa loppuviikon päiviin kaikille!

<3:AnskuBansku

Heippa!
Viime viikko oli ensimmäinen oikeasti kylmä viikko (ja koulussa oli tietysti poistumisharjoitus torstaina) :D, ja samantapainen sää jatkuu edelleen. Toisaalta se on ihan mukavaa, sillä vuosi lähenee loppuaan ja on kivaa, että luntakin on jo hieman maassa. Vähän lisää sitä toki  saisi vielä sataa, jotta maat ja puut peittyisivät kokonaan hennolla, valoa ja talvista tunnelmaa antavalla lumikerroksella. Kuten olen jo tainut aikaisemmissa postauksissa mainita, en voi tunnustautua talven suureksi faniksi. Kaikkein ihanteellisin talvisää olisi mielestäni n. 5-10 sentin lumikinokset ja noin viiden asteen pakkaset, Pyörätuolilla on tosin vaikea liikkua isoissa lumikinoksissa, Myös liukkaus tuottaa haasteita liikkumiselle. Olisi kivaa, jos joku keksisi pyörätuoliin toiminnon, jossa nappia painamalla saisi valittua nastarenkaiden ja sileiden renkaiden väliltä sen mukaan, liikkuuko sisällä vai ulkona :D Pirteyttä talveen tuo joulunodotus, on ihanaa rauhoittua yhdessä perheen kesken, syödä hyvin ja puuhailla kaikkea mukavaa ja rentoa.
Puolentoista viikon päästä menen tutustumaan Aurinkopihaan, paikkaan, johon voisin kuvitella muuttavani lähitulevaisuudessa, Olen käynyt siellä jo kerran aikaisemmin vuosi sitten kesällä,mutta nyt vierailu jännittää vielä vähän enemmän, sillä lähiaikoina olen alkanut enemmän pohtia kotoa muuttamista. Olen kuullut paikasta paljon positiivisia asioita ja toivonkin, että Aurinkopiha tuntuu mukavalta ja kodikkaalta. Kirjoittelen varmasti vierailun jälkeen fiiliksiä, joita vierailu on minussa herättänyt. Muuten arki pyörii pitkälti normaaleissa uomissaan, opiskelumotivaatio on ollut suhteellisen korkealla, kokeet ovat sujuneet pääasiallisesti hyvin. Olen huomannut, että itsensäpalkitseminen jollakin tavalla onnistuneen jutun jälkeen pitää motivaatiota korkealla, eikä kyseessä tarvitse olla mikään suuri ja ihmeellinen, jo joku pieni ja arkinen tapa, kuten esimerkiksi blogipostauksen kirjoittaminen on kiva tapa muistuttaa itseänsä siitä, että on onnistunut jossain.
Viikonlopun aikana luin jälleen yhden huikaisevan psykologisen trillerin. Tässä jälleen tarinaa siitä, nauttikaa! :)

Mary Kubica: Pretty baby- Kuinka pitkälle olet valmis menemään?

HarperCrime

Suomentanut Virpi Kuusela

398 sivua

Heidi on tavallinen avioliitossa elävä yhden tytön äiti. Eräänä päivänä hän näkee metroaseman laiturilla jotain erikoista. Nuori tyttö, jolla on mukanaan pieni vauva. Heidiä kummastuttaa, voiko olla mahdollista, että tyttö on vauvan äiti. Kun Heidi huomaa, että samainen tyttö on metroaseman laiturilla päivästä toiseen, hän päättää ottaa selvää, mistä on kysymys. Tyttö kertoo nimensä olevan Willow ja että hän on 18-vuotias. Heidin huoli kasvaa kasvamistaan ja hän päättää pyytää Willown ja vauvan mukaansa kotiin. Heidin teini-ikäinen tytär Zoe sekä työnsä puolesta reissaava aviomies Chris luonnollisesti hämmästyvät, mutta Heidi saa kaksikon rauhoittumaan vakuuttelemalla, että Willow ja vauva ovat heillä vain lyhyellä vierailulla. Vaikka Chris osaakin peitellä epäilystään aika hyvin, on hän vahvasti sitä mieltä, että asiassa on jotain mätää. Willow ei hänen mielestään varmasti ole vielä 18-vuotias, kuten Heidi kivenkovaa väittää, eikä vauvalla vaikuta olevan kaikki hyvin, sillä hän kuumeilee jatkuvasti ja vaikuttaa myös siltä, ettei vauvalta ole vaihdettu vaippaa pitkiin aikoihin. Heidi auttaa Willowta kuuliaisesti vauvanhoidossa, ja on muutenkin tosi kiltti kaksikkoa kohtaan, sillä Willown äidilliset otteet ovat kadoksissa ja Heidi kiintyy näin vauvaan aivan kuin olisi vauvan äiti. Chris koettaa kuumeisesti selvittää asioita Willowsta ja vauvasta, mutta ei netistä löytyykin tietoa vain samannimisistä henkilöistä. Työtään helpottaakseen hän päättää palkata avukseen yksityisetsivän. 

Kirjan luvut on kirjoitettu päähenkilöiden näkökulmasta, ikään kuin jokainen henkilö puhuisi vuorollaan. Kirjassa Willow kertoo paljon lapsuudestaan ja siitä, kuinka hänen biologiset vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa ja hänet sijoitettiin sijaisperheeseen. Muutenkin eräs kirjan positiivista puolista oli ehdottomasti sen näkökulma. Kirja on kirjoitettu ikään kuin päähenkilöt puhuisivat itse vuorotellen. Tämä teki kirjan seuraamisesta vaivatonta. Kirjan edetessä selviää, että Willow on ollut vankilassa. Miksi? Heidi taas vaikutti kirjan alusta alkaen jollain tasolla yliystävälliseltä Willowta ja vauvaa kohtaan. Kirjan edetessä Heidistä paljastuukin paljon uusia puolia. Käy ilmi, että Heidin raskaus hänen odottaessaan toista lasta on keskeytetty ja se on jättänyt Heidille suuret traumat. Hän ilmoittaa Willowlle kummallisen vaatimuksen liittyen Willow:n ja vauvaan. Mistä on kyse? Onko Heidi oikeasti ihan niin kiltti kun antaa alussa ymmärtää? Onko hänellä kaikki hyvin? Kirjan lopussa Chrisin palkkaama yksityisetsivä soittaa Chrisille. Hän on vihdoinkin saanut tietoja vauvaan ja Willowhun  liittyen. Kaikki ei olekaan heidän suhteensa aivan sitä, miltä näyttää...

Mary Kubican kirja oli mukaansatempaava alusta alkaen. Oli mukava lukea vaihteeksi psykologista jännitystä. Kuten jo mainittua, lisätunnustusta kirja saa siitä, että sitä oli helppo seurata. Kirja on ehdottomasti yksi parhaimmista pienen ajan sisällä lukemistani kirjoista. :)

Pirteyttä talvipäiviin!

-AnskuBansku

Vahva kirjasuositus :)

Iloista maanantai-iltaa!

Lukeminen on ollut itselleni rakas harrastus jo monta vuotta. Tänä aikana olen lukenut suuren määrän hienoja kirjoja, Usein puhutaan myös kirjoista, jotka ovat niin koukuttavia, että niitä on aivan mahdotonta laskea pois käsistään. Viikonlopun aikana luin tällaisen kirjan pitkästä aikaa. Tämä postaus onkin täysin pyhitetty tälle mestariteokselle. Toivottavasti tykkäätte!

Viveca Sten- Syvissä vesissä

CrimeTime

Suomentanut Outi Menna

446 sivua

Mies ulkoiluttaa koiraa Tukholman saaristossa. Kaikki sujuu hyvin, kunnes koira suuntaa kulkunsa rantaan. Omistajaa ihmetyttää, mikä koiraa niin rannalla kiinnostaa, kunnes huomaa oudon hajun, joka lähistöllä leijuu. Hetken päästä hän huomaa rannalla oudon mytyn, joka näyttää aivan vaatekasalta. Hetken päästä hän huomaa mytyn ympärillä vanhan kalaverkon. Kalaverkon ympäriltä pilkistää kaksi ihmisen jalkaterää. Miestä alkaa oksettaa ja hän soittaa peloissaan poliisit paikalle. Paikalle saapuu  juuri lapsensa menettänyt ja vaimostaan eronnut Thomas Andreasson. Andreassonin mielestä kaikki vaikuttaa aluksi ikävältä hukkumisonnettomuudelta, sillä viitteitä itsemurhaankaan ei löydetä. Pian tutkinta saa uuden käänteen, kun saarelle ensimmäistä  kertaa saapunut hukkuneen henkilön sukulainen löydetään surmattuna majapaikastaan.  Onko tapauksissa jotain yhtäläisyyksiä? Thomas paneutuu täysin rinnoin tapausten selvittämiseen ja saa paljon apua lomaaviettävältä lapsuudenystävältä, juristi Nora Lindeltä. Murhien selvittelemisen ohella kirja seuraa tiiviisti Noran ja hänen aviomiehensä Henrikin huonohkon avioliiton koukeroita. Henrik harrastaa intohimoisesti purjehdusta ja välillä Nora kokee olevansa yksinhuoltajaäiti kahdelle pojalleen, sillä Henrikin kaikki aika näyttää kuluvan rakkaan harrastuksen parissa. Nora työskentelee pankissa ja  hänellä olisi mahdollisuus hakea töitä toisesta kaupungista. Kun hän juttelee tästä lääkärinä työskentelevälle aviomiehelleen, Henrik tyrmää idean kokonaan perustellen mielipidettään muun muassa sillä, että hänellä on työt Tukholmassa. Nora yrittää vakuuttaa miehelleen, että tämä pystyisi varmasti saamaan töitä uudestakin kotikaupungista. Tästä tulee pariskunnan välille seuraavat erimielisyydet. Onneksi Noralla on ihanat pojat, joiden kanssa voi nauttia välillä kesäpäivistä mukavien retkien parissa, sekä naapurinrouva Signe, jonka kanssa voi jutella asiasta kun asiasta. Signe on pojillekin kun isoäiti, leipoo aivan ihania pikkuleipiä retkievääksi. Signe kannustaakin Noraa olemaan välittämättä Henrikin sanoista ja päättää mennä käymään työhaastattelussa. Kun Henrik kuulee työhaastattelusta, hän suuttuu Noralle.

Kirjan tunnelma tiivistyy jatkuvasti loppua kohden mentäessä ja kirjan loppuratkaisu olikin erittäin herkullinen. Onko kaikki ihan sitä, miltä vaikuttaa? Oliko ensimmäinen tapaus hukkumisonnettomuus? Kuka murhasi majapaikasta löytyneen ihmisen? Onko Norakaan ihan turvassa? Syvissä vesissä oli huikea lukukokemus ja käänsinkin sivuja sivujen perään täysin huomaamatta. Kun viimeinen sivu kääntyi, olin jopa hieman surullinen. Viveca Sten on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani.

Mukavaa viikkoa!

-AnskuBansku

Moikka!

Syksyinen moikka!
Ensimmäinen kouluviikko syyslomaviikon jälkeen on ohi ja se tuntui menneen yllättävän kivuttomasti, en enää edes kunnolla muista, että oltaisiin lomailtukaan. :) Niin ja viikon kruunasi eilen vihdoinkin selvinnyt enkun koearvosana. Usein nimittäin tuntuu, että jos pisteet jää kahden arvosanan rajalle, kohtalonani on saada se heikompi arvosana. Nyt kuitenkin kävi mukavasti, sillä enkunkokeessa kiitettävän arvosanan raja  oli 50 pistettä ja onnistuin saamaan tasan 50 pistettä. Tuntuu muutenkin tosi hyvältä saada kiitettävä, sillä kurssi ei ollut helpoimmasta mahdollisesta päästä, sillä sanasto liittyi pitkälti kirjanpitoon ja muuhun sellaiseen. Muuten koulussa ei viikolla tapahtunut mitään kovin ihmeellistä, jote nyt on mukavaa nauttia viikonlopusta. Tuntuu jännältä ajatella, että ensi yönä kellot siirretään talviaikaan ja sääennusteiden mukaan ensi viikolla ilmat viilenevät radikaalisti ja alkaa sataa lunta. En todellakaan ole kylmyyden tai lumen fani, mutta jännästi ensimmäiset viileät ilmat ja ensilumet kiehtovat aina. Lumessa on sekin hyvä puoli, että se valaisee edes hieman pimeitä ja harmaita iltoja. Ja toisaalta on ihanaa istua sisällä lämpöisissä vaatteissa, polttaa kynttilöitä, katsoa kuinka lumihiutaleet leijailee ja nauttia kuumaa kaakaota. :)
Seuraavaksi luvassa seuraava kirja-arvio:




Mary Higgins Clark- Kuin kaksi marjaa
Suomentanut Mari Hallivuori
328 s

Marraskuisena torstaiyönä Lottie Scmidt herää miehensä Gusin pukiessa vaatteita päälleen. Gus ilmoittaa Lottielle lähtevänsä käymään nopeasti huonekalutehtaalla, jolla on työskennellyt ennen saamiaan potkuja. Lottie sanoo Gusille tuntevansa outoja etiäisiä siitä, että tehtaalla tapahtuu jotain ikävää. Hieman suutahtaen Gus toteaa vaimolleen, että tämä voi huoletta jatkaa uniaan sillä aikaa, hän palaa ihan kohta takaisin aamupalalle. Tämä on kuitenkin viimeinen lause, jonka Lottie miehensä suusta kuulee, sillä tehtaalla tapahtuu kummallinen räjähdys, jossa Gus kuolee ja Kate loukkaantuu vakavasti. Kirjassa seurataan Katen toipumisen vaiheita ja pohditaan, mitä ihmettä Gus ja Kate tekevät tehtaalla yhdessä keskellä yötä. Lisää syvyyttä tarinaan tuo se, kun räjähtäneen tehtaan raunioita aletaan tutkia tarkemmin. Raunioilta löydetään vanha auto, jossa on pitkään majaillut joku. Samoihin aikoihin raunioilta löydetään jotain vielä järkyttävämpää. Naisen ruumis, joka vaikuttaa maanneen paikassa pitkään. Erään perheen tytön katoamisen vuosipäivä lähestyy myös ja tytön veli haluaakin alkaa selvittää, mitä siskolle on tapahtunut, jotta saisivat äitinsä kanssa viimeinkin rauhan. Onko kuolleen naisen ruumis Markin siskon ruumis vai kenestä on kysymys? Poliisit alkavat intensiivisesti etsiä mahdollista autossa asunutta hivenen alkoholisoitunutta miestä, tarkoituksenaan selvittää, onko mahdollisesti murhannut tehtaan raunioilta löytyneen naisen? Selviääkö Kate loukkaantumisestaan?
Tarinan edetessä huomaa myös, että joillakin tarinan henkilöistä on salaisuuksia, joiden on todellakan pysyttävä salaisuuksina. Olen lukenut melko paljon Higgins Clarkin kirjoja, eikä tämäkään tuottanut pettymystää. Mielestäni laadukas dekkari, kirjan kädestä laskeminen oli haastavaa. Suosittelen!

Mukavia lokakuun lopun päiviä!
-Anskubansku

Syyslomaviikon kuulumisia

Mukavaa lauantai-iltaa!
Illan pimetessä on mukavaa istua omassa huoneessa nauttien kirjasta, kuulokkeet korvilla. Niin ja tietysti on myös mukavaa kirjoittaa pitkästä aikaa blogiin:) Syysloma on sujunut mukavasti, aika on mennyt sekä rentoutuessa että erinäisten puuhien parissa. Mielestäni loma oli juuri sopiva miksaus menoa ja hiljaista nautiskelua pehmoisissa oleskeluvaatteissa. Siinäkin suhteessa loma on ollut täydellinen, että olen pystynyt nollaamaan kouluasiat päästäni täysin, ja se taas takaa sen, että kun pulpettiin ja muuhun arkiseen aherrukseen maanantaina jälleen palataan, on akut varsin hyvin ladattu, joten opiskelujen parissa puuhailu tuntuu jälleen mielekkäämmältä. Hieman lisää pontta syksyyn tuo lähestyvä joulu. Vaikka jouluun  onkin vielä parisen kuukautta aikaa, en voi kieltää, ettenkö olisi jo kaihoisasti pohtinut jouluun liittyviä asioita. Ihanaa. <3 En malta enää odottaa, että saan glögiä ja joulutorttuja. Tietysti joulun parhaita puolia on myös yhteinen rauhoittumisen aika perheen kanssa. Mutta lopetetaan nyt vielä joulusta juttelu ja keskitytään blogin pääaiheeseen, eli kirjoihin. Loman aikana ehdin lukea jopa kolme kirjaa, joista kaksi lyhyehköjä ja hyvin helppolukuisia. Luin jopa yhden sadun, mutta sitä lukiessani tajusin, ettei sadut ole tarkoitettu pelkästään lapsille, vaan myös hieman vanhemmat ihmiset voivat löytää saduista helmiä. Tarinaa lukiessani karvat nousivat välillä pystyyn ja tuntui jopa, että kyyneleet kihoavat silmiin, tuli hieman ikävä lapsuuteen.
Mutta keskitytään tässä postauksessa nyt kuitenkin lukemaani romaaniin. Tässä siis jälleen uusi kirja-arvio, toivottavasti tykkäätte! :)

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt- Tunturihauta

Suomennos: Veijo Kiuru
475 sivua
Bazar
Kirja alkaa jännittävästi, kun kahden naisen retki ruska-aikaisessa Pohjois-Ruotsissa saa järkyttävän käänteen, kun toinen naisista on pudota hurjalta jyrkänteeltä alas. Jännittävän tilaanteen tuoksinnassa naiset huomaavat myös, että joen törmältä pilkottaa esiin kuolleen ihmisen käsi. Luonnollisesti paikalle asiaa selvittämään kutsutaan poliisi ja lopulta ruumiita löydetään enemmänkin. Yhteensä kuusi, neljä aikuista ja kaksi lasta. Kuolleiden joukosta löydetään hollantilainen pariskunta, mutta siitä, ketä loput ovat ei kenelläkään tunnu olevan aavistustakaan. Dna-testien avulla saadaan selville, että kyseessä on perhe, mutta outoa on, ettei heitä ole ilmoitettu kadonneeksi. Kukaan ei siis kaipaa heitä. Tapaus siirretään henkirikosyksikön tutkittavaksi ja rikospsykologi Sebastian Bergman matkustaakin pian muun tutkintaryhmänsä kanssa Jämtlandiin selvittääkseen tapausta. Kirja oli hyvin koukuttava oli mukavaa, että "päätarinan" ohella seurattiin koko kirjan ajan myös maahanmuuttajaperhettä, jonka isä on kadonnut jo kauan sitten ja perheen äidillä Shibekalla  on edelleen kova halu selvittää, mikä Hamidin kohtalo on. Perheen äidillä ei oikein enää tunnu olevan keinoja selvittääkseen, mistä asiassa on kyse.
Kuitenkin vielä erään tv-yhtiön roimittaja kiinnostuu tapauksesta ja Shibekan toiveet siitä, että asia selviää, nousevat. Näiden kahden asian tutkimisen lisäksi kirjassa tuntuu olevan tilaa myös tutkintaryhmän henkilökohtaisten asioiden ruotimiseen. Kirjan alussa Sebastian Bergman tuntuu löytäneen itselleen uuden rakkauden ja vaatimalla vaatii, että sillä hetkellä hänen kanssa yhdessä asuva Ellinor muuttaa pois. Ellinor ei kuitenkaan olisi millään halunnut näin tapahtuvan ja pariskunnan vääntö asiasta olikin mielenkiintoista seurata.
Sebastianin tyttärellä Vanjalla  on käsillään jännittävät ajat, sillä hän odottaa tietoa siitä, pääseekö hän hakemaansa FBI:n jatkokoulutukseen USA:an.
Pääseekö Vanja koulutukseen? Entä mitä kaikkea tutkintaryhmä saa selville tunturiseudulta löytämistään ruumiista? Tämän ja paljon muuta saat selville lukemalla Tunturihaudan!

-Anskubansku-

Viikonlopun tunnelmissa :)

Mukavaa perjantai-iltaa!

Jälleen on yksi arkiviikko aherrettu ja on aika nauttia pari päivää hiljaisuudesta, perheen sekä lukuharrastuksen seurasta. Viikko on ollut ihan mukava, muutamine kokeineen. Maanantainen kannattavuuslaskennan koe tuntui pelottavan helpolta ja siksi jännittääkin, saanko sieltä kiitettävän arvosanan. Se selvinnee maanantaina. Tänään taas oli enkun koe, sekin tuntui menevän yllättävän kivasti, joten voin hyvällä omallatunnolla viettää vapaan viikonlopun, jotta akut latautuisi täyteen ensi viikkoa varten. (Vihdoin viimeinen biikko ennen syyslomaa :D). Viikossa on jälleen tullut luettua yksi kirja, ja tänään ajattelin keskittyä kyseisen kirjan arvosteluun. Täältä pesee!

Viveca Sten: Juhannusmurha

WSOY
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
433 s.


Nora Linde on tullut viettämään Ruotsin saaristoon uuden rakkaansa, Jonaksen kanssa. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin, kunnes Jonaksen 14-vuotias tytär Wilma ilmoittaa, ettei tahdo viettää aikaa pariskunnan kanssa, vaan haluaa juhlia yhdessä ikäistensä kavereiden kanssa. Jonas on luonteeltaan hyvin huolehtivainen ja pohtiikin kauan, suostuuko Wilman ehdotukseen. Kun tyttö anelee lupaa tarpeeksi kauan, heltyy isä, antaen kuitenkin tarkat kotiintuloajat. Wilman lähdettyä viettämään iltaa, nauttivat Nora ja Jonas toistensa seurasta ja kesäillasta ilman huolta. Kuitenkin illan edetessä huoli alkaa kalvata Jonaksen mieltä, sillä tyttärestä ei kuulu mitään. Yleensä tytär ei lähde minnekään ilman puhelinta ja vastaa aina jokaiseen puheluun. Nora yrittää kovasti rauhoitella Jonasta ja onnistuukin siinä aluksi, mutta ajan kuluessa Jonas tajuaa, ettei  kaikki ole kuten pitää ja päättää ilmoittaa Wilman kadonneeksi viranomaisille. Lisäksi juhlijoiden seasta rannalta löytyy huumattu tyttö sekä juhannusaamuna saaren väki herää järkyttävään uutiseen. Rannalta löytyy ruumis. Tapausta selvittämään tarvitaan osaava poliisi. Kuulusteluprosessi ei kuitenkaan ole helppo, sillä jokaisella vaikuttaa olevan oma versionsa tapahtumien kulusta. Kirja oli erittäin mielenkiintoinen, pidin erityisesti siitä, että samanaikaisesti seurattiin kahta eri tapahtumasarjaa. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia, niitä ei kuitenkaan ollut liikaa, joten kirjaa oli helppo seurata.
Kirja oli kevyt, lisäksi sopivan kevyttä  iltalukemista. Kesäiseen juhannusmaisemaan Ruotsissa oli helppo hypätä mukaan. ainakin itse pääsin iltaisin helposti pois reaalimaailmasta. Myös kirjan loppuratkaisu oli mielestäni herkullisen yllättävä! :)
Tarjolla siis kevyttä luettavaa rikoskirjallisuudesta nauttiville!

Rauhallista viikonlopua kaikille!
-AnskuBansku-