Illan pimetessä on mukavaa istua omassa huoneessa nauttien kirjasta, kuulokkeet korvilla. Niin ja tietysti on myös mukavaa kirjoittaa pitkästä aikaa blogiin:) Syysloma on sujunut mukavasti, aika on mennyt sekä rentoutuessa että erinäisten puuhien parissa. Mielestäni loma oli juuri sopiva miksaus menoa ja hiljaista nautiskelua pehmoisissa oleskeluvaatteissa. Siinäkin suhteessa loma on ollut täydellinen, että olen pystynyt nollaamaan kouluasiat päästäni täysin, ja se taas takaa sen, että kun pulpettiin ja muuhun arkiseen aherrukseen maanantaina jälleen palataan, on akut varsin hyvin ladattu, joten opiskelujen parissa puuhailu tuntuu jälleen mielekkäämmältä. Hieman lisää pontta syksyyn tuo lähestyvä joulu. Vaikka jouluun onkin vielä parisen kuukautta aikaa, en voi kieltää, ettenkö olisi jo kaihoisasti pohtinut jouluun liittyviä asioita. Ihanaa. <3 En malta enää odottaa, että saan glögiä ja joulutorttuja. Tietysti joulun parhaita puolia on myös yhteinen rauhoittumisen aika perheen kanssa. Mutta lopetetaan nyt vielä joulusta juttelu ja keskitytään blogin pääaiheeseen, eli kirjoihin. Loman aikana ehdin lukea jopa kolme kirjaa, joista kaksi lyhyehköjä ja hyvin helppolukuisia. Luin jopa yhden sadun, mutta sitä lukiessani tajusin, ettei sadut ole tarkoitettu pelkästään lapsille, vaan myös hieman vanhemmat ihmiset voivat löytää saduista helmiä. Tarinaa lukiessani karvat nousivat välillä pystyyn ja tuntui jopa, että kyyneleet kihoavat silmiin, tuli hieman ikävä lapsuuteen.
Mutta keskitytään tässä postauksessa nyt kuitenkin lukemaani romaaniin. Tässä siis jälleen uusi kirja-arvio, toivottavasti tykkäätte! :)
Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt- Tunturihauta
Suomennos: Veijo Kiuru
475 sivua
Bazar
Kirja alkaa jännittävästi, kun kahden naisen retki ruska-aikaisessa Pohjois-Ruotsissa saa järkyttävän käänteen, kun toinen naisista on pudota hurjalta jyrkänteeltä alas. Jännittävän tilaanteen tuoksinnassa naiset huomaavat myös, että joen törmältä pilkottaa esiin kuolleen ihmisen käsi. Luonnollisesti paikalle asiaa selvittämään kutsutaan poliisi ja lopulta ruumiita löydetään enemmänkin. Yhteensä kuusi, neljä aikuista ja kaksi lasta. Kuolleiden joukosta löydetään hollantilainen pariskunta, mutta siitä, ketä loput ovat ei kenelläkään tunnu olevan aavistustakaan. Dna-testien avulla saadaan selville, että kyseessä on perhe, mutta outoa on, ettei heitä ole ilmoitettu kadonneeksi. Kukaan ei siis kaipaa heitä. Tapaus siirretään henkirikosyksikön tutkittavaksi ja rikospsykologi Sebastian Bergman matkustaakin pian muun tutkintaryhmänsä kanssa Jämtlandiin selvittääkseen tapausta. Kirja oli hyvin koukuttava oli mukavaa, että "päätarinan" ohella seurattiin koko kirjan ajan myös maahanmuuttajaperhettä, jonka isä on kadonnut jo kauan sitten ja perheen äidillä Shibekalla on edelleen kova halu selvittää, mikä Hamidin kohtalo on. Perheen äidillä ei oikein enää tunnu olevan keinoja selvittääkseen, mistä asiassa on kyse.
Kuitenkin vielä erään tv-yhtiön roimittaja kiinnostuu tapauksesta ja Shibekan toiveet siitä, että asia selviää, nousevat. Näiden kahden asian tutkimisen lisäksi kirjassa tuntuu olevan tilaa myös tutkintaryhmän henkilökohtaisten asioiden ruotimiseen. Kirjan alussa Sebastian Bergman tuntuu löytäneen itselleen uuden rakkauden ja vaatimalla vaatii, että sillä hetkellä hänen kanssa yhdessä asuva Ellinor muuttaa pois. Ellinor ei kuitenkaan olisi millään halunnut näin tapahtuvan ja pariskunnan vääntö asiasta olikin mielenkiintoista seurata.
Sebastianin tyttärellä Vanjalla on käsillään jännittävät ajat, sillä hän odottaa tietoa siitä, pääseekö hän hakemaansa FBI:n jatkokoulutukseen USA:an.
Pääseekö Vanja koulutukseen? Entä mitä kaikkea tutkintaryhmä saa selville tunturiseudulta löytämistään ruumiista? Tämän ja paljon muuta saat selville lukemalla Tunturihaudan!
-Anskubansku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti