Olen tosi pahoillani, etten ole päivittänyt bloogiani aikoihin. Viime aikoina tarpeeksi mielenkiintoisen kirjan löytäminen on ollut lähes mahdotonta. Olen yrittänyt lukea montaa kirjaa, jotka alkavat hyvin, mutta jonka olen kuitenkin joutunut laskemaan käsistäni todennäköisimmin tarinan lässähtämisen vuoksi. Viime perjantaina aloittaessani edellistä kirjaa, tajusin melkein heti, että olen viimeinkin löytänyt tarinan, jonka haluan lukea loppuun ja että tarinan mielenkiinto säilyy. Ja näin myös tapahtui. Seuraavaksi onkin aika esitellä tämä kirja, toivottavasti tykkäätte. :)
Katarina Wennstam- Hämärän tyttö
Suomentanut Anja Meripirtti
460 sivua
Otava
Katarina Wennstamin kirjassa Hämärän tyttö pääaiheeena on nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta Kerrostalosta kuuluu liseen aikaan kovaäänistä ulinaa. Ääni on jopa eläimellinen, mutta tätä kerrostaloa ei piinaa eläin vaan itseään viiltelevä, ennen niin iloinen teinityttö Molly. Mollyn onneksi samassa talossa asustaa poliisina työskennellyt Charlotta, joka on joutunut jättämään työnsä vähemmälle huomiolle kovien päänsärkykohtausten vuoksi. Charlotta saa tutkintaan mukaansa Shirinin ja kaksikko päättääkin saada selville, mistäoikein on kysymys. Tilannetta selvitellessään kaksikko saa tietoonsa pikkuhiljaa lisää järkyttäviä seikkoja, Nimittäin Mollu ei ole ainut, joka on joutunut kärsimään kamalista asioista. Käy lmi, että luotettavalta vaikuttanut lääkärinä työskentelevä Jens on kaikkea muuta kuin luotettava. Jensin tavoitteena on antaa nuorille tytöille tilaa järjestää bile-etkoja kotonaan, ja oikean hetken tullessa, hän huumaa nuoret ja käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen. Jens on jääbyt kiinni myös aiemmin vastaavanlaisista rikoksista, mutta on ihmeellisesti joka kerta päässyt eroon syytteistään ja näin ollen on päässyt jatlamaan lääkärin työtä. Molemmat tytöt ovat kirjassa tilanteensa takia omalla tavallaan itsetuhoisia, sillä se on heidän tapansa vastata Jensin pahuuteen. Katarina Wennstamin Hämärän tyttö-kirjan pääteema on nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta Mollyn ja Mirandan tarinoiden kautta. Wennstam on kuitenkin mielestäni hienosti saanut ujutettua kirjaansa sivujuonen, johon liittyy Mirandan ja Mollyn luokkakaveri Alexandr, jonka tarina tulee hienosti päätökseen kirjan vihoviimeisillä riveillä,
Hämärän tyttö oli mielestäni onnistunut teos, jonka luin mielelläni loppuun, etenkin siksi, että olen joutunut lähiakoina keskeyttämään niin monta kirjaa. Aivan täydellinen kirja ei kuitenkaan mielestäni ollut ja välillä tuli sellainen olo, että tarina on hieman tylsä. Olen lukenut kyseisen kirjailijan kirjoja ennenkin ja mielestäni taso on pysynyt lähes samana. Tähdillä mitattuna antaisin tälle kirjalle kolme tähteä.
Ihanaa viikonjatkoa!
-Anskubansku
