Netin syövereihin kannattaa välillä syöksyä...

Aurinkoista maanantaita!
Viikonloppu meni hurjan nopeasti kesästä nauttien, ja tämä päivä täytyykin malttaa olla sisällä, sillä käsivarteni on saanut kauniin punertavan sävyn. Mutta se ei minua haittaa, sillä jälleen kerran muutaman viime päivän aikana olen saanut syventyä yhden loistavan kirjan pariin, josta aion teille hetken päästä kertoa hieman lisää. Kyseinen kirja oli oikeastaan mukava yllätys, sillä kirjailija on sellainen, josta en ollut ennen kuullut mitään, mutta netissä surffaillessani törmäsin teokseen sattumalta ja kuvauksen perusteella päätin lukea sen. Ja se todellakin kannatti.
Joten tässä jälleen uunituore kirja-arvostelu, toivottavasti tykkäätte. :)

Carey Baldwin- Tunnustus

Suomentanut Meri Ala-Tauriala

432 sivua

HarperCrime

"Santa Fen Pyhimyksen sanotaan pelastavan sielun- riistämällä hengen". Nämä ovat kirjan takakannesta löytyvät aloitussanat, jotka saivat ainakin minut kiinnostumaan kirjasta ja pohtimaan, mistä oikeastaan on kyse. 

Faith Clancy on juuri uraansa aloitteleva psykiatri, joka kokee suuren järkytyksen tajutessaan, että hänen ensimmäinen potilaansa keroo olevansa Pyhimys ja olevansa juuri se sarjamurhaaja, joka on tehnyt kaikki lähiaikoina alueella tapahtuneet murhat. Tunnustus laittaa Faithin miettimään, mitä potilaan kanssa tekee, mutta tajuaa myöhemmin, että laki velvoittaa häntä ilmiantamaan Pyhimyksen poliisille. Tapaus ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen ja pian aletaankin pohtimaan, onko oikeasti mahdollista että Pyhimykseksi tunnustautunut Faithin potilas Dante todellakin on Pyhimys? Poliisit vangitsevat Danten tunnustuksen myötä, mutta muun muassa Danten veli Luke on täysin varma veljensä syyttömyydestä. Pian kuvioihin astuukin hematofobiasta kärsivä laboratoriotyöntekijä "Raippa", joka alkaa myös käydä Faithin vastaanotolla päästäkseen verikammostaan eroon. Kammosta eroon pääsemiseksi kokeillaankin monia eri keinoja, ja tässä vaiheessa itselleni heräsi kysymys: "Kuinka verta noin voimakkaasti pelkäävä henkilö voi olla töissä laboratoriossa?" Raipasta paljastui tarinan edetessä myös muita erikoisia seikkoja ja epäilys kasvoi kasvamistaan. Mutta kenestä oikeastaan oli kysymys?  

Danten veli Luke saa veljensä perumaan tunnustuksensa ja näin Dante vapautetaan vankilasta. Itse olin kirjaa lukiessani kuitenkin lähes varma siitä, ettei Dantella eli "Pyhimyksellä" ole täysin puhtaat jauhot pussissa. Mistä on kysymys? Kirjaa eteenpäin lukemalla kaikki selvisi, ja mielestäni kirja säilyttikin mielenkiintonsa ensimmäisestä luvusta viimeiseen saakka. Myös Danten veljeä Lukea ja hänen elämäänsä käsiteltiin kirjassa mielestäni tarpeeksi, tarinasta tuli näin tarpeeksi värikäs.  Kirjassa käsiteltiin mukavasti psykiatrin työnkuvaa, sillä psykologia ja ihmismieli ovat ainaa olleet aiheita, jotka ovat kiinnostaneet myös itseäni. Kirjan teksti oli mukavan väljää ja helppolukuista, joskin hieman miinusta kirja saa ajoittain hieman liian pitkistä luvuista.

Kirja oli pokkari, joista en itse pidä niin paljon kuin kovakantisista, sillä mielestäni niitä on hankalampi lukea. Toisaalta taas pokkarimuotoinen kirja on usein pienempi, mikä helpottaa sen mukaanottamista. (Sillä minähän en lähde mihinkään ilman kirjaa.)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, pian koittaakin jo kesäkuu. :)

-Anskubansku

Aurinkoista perjantai-iltaa! :)

Heippa!
Lämmin sää vain jatkuu ja sepäs vasta on innostanut istumaan ulkona ja nauttimaaan jännittävistä kirjoista. Viimeisen parin päivän aikana olen jälleen kirjaimellisesti ahmaissut yhden mahtavan kirjan, kirja on mielestäni ollut lähes mahdotonta laskea käsistä ja siksi se mielestäni antsaitseekin suuren huomion tässä postauksessa. Siispä siirtykäämme suoraan tuoreimman kirjaesittelyn pariin. :)

Lina Bengtsdotter- Annabelle

Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

366 sivua

Otava

Länsi-Ruotsissa. Gullspångin pikkukaupungissa sijaitsee pieni, vanha Vallin kauppa, joka toimii nykyisin enimmäkseen nuorisotilana, jossa nuorilla on usein tapana järjestää juhlia. Eräänä perjantai-iltana 17-vuotias Annabelle päättää poistua juhlista ennen muita nuoria, ja muutaman päivän kuluttua poliisille tulee ilmoitus kadonneesta nuorukaisesta.  Annabellen vanhemmat ovat järkyttyneitä katoamisesta, etenkin tytön äidille Noralle tilanne on henkisesti hyvin rankka, sillä Nora on äitinä hyvin suojeleva ja tarkka esimerkiksi kotiintuloajoista. Annabellen isä, Fredrik taas olisi valmis antamaan nuorelle naiselle hieman enemmän vapauksia. Tukholmasta tapausta selvittämään lähetetään rikostutkija Charlie Lager sekä hänen lähin työparinsa Anders Bratt. Charlie ei kuitenkaan ole työtehtävästä kovinkaan innoissaan, sillä näin hän joutuu palaamaan takaisin lapsuutensa maisemiin. Charlie ei ole käynyt Gullspångissa lähes kahteenkymmeneen vuoteen ja matkalla ajatukset omasta nuoruudesta nostavat yhä vahvemmin mieleen, Charlien tehdessä tutkimuksen tuoksinnassa yhden melko ratkaisevan virheen, hänet päätetään siirtää sivuun tapahtumien keskiöstä. Voinkin sanoa paljon jännityskirjallisuutta lukeneena, että Charlie on hahmona melkoisen kliseinen. Hänellä on jonkin verran ongelmia alkoholin ja lääkkeiden kanssa, eikä nuoruus ole koskaan ollut ovinkaan ruusuinen. 

Kiehtovaa kirjassa olikin mielestäni sen monitasoisuus, välillä keskityttiin Annabellen katoamistapauseen, toisinaan taas seurattiin Charlien lapsuusaikaan yhdessä alkoholisoituneen äitinsä Bettyn kanssa. Lisäksi kirjassa on vielä kolmaskin "sivujuoni", joka kertoo Rosasta ja Alicesta. Tämä oli aluksi itselleni osa tarinaa, jota on oikein ymmärtänyt, mutta tarinaa tarkasti eteenpäin lukemalla selviää syy siihenkin, miksi nämä tytöt ovat mukana tarinassa.

Mielestäni kirjailija osasi pitää hyvin tarinassa jännitystä ja mielenkiintoa yllä ja sivut kääntyivät kuin itsestään, sillä oli pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Poliisien tutkiessa Annabellen katoamista, olin ainakin itse jossain vaiheessa täysin varma, mitä tytölle on tapahtunut ja kenen syytä se on, mutta sanon taas, että kirjat kannattaa lukea tarkasti loppuun asti, sillä viimeisillä sivuilla tunnelma oli varsin tiivis ja sen verran voin ehkä paljastaa, että kirjan loppuratkaisu yllätti ainakin itseni.

Kuten arvostelusta saattoi huomata, kirja oli mielestäni loistavaa viihdettä ja jännitystä kesäpäiviin. Plussaa kirja saa etenkin sopivan lyhyistä luvuista, näin kirjaa oli mielekästä seurata. Myös monitasoisuus oli mukava lisä. Vaikka kirjassa oli katoamistapauksen lisäksi myös sivujuonia, niitä oli mielestäni helppo seurata, sillä ne oli saatu ujutettua hienosti pääjuoneen kuuluviksi. 

Lina Bengtsdotterin Annabelle avaa rikostutkija Charlie Lagerista kertovan sarjan, enkä malta odottaa, milloin seuraava osa ilmestyy!

Aurinkoista viikonloppua!

-Anskubansku

Herkullinen kotimainen uutuusdekkari :)

Heippa pitkästä aikaa!
On jälleen pienen tauon jälkeen aika päivittää blogia, sillä muutaman viime päivän aikana on tullut luettua yksi mahtava kotimainen jännityskirja pitkälti terassilla istuen, auringosta nauttien. Jääkiekon mm-kisatkin päättyivät viime sunnuntaina, ja onkin ollut ihana paneutua yhä enemmän rakkaan lukuharrastuksen pariin. Tästä lähtien yritänkin saada päivitettyä blogiani hieman useammin kuin aiemmin. Joten pidemittä puheitta tämänkertaisen kirjaesittelyn pariin.

Eppu Nuotio- Myrkkykeiso

252 sivua

Otava

Mirkka Kairikko elää perhe-elämää Turussa, joskin joutuu pyörittämään perheen arkea lähes yksinään, sillä hänen aviomiehensä Timo ei juurikaan pärjää lapsenhoidossa. Tästä johtuen hän päättää ottaa irtioton arjesta ja lähtee nauttimaan hiljaisuudesta Kemiönsaarelle lapsuudenkotinsa maisemiin. Timon lapsenhoito ei vaikuta sujuvan kovin hyvin, kuten odottaa saattoi, mutta onneksi eläkeläisrouva, puutarhamatkaaja, Ellen Lähde rientää apuun. Ellenin pestin suunniteltiin olevan varsin lyhytaikainen, mutta se pitenee kuin varkain, kun Mirkkaan ei saada yhteyttä useista yrityksistä huolimatta. Lapsenhoidon ohessa Ellen päättää ottaa asiakseen selvittää Mirkkan tilannetta, ja huomaakin pian, että Mirkkan lähipiirissä on monta ihmistä, joiden kanssa Mirkkalla on paljon asioita selvitettävänä. Mirkkan perheeseen kuuluu muun muassa sisko Anneli, jolle Kemiönsaarella sijaitseva isovanhempien kesäasunto on perintönä luvattu, sillä lapsuuden kesiä mökillä viettäneet tytöt ovat suhtautuneet mökkiin hyvin eri tavalla. Annelille mökki on ollut aina lähes kaikki kaikessa, kun taas Mirkkaa mökki ei ole hetkauttanut lähes millään tavalla.  Aikuisiällä kuitenkin vaikuttaa, että myös Mirkkaa mökki saaristossa on alkanut kiinnostaa.

Elleniä tapauksen selvittämisessä auttaa muun muassa yksinhuoltajaäiti Silja, jonka tytär Pilke käy usein telinevoimisteluharjoituksissa. Pilkkeellä on myös hyvä ystävä Inna, joka taas on Mirkkan ja Timon mökkinaapureiden tytär. 

Mirkkan tapauksen ohessa kirjassa seurataan nuoren Samuel-pojan ja Ellenin ainutkertaista ystävyyttä. Myös Samuelin perheessä äidin mielessä kytee salaisuus,. Kuitenkin mielestäni Samuelin tärkeämpi osa kirjassa on olla höntä selkeästi iäkkäämmän naishenkilön ystävä, eivätkä Samuelin perheen ongelmat ole kirjan pääpointti. Mirkkankin kohtalo selviää pikkuhiljaa kirjan edetessä ja lukiessani huomasin pohtivani usein sitä, mitä Mirkkalle on tapahtunut. Kirja oli alusta asti mielenkiintoinen, helppolukuinen ja jännittävä. Lisää plussaa kirja saa mukavan lyhyistä luvuista. Lisäksi mielestäni kirjaa oli helppo seurata, vaikka henkilöitä olikin melko runsaasti. Myrkkykeiso oli mielestäni täydellisen kevyttä kesälukemista, jonka parissa aika kului kuin siivillä. 

Myrkkykeiso avaa Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksia-sarjan, ja kannen suljettuani olin niin vakuuttunut, että suuntasin heti nettiin varaamaan sarjan seuraavan osan. :)

Nauttikaa kesäpäivistä!

-Anskubansku

Kesäisiä lukuhetkiä :)

Moikka,
On jälleen pitkästä aikaa aika esitellä viimeksi lukemani kirja. Blogia ei ole taas hetkeen tullut päiviteltyä, joten on mukava päästä taas kirjoittelemaan. Lukeminenkin on saattanut lähiaikoina hieman vähentyä johtuen tällä hetkellä pelattavista jääkiekon  mm-kisoista. Kaikesta huolimatta on ollut mukava nauttia lukemisesta ensimmäisiä kertoja tänä vuonna terassilla auringosta nauttien. Viime kesänä lämpiä ja aurinkoisia päiviä oli niin vähän, että olinkin jo hieman ehtinyt unohtaa, kuinka ihanaa lämmöstä nauttiminen hyvän kirjan kanssa on. Mutta nyt on aika siirtyä lupaamani kirja-arvostelun pariin.

Anna Jansson- Jäljet lumessa

Suomentanut Jaana Nikula

373 sivua

Gummerus

Kronvikenin pastorin, Johanneksen 14-vuotias tytär Cecilia löydetään raa'asti murhattuna. Paikkakunnan asukkaat järkyttyvät tapahtuneen johdosta syvästi ja epäilyksiä mahdollisesta syyllisestä alkaa syntyä. Vahviten heidän epäilyksensä kohdistuvat pakolaiskeskukuksen asukkeihin sekä nuorukaiseen, joka ei sisällytä päiviinsä juuri muuta kuin tietokoneella istumista. Rikostarkastaja Maria Wern päättää ottaa tapauksen tutkittavakseen, mutta tapauksen selvittely ei olekaan aivan niin helppoa, päivät venyvät putkiksi ja väsymys åainaa. Tuntuukin, että muista lukemistani Janssonin kirjoista poiketen Marian henkilökohtaisen elämän seuraaminen saa tässä kirjassa selvästi pienemmän osan, joka on mielestäni pelkästään positiivinen asia, sillä näin lukija saa paremmat mahdollisuudet turtustua uhriin ja tämän perheeseen. Cecilia ei todellakaan ole helpoimmasta päästä oleva teini vaan pikemminkin oikea kapinallinen. Pastorin ensimmäinen vaimo, Cecilian äiti Anna-Lisa on kuollut jo useita vuosia sitten, vaikkakin pappilassa on edelleenkin aistittavissa vahvaa "Anna-Lisamaisuutta." Johanneksen uusi vaimo Reidun ei taida olla Cecilialle unelma-äitipuoli. Reidun ei koe itsekään täysin kuuluvansa perheeseen. Johannes ei tätä huomaa, vaan kätkeytyy mieluummin omien töidensä alle. Marialla menee tapauksen selvittelyssä sen verran kauan aikaa, että sillä välin murhaaja löytää nettimaailmasta itselleen uuden uhrin, nuoren, kauniin, mallinurasta haaveilevan tytön. Mutta kuinka kuvankauniille tytölle lopulta käy? Itse ainakin jollain tavalla yllätyin, kun selvisi, kuka murhaaja oli. Olen lukenut Anna Janssonilta muutamia muitakin kiroja, enkä oikein tiedä, mitä mieltä olisin tästä. Kirja oli kyllä ihan mielenkiintoinen, joskin mielestäni jännityskirjaksi hieman hidastempoinen ja välillä jopa tylsä. Nykyaikaisuus ja nettimaailman mukaantuominen olivat mielestäni mukavia lisiä tarinalle. Kuten jo mainitsinkin plussaa kirja saa myös siitä, että kirjassa lukijalle oli annettu niin hyvä mahdollisuus tutustua nimenomaan uhriin sekä hänen perheeseensä. Miinukset kirjalle taas siitä, että tapausten selvittely tuntui jokseenkin hitaalta, eikä mielenkiinto niiden tiimoilla mielestäni säilynyt niin hyvin kuin joissain muissa lukemissani Anna Janssonin kirjoissa.

Jos kirja tulisi arvostella tähdin, antaisin sille 2,5 tähteä

Mukavaa loppuviikkoa, nauttikaa kesäisistä säistä!😃

<3: Anskubansku