Ihanaa torstai-iltaa!

Moikka!
Tällä kertaa ajattelin aloittaa postauksen erittäin lyhyellä aloituskappaleella ja kerron vaan nopeasti, että luin esiteltävännä olevan kirjan erittäin nopeasti. Eilenkin nukkumaanmeno oli vaikeaa, sillä sormet vain käänsivät kirjan sivuja. Itselläni on kesän aikana ollut lainassa paljon kirjoja, ja tästä syystä kyseinen kirja on saanut odottaa hieman pidempään. Yleensä vihaan sanontoja, mutta mielestäni tässä tilanteessa sanonta "hyvää kannattaa odottaa" toimii hienosti. Nyt on aika siirtyä esittelyn pariin. :)

Ninni Schulman- Tyttö lumisateessa

Suomentanut Maija Kauhanen
440 sivua
Tammi

Magdalena Hanssonin sisällä myllertää. Hän on hetki sitten eronnut ja aikoo siksi muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa Hagforsiin, paikallislehden toimittajaksi yhdessä pienen poikansa Nilsin kanssa. Pikkukaupungin rauha kärsii merkittävästi, kun uudenvuodenyönä erään kunnollisen perheen 16-vuotias tytär, Hedda, katoaa jäljettömiin. Kun vanhemmat eivät saa monesta yrityksestään huolimatta tyttöä kiinni, tehdään hänestä katoamisilmoitus. Poliisit aloittavat tutkinnat lukemalla Heddan päiväkirjamerkintöjä, joista käy ilmi, että Hedda on ihastunut selvästi häntä vanhempaan mieheen. Myöhemmin käy myös ilmi, että he ovat ehkä lähettäneet toisilleen sähköpostia ja sopineet tapaamisen juuri vuodenvaihteeseen. Poliisit päättävät ottaa mieheen yhteyttä selvittääkseen onko miehellä todellakin jokin yhteys Heddaan. Myös Magdalena haluaa kirjoittaa lehteeensä Heddan katoamisesta, mutta yhtäkkiä  Hagsforsin poliisi on hädässä, sillä hetken kuluttua talvisesta maastosta löydetään ammuttu nuori nainen, ja on yritettävä saada nopeasti selville, onko kyseessä Hedda.
Myös tapausta tutkivalla poliisilla, Petralla on kirjassa jännät paikat. Sillä myös hänellä on vaikeuksia saada omaa tytärtään Nellietä kiinni. Onhan tytöllä kaikki hyvin, vai onko Nellielle voinut sattua jotain? Tapausten selvittelyn lisäksi kirjassa seurataan myös paljon Magdalenan, Nilsin ja heidän lähiåiirinsä arkielämää. Nils on oikeastaan aika tavallinen, kuvausten perusteella uskomattoman suloinen kuusivuotias poika, joka tykkää usein leikkiä naapurin pojan kanssa. Myös tässä perheessä elämä vaikuttaa olevan varsin tasapainoista. Ninni Schulman on mielestäni kertojana äärimmäisen taitava, ja osaa hienosti kertoa tarinaa ikään kuin monen hahmon silmin. Juoni on mielestäni myös loistava. Kirja on hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen, mutta siihen on sekoitettu paljon myös hahmojen arkielämää, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin. Mutta Mikä onkaan Heddan kohtalo? Enempää en juurikaan halua kirjasta kertoa, jotta säästyn liialta spoilaamiselta. Kirja saa ehdottomasti paljon plussaa monipuolisuudestaan ja mielenkiintoisuudestaan. Lisäksi minulle kävi mielestäni hyvä tuuri, että luin talviaikaan sijoittuvan kirjan kuumilla kesähelteillä, sillä jos oikein uppoutui tarinaan. pystyi kuvittelemaan kylmät pakkassäät, joka viilensi mukavasti olotilaa. Ainoa miinus kirjassa on todella ohuet sivut. Rakastan helteellä ulkonalukemista, ja tuulenvireen sattuessa, sivut kääntyivät helposti pois siltä sivulta, jota olin lukemassa.
Sarjaan on ilmestynyt jo toinen osa, Poika joka ei itke, joka minulla on jo kirjaston varauslistoilla, enkä ensimmäisen osan perusteella malttaisi millään odottaa, että saan sen käsiini. :)

Mukavaa loppuviikkoa!
Anskubansku :)

Voiko maailmasta löytyä näin paljon upeita kirjoja?

Moi taas!
Minusta alkaa tunua, etten enää keksi blogipostausten otsikoiksi tai aloitusteksteiksi mitään järkevää, sillä olen lähiakoina lukenut niin monta sellaista kirjaa, jotka mielestäni todellakin ansaitsevat esittelyn.
Eli jälleen kerran muutamat viime päivät ovat kuluneet hienosta kirjasta nauttiessa, ja siitä aion kertoa enemmän nyt. Toivottavasti tykkäätte! :)

Emelie Schepp- Hidas kuolema

Suomentanut Meri Ala-Tauriala

412 sivua

HarperCrime

Eräänä maaliskuisena päivänä nainen löydetään raa'asti pahoinpideltynä kotoaan. Ensihoitajien, Philipin ja Sandran toiminnasta huolimatta uhri kuolee saamiinsa vammoihin matkalla sairaalaan. Kun samantapaisia raakoja tapauksia sattuu lyhyellä aikavälillä lisää, alkaa jäätävä totuus paljastua. Jossain liikkuu sarjamurhaaja. Pian syyttäjä Jana Berzelius saa tapaukset selvitettäväkseen, ja murhat alkavat vaikuttaa erityisen julmilta, sillä kaikilta ujreilta puuttuu jokin ruumiinosa. Janan tutkiessa tapauksia paljastuu pikkuhiljaa, kummallisia, pelottaviakin seikkoja. Poliisin kulustelussa Sandra nimittäin paljastaa Philipin toimineen oudosti eräällä potilaskeikalla. Hän on nukahtanut. Myöskään arkielämässä Philip ei ole toiminut täysin tavallisesti, ja tämä saa poliisien epäilykset heräämään. Voisiko ensihoitajana työskennellyt mies olla syyllinen noin moneen raakaan murhaan? Poliisit päättävät ottaa Philipin tarkempaan kuulusteluun. Kuulusteluissa käy ilmi, ettei Philip ole alunperin ensihoitaja, vaan on aloittanut uransa alunperin kirurgina, mutta eräässä leikkauksessa hänen ollessaan vielä tarkkailemassa, leikkaava lääkäri on yhtäkkiä laittanut hänet jatkamaan operaatiota, vaikka kokemusta häneltä ei välttämättä löydy aivan tarvittavaa määrää. Kuinka leikkauksessa on käynyt? Miksi Philip työskentelee nykyään ensihoitajana?
Myöskään Jana Berzeliuksella ei mene tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän on nimittäin juuri saanut tietää, että hänen äitinsäkin on kuollut ja että hautajaisjärjestelyt odottavat. Hänen isänsäkään vointi ei ole enää paras mahdollinen. Voiko äidin kuolema liittyä jotenkin Janan tutkimiin tapauksiin?
Kirjassa on käytetty hyödyksi myös päiväkirjamerkintöjä, jotka luovat kirjaan varsin mielenkiintoisen ja jännittävän tunnelman. Niistä selviää, että eräällä kirjan henkilöistä on erittäin paha olla jostakin syystä ja hän aikoo kostaa olotilansa aiheuttaneelle henkilölle. Mutta kenen nuo päiväkirjamerkinnät ovat?  Täytyy myöntää, että syyllisen selvittyä olin yllättynyt, Enempää en halua kertoa, etten paljasta juonesta liikaa. Mielestäni kirjaa oli ihana lukea, sillä tapahtumia oli aika paljon, ja tunnelma oli tiivis. Emelie Scheppiltä on aikaisemmin julkaistu suomeksi kaksi kirjaa, jotka molemmat olen lukenut ja rakastuin niihin oitis. Myöskään Hidas kuolema ei jättänyt minua kylmäksi ja jäänkin innolla odottamaan sarjan mahdollisia jatko-osia (Suosittelen lukemaan sarjan tähänastiset kirjat ilmestymisjärjestyksessä)
Mukavaa iltaa!
-Anskubansku

Huh hellettä!

Ihanaa sunnuntaita!
Viime päivinä olemme saaneet nauttia uskomattoman aurinkoisista ja kuumista kesäpäivistä. Lisäksi olen viettänyt mukavaa aikaa kavereiden kanssa, syönyt mansikoita ja ah niin maittavaa banaani-kinuskijäätelöä. Voiko ihminen kesältään muuta toivoakaan? Mielestäni ei. Kaiken lähipäivien puuhailun ohella olen lukenut yhden jälleen kerran jännittävän, välillä jopa hyytävän ja koukuttavan kirjan ja nyt, illan päätteeksi. ajattelin antaa teille siitä seuraavan kirjavinkin.

Pierre Lemaitre-Verihäät

Suomentanut Kaila Holma

363 sivua

Minerva

Kolmekymppisen Sophien elämä on tähän asti ollut mukavaa, hänellä on aviomies, jonka kanssa elämä sujuu varsin mallikkaasti.  Eräänä päivänä kaikki onkin yhtäkkiä vaikeaa, sillä hän kokee olevansa sekoamispisteessä. Hän unohtelee asioita kadottaa esineitä. Tässä vaiheessa hänellä ei kuitenkaan ole aavistustakaan siitä, että pahin on vielä edessä, Kun häbellä hoidossa ollut pikkupoika löydetään eräänä aamuna kuristettuna, hänestä tulee nopeasti Ranskan etsityin rikollinen. Miten ihmeessä poika on voinut tukehtua Sophien ollessa vahtimassa häntä? Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa identiteettinsä ja karata. Lemaitren kirja on sinänsä harmillinen, etten voi kertoa juonesta paljon enempää, jotta lukijan jännitys säilyisi itsellään. Miten Sophielle loppujen lopuksi käy? Mistä unohtelu johtuu? Minua itseäni hämäsi tietyllä tavalla kirjan nimi. Nimen perusteella en osannut  juurikaan yhtään odottaa, mikä minua kirjan sivuilla todellisuudessa odotti. Lukijalle paljastetaan mielestäni seikkoja juuri sopivaan tahtiin ja jännitys pitää pintansa aivan loppuun saakka. Viimeisillä sivuilla lukijaa odottaa vielä yllätys, joka tuntuu kuin herkulliselta kermavaahdolta kuuman kaakaon päällä (ehkä hieman huono vertaus kuumalla kesähelteellä, mutta kuitenkin.) :D
Kirjan ehdottomia vahvuuksia olivat mielestäni erittäin tiivis tunnelma, jonka Lemaitre osasi luoda upeasti. Ranskalainen Lemaitre on tämän kirjan perusteella oikea kerronnan mestari, sillä välillä sivuja käännellessäni minusta tuntui, etten uskalla kääntää sivua seuraavalle, sillä tunnelma oli niin tiivis, Kuitenkin se oli pakko tehdä, sillä minulla oli kova halu saada tietää, mitä siinä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi kirja on erittäin nopea-ja helppolukuinen, jonka vuoksi sitä oli helppo seurata.
Ennen kuin luin Verihäät, olin lukenut siitä paljon netistä, ja lukemani perusteella uskalsinkin varata sen kirjastosta. Silti ennen siihen tarttumista fiilikseni olivat hieman skeptiset, sillä olen aikaisemminkin yrittänyt lukea joitain Lemaitren teoksista ja joutunut jollain tasolla pettymään niihin.
Verihäät taas osoitti minulle sen, että jos kirja vaikuttaa houkuttelevalta, sille kannattaa antaamahdollisuus, vaikka saman kirjailijan aikaisemmat teokset eivät olisikaan täysin vakuuttaneet. Mielestäni Lemaitren Verihäät on takuuvarmaa luettavaa psykologisen jännityjsen ystäville! :)
Aurinkoisia hellepäiviä!
<3: Anskubansku 

Nautinnollinen lukukokemus

Heippa taas!
Välillä olen itsekin hyvin yllättynyt siitä, kuinka nopea olen lukemaan, sillä nyt on jälleen kerran aika esitellä yksi kirja. Kirja oli jälleen kerran ihanan koukuttava ja plussaa se saa myös sen helppolukuisuudesta, sekä lyhyistä luvuista. Joten eiköhän syöksytä arvostelun pariin! :)

Håkan Nesser- Elävät ja kuolleet Winsfordissa

Suomentanut Aleksi Milonoff

440 sivua

Tammi

Kirjan alussa Winsfordin pikkukylään Lounais-Englannissa saapuu salaperäinen nainen nimeltään Maria Holinek yhdessä koiransa Castorin kanssa. Maria, käyttäen sukunimeä Andersson on vuokrannut alueelta talon talveksi, sillä hän haluaa paeta maailmaa ylhäisille nummille, olla puhelimen ja sähköpostin tavoittamattomissa. Hän päättää tekeytyä kirjailijaksi ja kertoo ihmisille tulleensa kylään kirjoittamaan. Hän viettää päiviään vaeltelemalla villihevosten keskellä sumuisessa maisemassa. Maria on lisäksi päättänyt vakaasti elää pidempään kuin koiransa, sillä hänestä tuntuu pahalta ajatella, kuinka koiralle käy, jos hän kuolee ennen. Kirjan tekee mielestäni mielenkiintoiseksi sen tietynlainen hidastempoisuus.Näin kirjailija onnistuu pitämään jännityksen yllä aina ensimmäisestä sivusta viimeiseen saakka. Mariasta paljastetaan asioita pikkuhiljaa. Alunperin Maria on ollut töissä televisiossa. mutta vähitellen tämä työ alkaa tympiä. Lisähaasteena elämässä on kirjallisuusprofessorina työskentelevän aviomiehen, Martinin aiheuttama kohu. Martin ja Maria päättävät lähteä Marokkoon, seudulle, jossa Martin on viettänyt paljon aikaa 1980-luvulla. Jostain syystä Marokon sijaan määränpääksi osoittautuu Winsford, ja vielä oudompaa tästä tekee se, että Maria saapuu sinne yksin. Mitä Martinille on tapahtunut? 

Winsfordin rauhassa Maria päättää käydä läpi paitsi omaa elämäänsä, sekä aikaa jolloin he ovat Martinin kanssa tavanneet srkä ajalta vuosikymmeniä sitten, ja siksi hän haluaa lukea Martinin kirjoituksia. Mitä kaikkea Maria saa Englannista ollessaan irti, millaista elämää hän siellä elää ja millaisia ihmisiä hän tapaa? Mielestäni kirjassa parasta oli sen jännuttävyys, joka säilyi kirjassa alusta loppuun saakka. Myös miljöö oli kiehtova ja välillä minusta jopa tuntui, että kirjan avatessani lähden kokonaan pois reaalimaailmasta ja hyppään Winsfordiin, pikkukylään lounais-englantilaisilla nummilla. Martinin kohtaloa selvitellään intensiivisesti, ja oli mielenkiintoista seurata, saavatko poliisit selville, mitä miehelle on tapahtunut.

Elävät ja kuolleet Winsfordissa on mielestäni taattua Håkan Nesser-laatua. Nesser on kirjoittanut useita kirjoja, joista suurimman osan olen lukenut, mutta voisin melkein sanoa, että tämä kirja oli paras hänen tuotannostaan lukemani kirja, sillä takakannen suljettuani oloni oli vähän tyhjä ja harmistunut, minua ei olisi harmittanut lainkaan, vaikka kirja olisi ollut vielä hieman pidempi.

Mukavaa alkavaa viikkoa

-Anskubansku

Kesäinen moikka!

Moi!
Tuttuun tapaan tässäkin postauksessa on arvostelu viimeksi lukemastani, varsin mukaansatempaavasta kirjasta. Aluksi on kuitenkin todettava, että kyseisen kirjan tyylilaji on aivan jotain muuta kuin yleensä lukemani jännityskirjallisuus. Kuitenkin oli mukava huomata, että ns."viihdekirjallisuuskin" voi napata syövereihinsä lähes täysin, eikä reilu 600-sivuisen tiiliskiven lukemiseen mennyt kuin kolme päivää. Varsinkin tällaisen kirjan lukeminen auringossa oli ihanaa. Teksti oli soljuvaa ja helpostiymmärrettävää. Tämän kirjan avulla pystyy helposti heittämään aivot narikkaan. :)
Seuraavaksi hieman tarkempaa kuvausta tästä teoksesta.

Marian Keyes- Aikalisä

Suomentanut Kristiina Vaara

638 sivua

Tammi

Amy ja Hugh ovat olleet yhdessä jo 18 vuotta, ja heillä vaikuttaa olevan kaikki hyvin, muun muassa hyvät työt ja perhe. Eräänä päivänä Amy kuitenkin järkyttyy, kun Hugh ilmoittaa tarvitsevansa puolen vuoden aikalisän, saadakseen aikaa pelkästään itselleen, ja päättää lähteä reppureissaamaan Aasiaan vain muutaman päivän kuluttua. Hugh on lyhyen ajan sisällä menettänyt sekä hyvän ystävänsä että isänsä, joten tässä suhteessa tarve omalle ajalle on varsin ymmärrettävää. Amya mietityttää, mikä hänestä tulee, kun häntä ei ole suoranaisesti jätetty? Onko hänelläkin tauko? Onko hänkin tauolla tai mahtaakohan Hugh plata enää kotiin puolen vuoden aikalisänsä jälkeen?

Aikalisä aiheuttaa spekulointia myös lähipiirissä, eikä Amy itsekään pysty olemaan kurkkaamatta miehensä Facebook-seinälle. Amy järkyttyy eräästä kuvasta pahemman kerran. Mitä ihmettä hänen miehensä reppureissullaan puuhailee?

Hugh puuhailee reissullaan monia kummallisia asioita, mutta kirjan edetessä selviää, ettei hänellä itselläänkään ole puhtaat jauhot pussissa. Amylla itselläänkin on nimittäin mielessänsä unelmiensa mies. Hugh'n lähdettyä Amy tapaa tämän miehen ja loppu onkin historiaa.

Amylla riittää kuitenkin myös paljon työtä, sillä hänellä on hoidettavanaan oat lapset sekä veljentytär, Välillä Amyn vastuulle osuu myös hänen oma isänsä, joka sairastaa Alzheimerin tautia. Lisää hämmennystä perheessä aiheuttaa Amyn veljentyttären raskaus. Sophie on jo päättänyt, ettei halua pitää lasta, joten perheellä on paljon pohdittavaa siinäkin, kuinka raskaus saataisiin keskeytettyä. Miten Sophielle käy?

Eräänä päivänä täysin odottamatta Hugh tekee paluun ennen aikalisän päätöstä. Paluun tehtyään pariskunta käy läpi suhteensa tulevaisuutta, sillä molemmilla on toisilleen tunnustettavaa. Kirjan lopulla lukijalle selviää, mikä on suhteen tulevaisuus. 

Marian Keys on ollut pitkään yksi suosikkikirjailijoistani, ja olikin ihanaa tarttua pitkästä aikaa hänen tuotanoonsa, sillä olen niin pitkään lukenut oikeastaan pelkkää jännityskirjallisuutta. Aikalisä vakuutti minut sen verran vahvasti, että aion lukea myös Marian Keyesin aikaisempaakin tuotantoa uudestaan. Jos siis kaipaat kevyttä kesälukemista, suosittelen tätä kirjaa lämpimästi! Ja ehdoton plussa jälleen kerran oli kirjan paksuus!

Ihania kesäpäiviä! :)

Anskubansku