Huh, mikä lukukokemus!

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa!
Kuten otsikostakin ehkä pystyy päättelemään, viikonloppuni on kulunut melko pitkälti rakkaan lukuharrastukseni parissa, sillä lukemaani kirjaa on ollut lähes mahdotonta laskea käsistä. Tämä on tunne, joka on mielestäni ristiriitainen. Toisaalta on ihanaa hypätä täysin toiseen maailmaan todellisuudesta, sillä silloin tuntuu, kuin aikakin saisi siivet. Toisaalta taas, koukuttavan kirjan lukeminen tuntuu jollain tavalla haikealta, koska kirjan sivujen kääntyessä lähes lentämällä, tuntuu, että kirjan takakansi lähestyy uhkaavasti. Tällä hetkellä oloni onkin jälleen hieman tyhjä, koska jouduin palaamaan huikaisevan tarinan maailmasta takaisin reaalimaailmaan. Koen hyvänä puolena tarinan loppumisessa toisaalta myös sen, että pääsen kertomaan kirjasta, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja täten toivottavasti myös pääsen houkuttelemaan ihmisiä laadukkaan kirjallisuuden pariin. Joten hypätäänpä seuraavan kirja-arvosteluni matkaan.

Clare Mackintosh- Anna minun olla

Suomentanut Päivi Pouttu-Delière

438 sivua

Gummerus

Anna on kokenut elämässään kovia. Annan äidin itsemurhasta on aikaa vuosi, isän itsemurhasta vuosi ja seitsemän kuukautta. Hämmentävintä tässä on se, että molemmat olivat tehneet itsemurhansa samalla tavalla, hyppäämällä jyrkänteeltä alas. Äidin kuoleman vuosipäivänä Anna saa postissa nimettömän kortin, jossa on pelottava viesti: "itsemurhako? Mieti vähän" Anna alkaa epäillä, että hänen vanhempansa on murhattu. Anna päättääkin viedä viestin poliisille, jossa tapauksen ottaa tutkittavakseen jo eläkkeellejäänyt rikosetsivä Murray, joka työskentelee nykyään poliisiaseman vastaanotossa. Pian tapauksesta alkaakin selviämään lisää jännittäviä seikkoja, ja samanaikaisesti Anna saa lisää uhkaavia viestejä, joissa häntä kielletään ottamasta yhteyttä poliisiin tai käy huonosti. Lisää haasteita Annan elämäntilanne. Hänellä on miehensä kanssa muutaman kuukauden ikäinen vauva. Annan elämä on tähän asti ollut ainakin näennäisen auvoista. Annan isä on pyörittänyt autokorjaamoa, jossa myös hänen äitinsä on työskennellyt. Miten on mahdollista, että nyt hänen molemmat vanhempansa ovat kuolleet. Eräänä päivänä Annan ovikello soi ja oven takana odottaa suuri yllätys. Ovatko asiat aivan niin, kuin Annan on annettu ymmärtää. Anna saa tietää paljon asioita, joita hän ei todellakaan osannut odottaa. Kuinka hän tähän suhtautuu, mikä on todellisuudessa hänen vanhempiensa kohtalo? Ovatko molemmat kuolleet? Enempää en tämän teoksen juonenkäänteistä valitettavasti pysty kertomaan, sillä muuten kaikki jännitys kärsii pahasti. Kirjassa esiintyy nelko usein myös Annan hyvä ystävä Laura, jonka äiti Alice on ollut hyvää oataa myös Annan äidin kanssa. Mutta onko Laurallakaan täysin puhtaat jauhot pussissa.
Aloitettuani kirjan lukemisen huomasin hetti, että tämä tulee nappaamaan minut mukaani täydellisesti. Kuitenkin kirjan edetessä varmistuin asiasta vielä paremmin. Clare Mackintosh onnistuu teoksensa aikana yllättämään lukijansa useasti, niin monta yllättävää ja mielenkiintoista seikkaa hän on onnistunut kirjaansa mahduttamaan ja kuten jo postauksen alussa mainitsin, lukemisen keskeyttäminen tuntui lähes mahdottomalta, sillä aina edellisen luvun loputtua ajattelin: "Pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, luen vielä ainakin seuraavan luvun."

Anna minun olla on Clare Mackintoshin kolmas suomennettu teos. Olen lukenut myös kaksi aikaisempaa, ja olen hänen tuotannostaan niin vakuuttunut, että niitä on lähes mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, Tällä hetkellä tuntuu jopa siltä, että Anna minun olla on kolmikosta paras, mutta saattaa olla, että tänä johtuu siitä, että teos on vielä niin tuoreessa muistissa. Mutta jos olet lukija, joka rakastaa jännityskirjallisuutta, suosittelen Mackintoshin tuotantoa juuri sinulle. Kirjat ovat mukaansatempaavia ja helppolukuisia. Lisää plussaa Mackintoshin tuotanto saa siitä, että teokset ovat itsenäisiä, ja jokaisessa teoksessa on eri henkilöt. Näin ollen saat itse päättää, missä järjestyksessä haluat teokset lukea.

Hyvää yötä ja tunnelmallista joulunalusviikkoa!
-Anskubansku

Mukavaa joulunalusperjantaita!

Moikka!
On uskomatonta, että joulu on jo nurkan takana. Tuntuu, että tämä vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Joulun kunniaksi ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa arvostelun viimeksi lukemastani kirjasta. Jostain syystä lähiaikoina uusien postausten kirjoittaminen ei ole houkuttanut yhtään, koska jokaisen lukemani kirjan jälkeen on tuntunut siltä, että kaikki kirjaan liittyvä on pyyhkiytynyt päästäni pois heti kannen suljettuani. Nyt yritän kuitenkin jälleen saada uuden innostuksen kirjoittamiseen, sillä tämä on terapeuttista. Yllättävää kyllä, edellinen lukemani kirja on kotimainen, ja se imaisi minut mukaansa varsin hyvin, yleensä vannon vain ulkomaalaisten kirjailijoiden teosten nimiin. Nyt kuitenkin jälleen huomasin, että välillä kannattaa antaa mahdollisuus myös kotimaiselle kirjallisuudelle. Joten nyt on aika siirtyä kirja-arvostelun pariin, toivottavasti tykkäätte!

Riikka Pulkkinen- Lasten planeetta

382 sivua

Otava

Kirja alkaa pienen perheen joulunvietolla. Perheeseen kuuluvat Frederika, Henrik sekä heidän pieni tyttärensä. Joulunvieton ohessa vanhemmat huomaavat, ettei yhteiselo enää toimi, ja näin alkaa eroprosessi. Aluksi kaikki näyttää kuitenkin sujuvan melko rauhallisissa merkeissä. Perhe viettää joulunsa sopuisissa tunnelmissa ja sen jälkeen seuraa vielä vaihe, joka minua lukijana hieman hämmästytti. Perhe nimittäin päättää asua vielä jonkin aikaa yhdessä ennen kuin on aika pakata tavarat ja muuttaa erilleen. Mietin, kuinka uskottavaa se on, mutta loppujen lopuksi se ei juurikaan häirinnyt tarinan kulkua. Eron koittaessa Frederika joutuu pohtimaan paljon asioita itsessään, muun muassa sitä, millainen hän on ex-vaimona, pienen lapsen eronneena äitinä tai ihmisenä ylipäätään. Pulkkinen osaa mielestäni kuvata avioeroa herkullisesti, mutta myös arkisesti ja näin ollen tilanteeseen on helppo hypätä mukaan. Kirjassa on myös mukavaa sen lämminhenkisyys. Avioerosta huolimatta vanhemmat päättävät olla lapsensa vuoksi tekemisissä keskenään. Avioero ei siis mielestäni vaikuta dramaattiselta, päinvastoin siitä on tehty mahdollisimman helppo ja siisti. Kirjaa lukiessani pohdinkin usein, miten paljon helpompaa elämä olisi, jos kaikki avioerot olisivat yhtä kivuttomia ja sopuisia. On ihanaa ajatella, ettei avioeroon tarvitse aina liittyä esimerkiksi ylimääräistä draamaa tai huutoa, vaikka toki riitelyäkin löytyy. Vaikka avioero vaikuttaakin helpolta, on Pulkkinen osannut tuoda tarinaansa myös eroon liittyviä kipupisteitä, esimerkiksi sen, miten pieni lapsi käsittelee vanhempiensa eroa tai sen, kuinka eropäätöksen tehnyt pariskunta voi elää yhteisessä kodissa muuttolaatikoiden keskellä.

Tämän tarinan lisäksi rinnalla kulkee tarina useimpien vuosien takaa, jolloin Frederikan sisko Julia sairastui psykoosiin. Aihe on hyvin mielenkiintoinen (ihmismieli on aina kiehtonut minua paljon) ja hienosti kuvattu. Millaista on elää, kun mieli järkkyy? Toisaalta taas välillä mietin, että näitä kahta aihetta on vaikea seurata rinnakkain, aivan kuin ne eivät kunnolla sopisi yhteen, vaikka mielenterveysongelmat tuovatkin mukavasti täytettä kirjaan. Koen kuitenkin, että lukuja, joissa seurataan Frederikan ja hänen pienen perheensä elämää, on helpompi seurata, johtuneekohan se kuitenkin siitä, että heidän elämänsä on arkisempaa ja täten siihen on helpompi samaistua. 

Kokonaisuutena Riikka Pulkkisen Lasten planeetta on kuitenkin herkullinen lukukokemus ja ainakin itsessäni se herätti paljon tunteita ja ajatuksia, ja tunteet vaihtelivat paljon laidasta laitaan.

Mukavaa viikonloppua ja rauhallista joulunalusaikaa, aattoon on aikaa enää kymmenen yötä! :)

<3: Anskubansku