Kuten ehkä edellisestä päivityksestä huomasitte, ajattelin, etten ehtisi ennen joulua enää saamaan seuraavaa kirjaa luetuksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä kirja oli houkutteleva, koska olin pitänyt kyseisen kirjailijan edellisestä teoksesta niin paljon, eikä pettymystä juurikaan aiheuttanut myöskään tämä seuraava teos. Seuraavassa tarkempi arvostelu, olkaa hyvä! :)
S.K. Tremayne-Tulilapsi
Suomentanut Jaana Iso-Markku365 sivua
Otava
Rachel rakastuu yltiöpäisesti hyvännäköiseen, rikkaaseen mieheen, Davidiin. Mikään ei voisi olla paremmin sillä rakastumisen myötä hän pääsee muuttamaan jättimäiseen, taloon ja tutustuu Davidin poikaan, Jamieen. Kaikki tuntuu aluksi sujuvan hienosti, mutta jonkin ajan kuluttua Rachelia alkaa ihmetyttää Jamien käytös. David on kertonut Rachelille menettäneensä entisen vaimonsa Ninan traagisessa onnettomuudessa tämän pudottua kaivoon. Rachelia alkaa kuitenkin kummastuttaa kun Jamiesta paljastuu esiin täysin uusia puolia. Hän väittää äitinsä olevan yhä elossa. Kuinka tämä on mahdollista? Rachelia asia alkaa vaivata sen verran, että hän päättää alkaa ottaa siitä selvää, ja saakin selville eriskummallisia asioita, muun muassa kirjeitä, joita psykiatri on käskenyt Jamien kirjoittaa kuolleelle äidilleen helpottaakseen Jamien oloa. Lisäksi jonkun ajan kuluttua Jamie väitttää Rachelille kivenkovaa näkevänsä tulevaisuuteen ja tietävänsä, että Rachel kuolee jouluna. Mistä on kysymys? Rachel huolestuu ja päättää laittaa Jamien psykiatrin juttusille Davidin tietämättä, eikä pojan isä innostu tästä laisinkaan. Onko Jamiella kaikki hyvin?
Lisäksi Rachelia harmittaa, ettei pääse kertomaan Davidille odottavansa heille ensimmäistä yhteistä lasta, sillä David tekee hurjan paljon töitä, eikä muutenkaan oikein tiedä, kuinka asian tekisi. Kirjan edetessä Jamien puheet Rachelille oman äitinsä olemassaolosta hurjenevat edelleen, eikä Rachelkään ole enää aivan varma, kuinka tähän suhtautua, sillä Ninan traagisesta kuolemasta on aikaa vasta pari vuotta, epäily voi olla Jamien tapa käsitellä omaa suruaan. Mistä onkaan kysymys? Onko Jamien äiti sittenkin elossa?
Tulilapsi oli mielestäni hyvä lukukokemus, joskaan ei mielestäni yhtä herkullinen kuin S.K. Tremaynen ensimmäinen suomennettu teos. Mitä lähemmäs loppua mentiin, sitä herkullisemmiksi kuviot muuntuivat. Joku minua kirjassa myös häiritsi, vaikka en oikeastaan osaa pukea sanoiksi, mikä se oli. Kuitenkin, molemmat suomennetut teokset lukeneena voin sanoa, että jos lisää vielä teoksia häneltä vielä joskus siunaantuu, syvennyn mielelläni myös niiden pariin.
Mutta kuten otsikkoni antaa ymmärtää, on aika rauhoittua viettämään joulua. Rauhoittukaaa, syökää hyvin ja nauttikaa toistenne seurasta
-Anskubansku :)
