Kun lukeminen houkuttaa niin, että sormet syyhyävät...

Pirteää keskiviikkoa!

Kuten otsikosta saattaa jo päätellä, viimeksi luin kirjan, jonka laskeminen käsistä oli lähes mahdotonta. Sivut kääntyivät kuin itsestään, sillä koko ajan oli kova halu tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Itse asiassa illat olivat jälleen vaikeinta aikaa, sillä kuten ehkä aikaisemmin on jo käynyt ilmi, rakastan yli kaiken peiton alla lukemista ennen nukahtamsta. Tämän kirjan kohdalla tuntui erityisen harmittavalta huomata, että alkaa väsyttää niin paljon, ettei katse meinaa enää pysyä riveillä ja on pakko lopettaa, sillä nukkumatti oli selvästi saapunut. Nyt onkin aika siirtyä tämän kirja-aarteen esittelyn pariin.

Mattias Edvardsson- Aivan tavallinen perhe

Suomentanut Taina Rönkkö

474 sivua

Like

Pappina työskentelevän isän ja asianajaja-äidin 19-vuotias Stella-tytär pidätetään epäiltynä 32-vuotiaan poikaystävänsä, Chrisin murhasta. Chris on löydetty leikkipuistosta kuiviinvuotaneena ja epäilykset alkavat vahvasti kohdistua Stellaan. Luonnollisesti vanhemmat järkyttyvät pahasti kuullessaan ainoan tyttärensä kiinniotosta. Kuinka on mahdollista, että heidän tyttärensä on otettu kiinni? Nuorempana Stella on ollut kunnollinen, käsipalloa pelaava tyttö, vanhempiensa silmäterä. Stellan synnyttyä tytön vanhemmat ovat kuumeisesti yrittäneet saada tyttärelleen pikkusisarusta kuitenkaan onnistumatta siinä. Stella itse on aina kokenut, että hänellä on paremmat välit isänsä kuin äitinsä kanssa, osasyy tähän saattaa olla myös se, että isä on ollut aina vahvasti mukana myös tyttärensä urheiluharrastuksessa. Kirja on jaettu kolmeen osaaan ja jokaisessa osassa on oma kertojansa, isä, äiti ja Stella. Kirja alkaa mukavalla kuvauksella Stellan tasapainoisesta elämästä urheiluharrastuksen, parhaan ystävän Aminan, ja poikaystävä Chrisin ympärillä. Vapaa-ajan lisäksi Stellan aika kuluu töissä H&M:llä. Eräänä iltana Stella on lähtenyt töiden jälkeen lasilliselle kavereidensa kanssa, josta hän lähtee kotia kohti. Tällä matkalla ihmiset ovat kuitenkin nähneet Stellan poikenneen reitiltä. Mistä on kyse? Myöhemmin Chris löydetään kuolleena leikkikentältä. Onko kaksikolle voinut tulla riitaa? Mielenkiintoisen kirjasta tekee mielestäni etenkin se, ettei kenelläkään päähenkilöistä näytä olevan aivan puhtaat jauhot pussissa ja siksi ainakin minulla ehti pyöriä päässä monta teoriaa mahdollisesta syyllisestä ja siitä onko mahdoollista, että jollain muullakin on lusikkansa sopassa jutun tiimoilta.

Stella on odottaa oikeudenkäyntiä pienessä vankisellissä ja kirjan toinen osa onkin kirjoitettu Stellan näkökulmasta. Mielestäni tämä olikin kirjan mielenkiintoisin vaihe, oli mielenkiintoista pohtia sitä, kuinka realistisesti kirjailija on pystynyt kuvaamaan vangitun elämää. Olosuhteet vankilassa vaikuttavat olevan varsin karut, mutta mielestäni on mukavaa, että Stellaa käy silloin tällöin sellissä tervehtimässä muun muassa äidinkielenopettaja Nalle, joka tuo Stellalle tasaisin väliajoin uutta luettavaa.

Kirjan kolmas ja viimeinen osa on kirjoitettu Stellan asianajajana toimivan äidin näkökulmasta. Äiti kokee välillä epäonnistuneensa äitinä, sillä Stella on aina viihtynyt paremmin isänsä seurassa, eikä toivottua pikkusisarusta ole koskaan onnistuttu hänelle suomaan. Äiti on ollut aina onnellinen tyttärensä, sekä tämän parhaan ystävän, Aminan lämpimistä väleistä ja kokee Aminan tärkeäksi myös itselleen. Tytärtä puolustaakseen sekä asianajaja-äiti, että pappi-isä käyttävät keinoja, jotka eivä eettisesti välttämättä ole täysin oikein. Kuinka Stellan lopulta käy? Entä mikä on Aminan kohtalo? Kirjassa säilyy todellakin jännitys aivan viimeisille riveille saakka, loppuratkaisu oli mielestäni odottamisen arvoinen. 

Mattias Edvardssonilta on aiemmin suomennettu teos Melkein tosi tarina, joka oli minulla lainassa kesällä, mutta jostain syystä en tarttunut kirjaan vielä silloin, mutta Aivan tavallinen perhe vakuutti minut niin täysin, että laitan kirjailijan ensimmäisen suomennetun teoksen heti varaukseen uudelleen. 

Mukavaa viikonjatkoa!

-Anskubansku

En oikein tiedä, mitä ajatella

Moi!
Kuten jo edellisessä blogipostauksessani uumoilin, luin seuraavan kirjan varsin nopeasti ja nyt onkin jälleen aika esitellä se teille. Kyseessä on siis Lone Theilsin teos Noitapoika, johon tartuin suurin odotuksin. Nyt kuitenkin luettuani sen, en oikein tiedä, mitä mieltä siitä olisin, sillä välillä tarina piti otteessaan ihan hyvin, kun taas joissain kohdissa tuntui, että kerronta on kuivaa ja vaikeastiseurattavaa. Tällä kertaa aionkin siirtyä jo nyt esittelyn pariin, jotta voin kertoa ajatuksistani tarkemmin.

Lone Theils- Noitapoika
Suomentanut Kari Koski
271 sivua
Aula & Co

Vanhalta hautausmaalta löydetään raa'asti murhattu mies, jonka sydän on kaikkien järkytykseksi leikattu rinnasta pois. Eikä aikaakaan kun seuraava hirvittävä löydös tehdään. Thames-joesta löydetään pienen pojan ruumis. Näiden tapausten tiimoilta tanskalaisen lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja Nora Sand saa jälleen kontolleen lisää tutkittavaa. Nora uskoo, että tapaukset liittyvät venäläisen oligarkin ja tanskalaisen tosi-tv-tähden tuoreeseen avioeroon, sekä oikeudenkäyntiin, joka liittyy heidän poikansa huoltajuusasioihin. Kirjasta vaikean seurattavan mielestäni teki juuri se, että siihen oltiin sekoitettu liikaa arkipäiväistä rikoksentutkintaa, sekä ei niin totuudenmukaisia mustan magian piirteitä. En yleensä pidä kirjoista, jotka eivät vaikuta kovinkaan realistisilta ja niin kävi myös tällä kertaa.  Lisäksi kirjassa tökki sen hieman haastavanoloinen kerronta, välillä kirjassa  on mielestäni todella vaikeaa pysyä perillä, vaikka teksti onkin väljää, ja sinänsä helppolukuista. Jotenkin minusta välillä tuntuikin, että jos teksti olisi ollut hiukankin tiiviimpää, saattaa olla, että en olisi jaksanut seurata kirjaa loppuun saakka. En oikein tiedä, johtuuko kerronnan tökeryys heikosta suomennoksesta, vai kirjailijan omista vaikeuksista tuottaa soljuvaa tekstiä. Mielenkiintoisinta kirjassa oli pienen pojan ruumiin tutkimuksia. Jo aiemmassa Lone Theilsin teoksessa Runoilijan vaimo, minua häiritsi ajoittain se, että tutkimuksia teki suurimmaksi osaksi toimittajat, ja jostain syystä tässä kirjassa tämä seikka häiritsi minua vielä enemmän. Toki oli kirjassa asiaa selvittäviä poliisejakin, mutta päävastuu tutkinnasta vaikuttaa olevan Noralla. Saako Nora asioista selvyyttä? On ehkä hassua sanoa näin,mutta on tavallaan mukavaa vaihtelua kirjoittaa blogiin kirjasta, joka ei niinkään vakuuttanut minua, sillä minusta tuntuu, että lähes kaikki blogistani löytyvät arvostelut olen tehnyt kirjoista, jotka ovat pääosin vakuuttaneet minut.Lone Theilsin Noitapoika oli lukukokemuksena kohtalainen välipala, mutta täytyy myöntää, että jos sarjasta ilmestyy jatkossa lisää osia, voi olla, että tartun niihin hieman skeptisemmin kuin aiemmin. Jos teos pitäisi arvostella tähdin, antaisin sille varmaan 2,5 tähteä. Ihan ok lukaistava, muttei kuitenkaan säväyttänyt minua.Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Anskubansku

On aika vihdoin palata blogin pariin

Aurinkoista syyspäivää!
Aluksi haluan jälleen pahoitella, että edellisestä blogipäivityksestäni on luvattoman kauan aikaa. Osasyy tähän on harvinaisen pitkäkestoinen ja monioireinen syysflunssa, jonka aikana oikeastaan mikään ei huvittanut, sillä olo oli niin huono. Tosin flunssanikin aikana yritin kyllä lukea vaihtelevalla menestyksellä, mutta tuntuu myös siltä, että lähiaikoina minua on jälleen piinannut pitkään myös sellaiset kirjat, joista en ole jaksanut kirjoittaa. Nyt voin kuitenkin ilokseni todeta sekä sen että flunssaoireet on voitettu, ja sen että viimeisen parin päivän aikana olen kirjaimellisesti ahmaissut yhden varsin koukuttavan kirjan, josta aion seuraavaksi kertoa. :)

Lone Theils-Runoilijan vaimo

Suomentanut Kari Koski

339 sivua

Aula & Co

Nora Sand toimii tanskalaisen sanomalehden ulkomaankirjeenvaihtajana. Eräänä päivänä Nora saa kontolleen jokseenkin erikoisen tehtävän. Iranilainen runoilija Manash Ishmail on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja löytänyt tiensä Tanskaan. Hän on luvannut haastattelun yksinoikeudella Noralle, mutta Noraa mietityttää, mikä tähän voisi olla syynä, sillä Noralla ei ole aikaisemminn mitään kulttuuritoimittajan taustaa saati sitten tietoa runoilijasta. Myöhemmin Noralle käy ilmi, että Manash on pakomatkansa aikana joutunut eroon vaimostaan Aminasta, eikä ole sen koommin kuullut naisesta mitään. Manash lupaa Noralle haastattelun, mikäli tämä selvittäisi miehelle, mitä Aminalle on tapahtunut. Nora saa luvan selvittää asiaa, tosin samalla on hoidettava myös muita töihin liittyviä asioita, muun muassa kirjoittaa henkilökuvaus eräästä tanskalaisesta miehestä sekä merkittävä artikkeli PharmaCorpista, joka on tuomassa markkinoille erästä lääkettä, joka todennäköisesti mullistaa koko maailmaa. Aminaa jäljittäessään Nora pääseee suht nopeastikin naisen jäljille Lontooseen ja Noralle selviääkin varsin järkyttäviä seikkoja siitä, miten naisia Lontoossa kohdellaan salaperäisessä säilöönottokeskuksessa. 

Myös Noralle itselleen tapahtuu kummia tapausta selvitellessään, sillä yhtäkkiä hän huomaa, että sähköpostista katoaa viestejä kuin taivaan tuuliin. Itseäni häiritsi välillä se, että tapahtumapaikkoja oli varsin paljon, mutta koska kerronta oli muuten varsin soljuvaa ja mielenkiintoista, tarinassa pysyi kyllä perillä, kunhan siihen keskittyi tarkasti. Mutta onnistuuko Nora löytämään Aminan ja saako hän näin ollen palkkioksi hänelle luvatun haastattelun? Kuten jo alussa mainitsin, kirja oli varsin koukuttava ja illalla oli vaikea alkaa nukkumaan, sillä kirjaa oli lähes mahdotonta laskea käsistään.

Runoilijan vaimo on itsenäinen jatko-osa Lone Theilsin esikoisteokselle Kohtalokas merimatka. Olen lukenut myös sarjan avausosan, joka muistaakseni oli myös varsin oiva lukukokemus, mutta silti on todettava, että on hyvä, että Runoilijan vaimo on itsenäinen, sillä en muista juurikaan mitään sarjan avausosasta.

Itse asiassa intauduin sarjan kakkososasta niin, että aion ottaa seuraavaksi luettavakseni sarjan tuoreimman osan, Noitapoika, josta saatte todennäköisesti lukea seuraavaksi blogia seuraamalla.

Mukavaa loppuviikkoa!

-Anskubansku