En oikein tiedä, mitä ajatella

Moi!
Kuten jo edellisessä blogipostauksessani uumoilin, luin seuraavan kirjan varsin nopeasti ja nyt onkin jälleen aika esitellä se teille. Kyseessä on siis Lone Theilsin teos Noitapoika, johon tartuin suurin odotuksin. Nyt kuitenkin luettuani sen, en oikein tiedä, mitä mieltä siitä olisin, sillä välillä tarina piti otteessaan ihan hyvin, kun taas joissain kohdissa tuntui, että kerronta on kuivaa ja vaikeastiseurattavaa. Tällä kertaa aionkin siirtyä jo nyt esittelyn pariin, jotta voin kertoa ajatuksistani tarkemmin.

Lone Theils- Noitapoika
Suomentanut Kari Koski
271 sivua
Aula & Co

Vanhalta hautausmaalta löydetään raa'asti murhattu mies, jonka sydän on kaikkien järkytykseksi leikattu rinnasta pois. Eikä aikaakaan kun seuraava hirvittävä löydös tehdään. Thames-joesta löydetään pienen pojan ruumis. Näiden tapausten tiimoilta tanskalaisen lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja Nora Sand saa jälleen kontolleen lisää tutkittavaa. Nora uskoo, että tapaukset liittyvät venäläisen oligarkin ja tanskalaisen tosi-tv-tähden tuoreeseen avioeroon, sekä oikeudenkäyntiin, joka liittyy heidän poikansa huoltajuusasioihin. Kirjasta vaikean seurattavan mielestäni teki juuri se, että siihen oltiin sekoitettu liikaa arkipäiväistä rikoksentutkintaa, sekä ei niin totuudenmukaisia mustan magian piirteitä. En yleensä pidä kirjoista, jotka eivät vaikuta kovinkaan realistisilta ja niin kävi myös tällä kertaa.  Lisäksi kirjassa tökki sen hieman haastavanoloinen kerronta, välillä kirjassa  on mielestäni todella vaikeaa pysyä perillä, vaikka teksti onkin väljää, ja sinänsä helppolukuista. Jotenkin minusta välillä tuntuikin, että jos teksti olisi ollut hiukankin tiiviimpää, saattaa olla, että en olisi jaksanut seurata kirjaa loppuun saakka. En oikein tiedä, johtuuko kerronnan tökeryys heikosta suomennoksesta, vai kirjailijan omista vaikeuksista tuottaa soljuvaa tekstiä. Mielenkiintoisinta kirjassa oli pienen pojan ruumiin tutkimuksia. Jo aiemmassa Lone Theilsin teoksessa Runoilijan vaimo, minua häiritsi ajoittain se, että tutkimuksia teki suurimmaksi osaksi toimittajat, ja jostain syystä tässä kirjassa tämä seikka häiritsi minua vielä enemmän. Toki oli kirjassa asiaa selvittäviä poliisejakin, mutta päävastuu tutkinnasta vaikuttaa olevan Noralla. Saako Nora asioista selvyyttä? On ehkä hassua sanoa näin,mutta on tavallaan mukavaa vaihtelua kirjoittaa blogiin kirjasta, joka ei niinkään vakuuttanut minua, sillä minusta tuntuu, että lähes kaikki blogistani löytyvät arvostelut olen tehnyt kirjoista, jotka ovat pääosin vakuuttaneet minut.Lone Theilsin Noitapoika oli lukukokemuksena kohtalainen välipala, mutta täytyy myöntää, että jos sarjasta ilmestyy jatkossa lisää osia, voi olla, että tartun niihin hieman skeptisemmin kuin aiemmin. Jos teos pitäisi arvostella tähdin, antaisin sille varmaan 2,5 tähteä. Ihan ok lukaistava, muttei kuitenkaan säväyttänyt minua.Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Anskubansku