Aurinkoista torstaita!

Moikka!
Minusta tuntuu, että lukutahtini tihenee päivä päivältä. Jossain aikaisemmassa blogipostauksessani kerroin huoneeni lattialla olevasta laatikosta, joka sisältää toinen toistaan houkuttelevampia kirjoja, eikä tilanne ole onnekseni vieläkään muuttunut. Olen lukenut viimeaikoina niin paljon niin hurjaan tahtiin, että toivon todella, ettei alkuvuodesta vaivannut himolukijan painajainen, kuiva kausi hyökkäisi kimppuuni pitkään aikaan. Viimeksi lukemani kirja oli jälleen sellainen, jonka takakannen sulkeminen oli surullinen kokemus, sen verran mukaansatempaava teos oli. Seuraavaksi tiemme johtaa sen maailmoihin. :)

Shari Lapena- Vieras talossa

Suomentanut Antti Saarilahti
298 sivua
Otava

Karen Krupp elää varsin tavallista, onnellista elämää miehensä Tomin kanssa. Eräänä päivänä Tom palaa kotiin ihmetellen, miksei Karen ole kotona, vaikka tämä yleensä kokkaa pariskunnalle illallisen. Tom koettaa rauhoittaa itsensä ajattelemalla, että Karen on todennäköisesti vain käymässä jossain ja palaa pian kotiin. Kun Karenia ei näy, Tom päättää ilmoittaa asiasta poliisille. Samaan aikaan Karen herää sairaalassa vakavan aivotärähdyksen saaneena, kykenemättä muistamaan edellisestä illasta mitään. Poliiseille on selvinnyt, että Karen on lähtenyt vauhdilla kotoa, ajanut rajulla ylinopeudella päin sähkötolppaa. Tämä ei ole ollenkaan Karenin tapaista, sillä häntä pidetään erittäin tarkkana autoilijana.
Samaan aikaan Karenin onnettomuuden tutkinnan kanssa lähistöllä sijaitsevasta ravintolasta löydetään miehen ruumis. Poliisit ryhtyvät selvittämään, voiko tapauksilla olla yhteys. Karen ja Tom hankkivat itselleen asianajajan. Poliisien kuulustelutyö ei ole helpoimmasta päästä, sillä Karen väittää kivenkovaa, ettei muista kolari-illasta mitään, Karenin päästyä sairaalasta hänen muistinsa on edelleen heikko. Karenista tuntuu, että joku hiiviskelee heidän kodissaan, joku on näet jättänyt tiskipöydälle lasin ja käyttänyt Karenin hajuvettä. Myös Tomin ja Karenin naapuri, Karenin hyvä ystävä Brigid otetaan mukaan tutkintoihin, sillä käy ilmi, että Tomilla ja Brigidillä on ollut suhde ennen kuin Tom tapasi Karenin ja epäillään, että Brigid olisi voinut lavastaa Karenin syylliseksi murhaan saadakseen Tomin takaisin itselleen.
Myös Karenista saadaan pikkuhiljaa uutta tietoa. Hänen entinen aviomiehensä on nimittäin ollut väkivaltainen ja siksi Karen on lähtenyt karkuun ja vaihtanut henkilöllisyyttään. Tomia alkaa mietityttää, voiko hän enää luottaa vaimoonsa. Tapauksesta saadaan pikkuhiljaa lisää tietoa ja Karen joutuu vankilaan, jossa hänen kuulustelunsa jatkuvat asianajajansa avustuksella. Entä onko Karenin muistin tilanne oikeasti noin heikko? Kirjan loppuratkaisu on mielestäni kirjan parasta antia. Kuka murhasi ravintolasta löydetyn miehen? Entä millainen mies Karenin ex-mies on?
Vieras talossa oli mielestäni varsin nautittava lukukokemus. Juonta on helppo seutata, koska kerronta on melko yksinkertaista. Positiivista on myös se, että kirja oli jaettu, melko useaan lyhyehköön lukuun, joten lukemista oli helppo jaksottaa ja kirjaa pystyi jatkamaan esimerkiksi väsyneenä "yksi luku vielä"-ajatusmallilla mainiosti. Itse asiassa ainoa asia, joka itseäni harmitti, oli se, ettei ole kesä. Silloin kirjasta olisi saanut irti täyden nautinnon ulkona, helteestä ja auringosta nauttien,
Aiemmin olen lukenut myös Shari Lapenan ensimmäisen suomennetun teoksen Hyvä naapuri, josta tykkäsin kovasti, joten odotukset olivat korkealla, eikä pettyä tarvinnut nytkään. Jos Lapenalta suomennetaan joskus vielä lisää teoksia, aion tarttua niihin ahnaasti. :)

Pirteitä pakkaspäiviä!
-Anskubansku :)

Mukavaa iltaa!

Moi!
Päivä on ollut erityisen pitkä ja väsymys alkaa jo hieman jo painaa. Mutta koska olen viimeisen muutaman päivän aikana ehtinyt taas lukea yhden mainion kirjan, ajattelin esitellä sen ennen peittoihin syöksymistä ja uuden kirjan aloittamista. Toivottavasti tykkäätte!

Denise Rudberg- Neljä kertaa kosto

Suomentanut Anu Koivunen

306 sivua

Into

Vädla Läröverk on Ruotsissa sijaitseva arvostettu yksityiskoulu, jonka rehtorina toimii alan kivikova ammattilainen Jane Eden. Eräänä päivänä koulun arki kokee kovan kolauksen, kun koulun puheenjohtaja Mikael Celsius löydetään kuolleena autostaan. Syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff tiimeineen aloittaa tapauksen selvitettäväkseen. Huomataan, että Mikaelia on lyöty kovaa päähän. Pian käy ilmi, että Janella on ollut salasuhde surmatun miehen kanssa ja näin ollen hänestä tulee tapauksen pääepäilty.

Tapauksen selvitystä hankaloittavat myös poliisin sisäiset henkilöstöasiat ja jonkin ajan kuluttua myös Mariannen kollegalla Ollella on kerrottavanaan uutinen, joka järkyttää Mariannea kollegoineen. Ollen on piakoin lopetettava työt ja hänen tilalleen on löydettävä uusi työntekijä. Kaikesta huolimatta he päättävät jatkaa tapauksen selvittämistä. Kun on saatu selville, että Janella ja Mikaelilla on ollut salasuhde, Janea aletaan kuulustella varsin tiuhaan tahtiin. Onko Janellakaan puhtaat jauhot pussissa?

Rikoksen selvittelyn ohella kirjassa seurataan teini-ikäisen, voimistelua harrastavan Minnan elämää, joka järkyttyy pahemman kerran tajutessaan olevansa raskaana. Minna synnyttäälapsen erittäin nuorena. Mariannen porukka saa rikosta selvitellessään yllättävää tietoa myös Minnan elämästä. Kuka Minna on?  

Jonkin ajan kuluttua Janekin löydetään kuolleena. Mitä on tapahtunut?  Kuten jo todettua, kirjan juoni kulkee pitkälti surmatyön selvittelyn ympärillä, mutta myös Mariannen yksityiselämässä kuohuu, nimittäin Mariannen kuolleen miehen Hansin elämästä paljastuu suuri salaisuus, joka mullistaa koko Mariannen perheen elämän. Vapaa-ajallaan Marianne nauttii viinistä ja herkullisista suklaakonvehdeista. 

Itse olen lukenut Denise Rudbergin kaikki suomennetut teokset ja pitänyt niistä kaikista, eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Välillä tosin tuntui, että kirja on hieman liian viihteellinen, mutta onneksi kirjan pääjuoni rikoksen parissa houkutteli kääntämään sivuja. Suuri plussa mielestäni oli myös kirjan helppolukuisuus. Kirja oli positiivinen lukukokemus ja aion kyllä tarttua Denise Rudbergin teoksiin tulevaisuudessakin.

Hyvää yötä!

-Anskubansku :)

Penkkiurheilijan taivas :)

Moi!
Kuten otsikosta saattaa päätellä, viimeajat ovat kuluneet pitkälti telkkarin ääressä, talviolympialaisia seuraten. Etenkin jääkiekko on lähellä sydäntäni, ja siksi olikin ihanaa seurata Suomen voitokasta ottelua varhain aamulla. Talviolympialaisissa on kuitenkin mielestäni vähemmän kiinnostavia lajeja kuin kesäolympilaisissa. Jääkiekon lisäksi silmäni saattavat silloin tällöin liimautua hiihtoon, ampumahiihtoon tai taitoluisteluun. Mutta olen kuitenkin huomannut myös sen, että oli kyseessä mikä laji1 tahansa, tulee sitä seurattua, jos telkkari sattuu olemaan päällä, etenkin jos katsoo kisoja jonkun kanssa yhdessä. Urheilun suurjuhlan keskellä en kuitenkaan ole unohtanut rakasta lukemisharrastustakaan ja nyt onkin aika esitellä viimeksi lukemani kirja.

Leena Lehtolainen-Rautakolmio

352 sivua
Tammi

Kesällä rikospoliisi Maria Kallio on jäänyt yksin kotiin muun perheen lähdettyä purjehdusreissulle. Eräänä päivänä kalastaja löytää Haraholmin saaren rannasta kaksi muoviinkäärittyä ruumista ja Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu ottaa tapauksen tutkittavakseen. Naispuoliseksi uhriksi osoittautuu entinen malli, intohoinen ruotsin kielen puolustaja, Saila Lind, jolla vaikuttaa olevan paljon vihollisia. Miespuolinen ruumis taas on entinen vankilakundi. Taapausta tutkiessa Kallio tiimeineen ihmettelee, voiko jokin yhdistää tapaukset toisiinsa. Koska Marian perhe on purjehtimassa, hänellä on mahdollisuus syventyä töihinaä miltei täydellisesti. Ruumiiden löytöpaikalle on ensimmäisenä löytänyt paikallispoliisi Jon Berg, jonka käytös alkaa pian hämmentää Mariaa, sillä tämä alkaa vaikuttaa liian kiinnostuneelta Marian asioista. Ruumiit on löydetty tunnetun jääkiekkoilijan "Tappaja-Tannerin" kesäasunnon luota, Kallio tiimeineen alkaa pohtia Tannerin perheen yhteyttä tapahtumaan. Yhteyskin tapahtumaan löytyykin, mutta onko mahdollista, että joku Tannerin perheen jäsenistä olisi syyllistynyt karmeisiin tekoihin, sillä myös heidän arkensa on tällä hetkellä vaikeaa, sillä perheen Eija-äiti on kuollut, ja he surevat sitä samanaikaisesti. Kuka osoittautuu syylliseksi?
Maria Kallion selvitellessä kaksoishenkirikosta, hänen aviomiehensä Antti soittaa hänelle hätääntyneenä, nimittäin heidän Iida-tytärtänsä ei löydy lentokentältä lentomatkan jälkeen. Mistä on kysymys? Marian pasmat menevät hieman sekaisin, mutta hän päättää kuitenkin jatkaa kaksoishenkirikoksen tutkimuksia.
Aivan kuten aikaisemmissakin Maria Kallio kirjoissa. parasta minusta parasta kirjassa on se, että päähenkilöihin, etenkin itse Maria Kallioon on helppo samaistua. Maria osaa olla tiukka, uskottava poliisi, mutta toisaalta hän on inhimillinen kotiäiti. Mielestäni kirjassa olikin juuri sopivassa suhteessa rikoksenselvittelyä, ja Maria Kallion arjen seuraamista. Juoneltaan Rautakolmio ei mielestäni ole parhaimpia Maria Kallio-dekkareita, välillä tuntui jopa, että haluan lopettaa kirjan kesken, sillä tuntui, että juonta oli välillä hieman vaikea seurata, mutta toisaalta taas tuntuu, että juonenseuraamisvaikeus johtui pitkälti siitä, että keskittyminen herpaantui hieman silloin tällöin.

Rentouttavaa viikonloppua!
-Anskubansku :)

Ihanaa sunnuntaita!

Moikka!
Kuten olen ehkä jo aikaisemmin maininnut, olen sitä mieltä, että vaikka maailma on täynnä toinen toistaan upeampia kirjoja, aika harvoin käteen osuu uskomaton mestariteos. Nyt kuitenkin koen viimeksilukemani kirjan olleen sellainen, joten ajattelin pyhittää koko postauksen tälle mestariteokselle, toivottavasti tykkäätte!

Elisabeth Norebäck-Sano että olet minun

Suomentaneet Ida Takala & Sirje Niitepõld

408 sivua

Like

Nelikymppinen Stella työskentelee psykoterapeuttina. Hänen perheeseensä kuuluu yrittäjänä työskentelevä aviomies Henrik, sekä heidän teini-ikäinen Milo-poikansa. Tasapainoisen elämän taakse piiloutuu kuitenkin myös tragedia, nimittäin parikymmentä vuotta sitten Stellan tytär Alice on kadonnut jäljettömiin. Lapsen oletettiin hukkuneen, koska Stella on unohtanut lapsensa nukkumaan vedenäärelle, eikä häntä onnistuttu löytämään sen jälkeen. Eräänä päivänä Stellan vastaanotolle tulee parikymppinen Isabelle Karlsson, josta Stella järkyttyy pahanpäiväisesti, nimittäin hän on aivan varma, että kyseessä on hänen kateissa ollut Alice-tytär. Hän ei kuitenkaan uskalla puhua asiasta kotona, sillä hän on aivan vatma, että Henrik huolestuu hänestä ja passittaa hänet suljetulle osastolle. Jonkin ajan kuluttua Henrik kuitenkin huomaa, että jokin on vinossa. Kaikesta huolimatta Stella aikoo ottaa selville, mistä on kysymys. Hän huomaa, että Isabelle kokee itsensä hyvin ulkopuoliseksi ja hän onnistuu houkuttelemaan Isabellen vetämäänsä ryhmäterapiaan. Isabelleakin alkaa ihmetyttää, koska terapeutti alkaa käyttäytyä hänen mielestään kyseenalaisesti häntä kohtaan selvittäessään, olisiko mitenkään mahdollista, että kyseessä olisikin hänen kuolleeksijulistettu Alice-tytär. Isabellen äiti Kerstin hermostuu Stellan käyttäytymisestä. Kaikesta huolimatta Stella ei aio luovuttaa tutkimuksiaan.

Eräänä päivänä Milo joutuu olemaan osallisena vaarallisessa liikenneonnettomuudessa Kun poliisit vihdoinkin pääsevät kuulustelemaan Miloa asian tiimoilta, tajuaa Stella jotain järkyttävää. Mistä on kysymys? Kerstin ja Isabelle ovat asuneet pitkään kahdestaan, sillä sillä Kerstinin mies on kuollut. Pian Kerstin alkaa myös Isabellen mielestä käyttäytymään oudosti. Stellan epäilykset kasvavat edelleen. Onko Kerstin voinut kidnapata Alicen?

Stellan tutkimukset edistyvät kovaa vauhtia ja hän on aivan varma että Isabelle on Stella ja onnistuu lopulta saamaan myös Henrikin tuekseen asiassa. Onnistuuko Stella löytämään Isabellen ajoissa? Kirja oli alusta loppuun erittäin koukuttava, mutta mielestäni tässä kirjassa juuri loppu oli paras ja ehkä hieman erilainen. Kirja oli ajatuksiaherättävä ja mielessä pyöri jatkuvasti hurjasti tunteita, Kirjaa oli myös helppo seurata, sillä jokainen luku oli kerrottu eri kertojan näkökulmasta. On pakko myöntää,että Elisabeth Norebäckin esikoisteos singahti nopeasti  suosikkikirjojeni joukkoon.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Anskubansku :)

Aurinkoista keskiviikkoa!

Heippa!
On ihanaa katsoa ikkunasta ulos ja nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta. Vaikka joskus harmittaakin, että olen tosi viluinen, enkä siksi juurikaan jaksa talvisaikaan ulkoilla, olen silti jo nyt huomannut, että päivän piteneminen ja auringonpaiste ovat piristäneet päiviäni huomattavasti. Kirkkaista päivistä nauttiessani olen myös nauttinut pitkästä aikaa kirjan, jonka genre oli jotain aivan muuta kuin jännitystä, nimittäin hieman romanttinen viihdepläjäys. Sellaiset kirjat eivät minua yleensä lähtökohtaisesti juurikaan hetkauta, mutta tähän uskalsin tarttua, sillä olen lukenut kyseisen kirjailijan muutkin teokset, ja tykännyt niistä erittäin paljon, siispä tässä esittelyä, olkaa hyvät! :)

Jojo Moyes- Parillisia ja parittomia

Suomentanut Heli Naski
482 sivua
Gummerus

Jess Tomas on kolmekymppinen, yksinhuoltajaksi ajautunut nainen. Hän asuu yhdessä 10-vuotiaan tyttärensä Tanzien sekä poikapuolensa Nickyn kanssa. Jess työskentelee kahdessa paikassa ja ikuisena optimistina hän tavoittelee jatkuvasti parempaa elämää. Tanzie on todellinen matematiikan ihmelapsi. Hän ratkoo vaikeita yhtälöitä vapaa-ajallaan täysin ongelmitta ja lisäksi hän hoitaa innokkaasti perheen koiraa, Normania.
Menestyvän yrityksen omistaja Ed tekee elämänsä pahimman virheen ja tajuaa pian olevansa pulassa. Ed ja Jess tapaavat toisensa täysin sattumalta ja pian alkaakin pitkä seikkailu. Tanzielle tarjotaan nimittäin mahdollisuutta päästä opiskelemaan hienoon yksityiskouluun, mutta mistä rahoitus? Perhe huomaa pian järjestettävän matematiikkakilpailun, jonka voittamalla pystyisi kattamaan osan kuluista, mutta pian perhe tajuaa, että heillä on vaikeuksia päästä myös koepaikalle, ja Ed tarjoaa heille apuaan. Näin alkaa pitkä matka kohti Skotlantia. Aluksi Jess ja Ed ovat toisilleen lähes pelkkää ilmaa, mutta koska matka on todella pitkä, erilaisilta sattumuksilta tai tunteilta ei vältytä. Matkan aikana tapahtuu myös kauheuksia, nimittäin Tanzien silmälasit hajoavat, eikä hän näe juuri mitään ilman niitä. Ed päättää auttaa perhettä jälleen kerran ja lähtee ostamaan Tanzielle uusia silmälaseja. Kun hän palaa koepaikalle, koe on jo aloitettu, mutta kuin ihmeen kaupalla hän onnistuu viemään Tanzielle uudet silmälasit. Pääsykokeen lisäksi kirjassa seurataan tiiviisti Edin ja Jessin lämpenevää suhdetta. Kaikki vaikuttaa sujuvan hienosti, Ed vie Jessin jopa katsomaan kuolemansairasta isäänsä, mutta pian Ed huomaa Jessin huijanneen häntä. Mistä on kyse?
Kokeesta poistuu surullinen tyttö. Hän ei ole pystynyt laskemaan kunnolla edes ensimmäistä laskua. Itse asiassa hän on aivan varma, että kokeessa on jotain outoa. Jess ja Tanzien veli koulukiusattu Nicky yrittävät kovasti lohduttaa tyttöä, tosin tuloksetta, sillä hän haluaa nyt unohtaa matematiikan täysin. Jonkin ajan kuluttua Edin puhelimeen tulee outo puhelu, nimittäin kokeesta ollaan löydetty virhe ja kokelaille halutaan tarjota mahdollisuus uusintaan. Ed lähtee jälleen kuskaamaan Jessiä perheineen koepaikalle. Tanzie piristyy uusintamahdollisuudesta huomattavasti ja on tyytyväinen myös siitä, että perheen auton alle jäänyt Norman-koira on selvinnyt. Kuinka kokeessa käy? Entä Jessin ja Edin suhteen? Sen ja paljon muuta saat selville nauttimalla Jojo Moyesin uusimman teoksen Parillisia ja parittomia

Hauskaa loppuviikkoa
-Anskubansku

Rauhaisaa lauantaita

Moikka taas!
Helmikuun alettua olen alkanut jo hiukan miettiä tulevaa kevättä. Pian luonto alkaa jälleen saamaan väriä ja lumet sulavat. Mukavinta kevään odottelussa kuitenkin mielestäni on päivän piteneminen. Olen taipuvainen syksynaikaiseen väsymykseen, joka johtuu nimeenomaan harmaista säistä ja aina vain pimeämmistä päivistä. Se, että keväällä tilanne on päinvastainen, tuntuu ihanalta. En malta myöskään odottaa, että säät lämpenee ja pääsee pikkuhiljaa vähentämään vaatteita ja nauttimaan auringon lämmöstä. Toivon todellakin, että tuleva kesä olisi keleiltään viime kesää parempi. Tulevaa kevättä ja kesää fiilistellessä on jälleen hyvä aika esitellä viimeksi lukemani kirja, olkaa hyvät :)

Leena Lehtolainen- Ensimmäinen murhani

251 sivua

Tammi

Joukko kuoroa harrastavia nuoria lähtee viettämään harjoitusviikonloppua idylliselle huvilalle Vuosaareen. Aluksi kaikki näyttääkin sujuvan hienosti, mutta illan pimetessä harjoittelulla on taipumus unohtua ja alkoholi astuu selvemmin mukaan kuvioon. Aamulla eräs kuorolaisista löydetään rantavedestä kuolleena. Helsingin poliisilaitoksella sijaisuutta tekevä Maria Kallio määrätään tutkimaan tapausta ja pian selviääkin, että kyseessä on murha. Maria alkaa kuulustella järjestäen viikonloppua huvilalla viettäneitä nuoria, joskin tilanteen tekee hankalammaksi se, että osa nuorista on Mariallekin entuudesraan tuttuja. Tapaus on Marialle ensimmäinen näytönpaikka, joka tuo hänelle vielä enemmän paineita.

Kirjan uhri on komea nuori mies Jukka Peltonen. Hän on sotkeutunut huumekauppaan, prostituutioon ja laittomaan viinanlevitykseen. Marian selvittäessä tapausta juuri nämä osoittautuvat tapauksen motiiviksi. Pääepäiltyjä ovat koko kirjan ajan kuoron jäseniä. Kun tapausta selvitetään, kuitenkin jostain syystä ainakin itseni yllätti tutkimuksen tulos. Kuka osoittautuu syylliseksi?

Leena Lehtolaisen ensimmäinen Maria Kallio-romaani on julkaistu vuonna 1993. Minun mielestäni koukuttavan juonen lisäksi kirjaa oli mukava lukea juuri siksi, että kyseessä oli selkeästi hieman vanhempi teos. Tunnelma tarinassa oli jollain tavalla hieman vanhanaikainen, sitä on kuitenkin hieman vaikea selittää, mikä moisen olotilan sai aikaan. Lisäksi olen aina tykännyt vanhemmista kirjoista, toisen, ehkä hieman koomisenkin syyn takia, nimittäin mielestäni vanhemmat kirjat tuoksuvat ihanilta :D

Mielestäni Ensimmäinen murhani on ensimmäiseksi dekkariksi yllättävän hyvä. Kirja oli hyvin helppo-ja nopealukuinen ja jälleen kerran hieman harmitti, kun käänsin viimeisen sivun. En olisi laittanut pahakseni, vaikka kirja olisi ollut hieman pidempi.

Hyvää viikonloppua!

-Anskubansku

Lumista torstaita!

Moi!
Minulle on käynyt lähiaikoina aivan uskomaton tuuri lukemieni kirjojen kanssa. Kuten olen varmaan joskus maininnut, en suuresti yleensä nauti talvisista säistä. Nytkin on aivan ihana istua omassa huoneessa kirjoitellen blogia, katsellen samalla kuinka lunta pyryttää ja tietäen, ettei tänään tarvitse lähteä mihinkään. Kuten jo alussa mainitsin, on käynyt ihan uskomaton tuuri lähiaikoina lukemieni kirjojen suhteen ja onkin mukava päästä esittelemään teille eräs herkullinen teos, ja sen jälkeen katsoa, mitä kaikkea ihanaa tänänhetkinen kirjavalikoimani pystyy vielä minulle tarjoamaan. Nyt siis seuraavan esittelyn pariin. :)

Joy Fielding- Pakoon et pääse

Suomentanut Kristiina Savikurki

359 sivua

WSOY

Kaksi pienen pojan äitiä, Lily ja Emma yrittävät aloittaa uutta elämää Daytonin kaupungissa Ohiossa. Floridassa taas asuu elämäänsä tympääntynyt nainen Jamie, joka saa yllättäen tietää, että seurustelee naimisissaolevan miehen kanssa, Suutuksissaan hän päättää lähteä viettämään iltaansa baarissa, jossa tapaa ihanan miehen. Jamien pää menee täysin pyörälle, eikä hän huomaakaan, kun hän on ottanut lopputilin töistä ja lähtenyt suloisen miehen matkaan kohti Ohiota. Matka alkaa hyvin, mutta hetken kuluttua ajomatka saa hyvinkin pelottavia piirteitä, kun Jamien seuralainen Brad alkaa käymään aina vain väkivaltaisemmaksi. Brad kertoo myös, että matkan päässä heitä odottaa nainen ja poika, joille Brad haluaa kostaa.

Emmalla on viisivuotias poika. Emma on ollut jo jonkun aikaa yksinhuoltaja pojalleen, sillä Emman mukaan pojan isä Peter on hirviömäinen heitä kohtaan. Emman uuden ystävän Lilyn poika tulee Emman ja Dylanin luokse yökylään, johon Dylan ei aluksi suhtaudu kovin hyvin. Emma suuttuu ja hänen luonteestaan alkaa käymään ilmi uusia, epämiellyttävämpuä piirteitä, sillä hän alkaa olla välillä myös hieman väkivaltainen poikaansa kohtaan. Kuitenkin yökyläilyreissun alkaessa huomataan, että pojat viihtyvät toistensa seurassa ihan hyvin. Kun Emma on suostunut ottaa Lilyn pojan luokseen yökylään, Lily päättää korvata kyläilyreissun Emmalle ottamalla Dylanin mukaan hänen ja poikansa huvittelureissulle, jotta Emma voisi käydä hemmottelemassa itseään. Emma suostuu tarjoukseen aluksi hieman varoen, mutta suostuttuaan hän tajuaa, miten mukavaa rentoutuminen on. Kiertäessään vaatekaupassa hänestä alkaa jälleen paljastua outoja piirteitä, sillä hän on varastamassa vaatekaupasta upeita vaatteita, kun kaupungin poliisi huomaa hänet, ja pyytää hänet juttelemaan kanssaan. Emma saa vakuutettua poliisille, ettei ollut aikeissa varastaa vaatteita ja poliisi päättää jättää Emman pidättämättä. Kirjan loppua kohden vauhti kovenee kovenemistaan jälleen kerran. Emmasta paljastuu lisää outoja puolia. Mistä on kysymys? Onko hänelläkään täysin puhtaat jauhot pussissa?

Entä miten käy Jamielle? Pystyykö hän pääsemään pois kiduttajansa kimpusta ennen kuin on liian myöhäistä?

Kun huomasin, että olin edellisellä kirjastoreissulla lainannut kaksi kyseisen kirjailijan kirjaa, päätin tarttua tähän toiseen näin nopeasti, sillä pidin siitä ensimmäisestä kovasti. Vaikka myös Pakoon et pääse oli oiva, koukuttava teos, täytyy silti sanoa, että edellinen kirja, Henkeäsalpaava oli mielestäni parempi.

Mukavaa loppuviikkoa!

-Anskubansku