Huh, mikä lukukokemus!

Rauhaisaa sunnuntai-iltaa!
Kuten otsikostakin ehkä pystyy päättelemään, viikonloppuni on kulunut melko pitkälti rakkaan lukuharrastukseni parissa, sillä lukemaani kirjaa on ollut lähes mahdotonta laskea käsistä. Tämä on tunne, joka on mielestäni ristiriitainen. Toisaalta on ihanaa hypätä täysin toiseen maailmaan todellisuudesta, sillä silloin tuntuu, kuin aikakin saisi siivet. Toisaalta taas, koukuttavan kirjan lukeminen tuntuu jollain tavalla haikealta, koska kirjan sivujen kääntyessä lähes lentämällä, tuntuu, että kirjan takakansi lähestyy uhkaavasti. Tällä hetkellä oloni onkin jälleen hieman tyhjä, koska jouduin palaamaan huikaisevan tarinan maailmasta takaisin reaalimaailmaan. Koen hyvänä puolena tarinan loppumisessa toisaalta myös sen, että pääsen kertomaan kirjasta, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja täten toivottavasti myös pääsen houkuttelemaan ihmisiä laadukkaan kirjallisuuden pariin. Joten hypätäänpä seuraavan kirja-arvosteluni matkaan.

Clare Mackintosh- Anna minun olla

Suomentanut Päivi Pouttu-Delière

438 sivua

Gummerus

Anna on kokenut elämässään kovia. Annan äidin itsemurhasta on aikaa vuosi, isän itsemurhasta vuosi ja seitsemän kuukautta. Hämmentävintä tässä on se, että molemmat olivat tehneet itsemurhansa samalla tavalla, hyppäämällä jyrkänteeltä alas. Äidin kuoleman vuosipäivänä Anna saa postissa nimettömän kortin, jossa on pelottava viesti: "itsemurhako? Mieti vähän" Anna alkaa epäillä, että hänen vanhempansa on murhattu. Anna päättääkin viedä viestin poliisille, jossa tapauksen ottaa tutkittavakseen jo eläkkeellejäänyt rikosetsivä Murray, joka työskentelee nykyään poliisiaseman vastaanotossa. Pian tapauksesta alkaakin selviämään lisää jännittäviä seikkoja, ja samanaikaisesti Anna saa lisää uhkaavia viestejä, joissa häntä kielletään ottamasta yhteyttä poliisiin tai käy huonosti. Lisää haasteita Annan elämäntilanne. Hänellä on miehensä kanssa muutaman kuukauden ikäinen vauva. Annan elämä on tähän asti ollut ainakin näennäisen auvoista. Annan isä on pyörittänyt autokorjaamoa, jossa myös hänen äitinsä on työskennellyt. Miten on mahdollista, että nyt hänen molemmat vanhempansa ovat kuolleet. Eräänä päivänä Annan ovikello soi ja oven takana odottaa suuri yllätys. Ovatko asiat aivan niin, kuin Annan on annettu ymmärtää. Anna saa tietää paljon asioita, joita hän ei todellakaan osannut odottaa. Kuinka hän tähän suhtautuu, mikä on todellisuudessa hänen vanhempiensa kohtalo? Ovatko molemmat kuolleet? Enempää en tämän teoksen juonenkäänteistä valitettavasti pysty kertomaan, sillä muuten kaikki jännitys kärsii pahasti. Kirjassa esiintyy nelko usein myös Annan hyvä ystävä Laura, jonka äiti Alice on ollut hyvää oataa myös Annan äidin kanssa. Mutta onko Laurallakaan täysin puhtaat jauhot pussissa.
Aloitettuani kirjan lukemisen huomasin hetti, että tämä tulee nappaamaan minut mukaani täydellisesti. Kuitenkin kirjan edetessä varmistuin asiasta vielä paremmin. Clare Mackintosh onnistuu teoksensa aikana yllättämään lukijansa useasti, niin monta yllättävää ja mielenkiintoista seikkaa hän on onnistunut kirjaansa mahduttamaan ja kuten jo postauksen alussa mainitsin, lukemisen keskeyttäminen tuntui lähes mahdottomalta, sillä aina edellisen luvun loputtua ajattelin: "Pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, luen vielä ainakin seuraavan luvun."

Anna minun olla on Clare Mackintoshin kolmas suomennettu teos. Olen lukenut myös kaksi aikaisempaa, ja olen hänen tuotannostaan niin vakuuttunut, että niitä on lähes mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, Tällä hetkellä tuntuu jopa siltä, että Anna minun olla on kolmikosta paras, mutta saattaa olla, että tänä johtuu siitä, että teos on vielä niin tuoreessa muistissa. Mutta jos olet lukija, joka rakastaa jännityskirjallisuutta, suosittelen Mackintoshin tuotantoa juuri sinulle. Kirjat ovat mukaansatempaavia ja helppolukuisia. Lisää plussaa Mackintoshin tuotanto saa siitä, että teokset ovat itsenäisiä, ja jokaisessa teoksessa on eri henkilöt. Näin ollen saat itse päättää, missä järjestyksessä haluat teokset lukea.

Hyvää yötä ja tunnelmallista joulunalusviikkoa!
-Anskubansku

Mukavaa joulunalusperjantaita!

Moikka!
On uskomatonta, että joulu on jo nurkan takana. Tuntuu, että tämä vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Joulun kunniaksi ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa arvostelun viimeksi lukemastani kirjasta. Jostain syystä lähiaikoina uusien postausten kirjoittaminen ei ole houkuttanut yhtään, koska jokaisen lukemani kirjan jälkeen on tuntunut siltä, että kaikki kirjaan liittyvä on pyyhkiytynyt päästäni pois heti kannen suljettuani. Nyt yritän kuitenkin jälleen saada uuden innostuksen kirjoittamiseen, sillä tämä on terapeuttista. Yllättävää kyllä, edellinen lukemani kirja on kotimainen, ja se imaisi minut mukaansa varsin hyvin, yleensä vannon vain ulkomaalaisten kirjailijoiden teosten nimiin. Nyt kuitenkin jälleen huomasin, että välillä kannattaa antaa mahdollisuus myös kotimaiselle kirjallisuudelle. Joten nyt on aika siirtyä kirja-arvostelun pariin, toivottavasti tykkäätte!

Riikka Pulkkinen- Lasten planeetta

382 sivua

Otava

Kirja alkaa pienen perheen joulunvietolla. Perheeseen kuuluvat Frederika, Henrik sekä heidän pieni tyttärensä. Joulunvieton ohessa vanhemmat huomaavat, ettei yhteiselo enää toimi, ja näin alkaa eroprosessi. Aluksi kaikki näyttää kuitenkin sujuvan melko rauhallisissa merkeissä. Perhe viettää joulunsa sopuisissa tunnelmissa ja sen jälkeen seuraa vielä vaihe, joka minua lukijana hieman hämmästytti. Perhe nimittäin päättää asua vielä jonkin aikaa yhdessä ennen kuin on aika pakata tavarat ja muuttaa erilleen. Mietin, kuinka uskottavaa se on, mutta loppujen lopuksi se ei juurikaan häirinnyt tarinan kulkua. Eron koittaessa Frederika joutuu pohtimaan paljon asioita itsessään, muun muassa sitä, millainen hän on ex-vaimona, pienen lapsen eronneena äitinä tai ihmisenä ylipäätään. Pulkkinen osaa mielestäni kuvata avioeroa herkullisesti, mutta myös arkisesti ja näin ollen tilanteeseen on helppo hypätä mukaan. Kirjassa on myös mukavaa sen lämminhenkisyys. Avioerosta huolimatta vanhemmat päättävät olla lapsensa vuoksi tekemisissä keskenään. Avioero ei siis mielestäni vaikuta dramaattiselta, päinvastoin siitä on tehty mahdollisimman helppo ja siisti. Kirjaa lukiessani pohdinkin usein, miten paljon helpompaa elämä olisi, jos kaikki avioerot olisivat yhtä kivuttomia ja sopuisia. On ihanaa ajatella, ettei avioeroon tarvitse aina liittyä esimerkiksi ylimääräistä draamaa tai huutoa, vaikka toki riitelyäkin löytyy. Vaikka avioero vaikuttaakin helpolta, on Pulkkinen osannut tuoda tarinaansa myös eroon liittyviä kipupisteitä, esimerkiksi sen, miten pieni lapsi käsittelee vanhempiensa eroa tai sen, kuinka eropäätöksen tehnyt pariskunta voi elää yhteisessä kodissa muuttolaatikoiden keskellä.

Tämän tarinan lisäksi rinnalla kulkee tarina useimpien vuosien takaa, jolloin Frederikan sisko Julia sairastui psykoosiin. Aihe on hyvin mielenkiintoinen (ihmismieli on aina kiehtonut minua paljon) ja hienosti kuvattu. Millaista on elää, kun mieli järkkyy? Toisaalta taas välillä mietin, että näitä kahta aihetta on vaikea seurata rinnakkain, aivan kuin ne eivät kunnolla sopisi yhteen, vaikka mielenterveysongelmat tuovatkin mukavasti täytettä kirjaan. Koen kuitenkin, että lukuja, joissa seurataan Frederikan ja hänen pienen perheensä elämää, on helpompi seurata, johtuneekohan se kuitenkin siitä, että heidän elämänsä on arkisempaa ja täten siihen on helpompi samaistua. 

Kokonaisuutena Riikka Pulkkisen Lasten planeetta on kuitenkin herkullinen lukukokemus ja ainakin itsessäni se herätti paljon tunteita ja ajatuksia, ja tunteet vaihtelivat paljon laidasta laitaan.

Mukavaa viikonloppua ja rauhallista joulunalusaikaa, aattoon on aikaa enää kymmenen yötä! :)

<3: Anskubansku

Mukavaa marraskuuta!

Moikka
Tuntuu hassulta, että kuukausi on jälleen vaihtunut. Tämänpäiväinen sää on varsin sopiva marraskuulle, sillä kun katson ikkunasta ulos, ja nään harmaan ja sateisen sään, alan hieman ikävöidä mennyttä kesää, täytyy myöntää, että marraskuu on mielestäni vuoden tylsin kuukausi. Onneksi marraskuulla saa jo hiukan haaveilla joulusta, ja luoda lämpöistä tunnelmaa muun muassa polttamalla kynttilöitä. Lisäksi olen lähipäivien piristykseksi lukenut yhden tosi hyvän kirjan. Nyt onkin aika esitellä se. :)

Adele Parks- Päästin hänet sisään

Suomentanut Pirjo Lintuniemi

446 sivua

HarperCollins

Mel ja Abi ovat olleet erottamattomat ystävykset opiskeluaikoinaan. He jakavat kaikki ilot ja surut toisilleen, kunnes yhtäkkiä Mel tulee raskaaksi ja hän joutuu keskeyttämään opintonsa. Lapsen syntymän myötä tyttöjen elämät lähtevät täysin eri suuntiin. Eräänä päivänä Mel saa ystävältään sähköpostia, jossa Abi kertoo tarvitsevansa apua, sillä hänellä on ongelmia miehensä Robin kanssa. Aluksi Mel on hieman ihmeissään Abin yhteydenotosta, sillä he eivät ole olleet tekenisissä 17 vuoteen. Hetken mietittyään Mel päättää vastata ystävälleen, eikä aikaakaan, kun Abi saapuu kylään Melin luo. Melin perheeseen kuuluu nykyään aviomies Ben, sekä kolme lasta. Melin esikoinen Liam ei tosin ole biologisesti Benin lapsi, mutta Liam on hyväksynyt Benin isäkseen, kun Liamin biologinen isä ei ole halunnut olla missään tekemisissä poikansa kanssa. Melillä ja Abilla arki lähtee pyörimään hienosti, ihan kuin mitään taukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Benin mielestä Abin käytöksessä on kuitenkin jotain outoa, ja hän yrittääkin tasaisin väliajoin saada Abia lähtemään.
Liam on aina ollut ahkera koulussa ja hänen haaveammattinsa onkin sellainen, johon vaaditaan paljon opiskelua. Koulunkäynnin lisäksi Liamille on tärkeää viettää aikaa tyttöystävänsä Tanyan kanssa. Myös Liamin muu perhe nauttii aidosti Tanyan seurasta. Eräänä päivänä perhe järkyttyy pahemman kerran, kun he kuulevat, että Liam ja Tanya ovat eronneet. Yllätykset eivät lopu heti, sillä jonkun ajan kuluttua Liamin koulusta rehtori soittaa kertoakseen, ettei poikaa näy enää usein koulussa. Vanhempia alkaa ihmetyttää, mistä on kysymys. Eräänä päivänä Liam kertoo vanhemmilleen, että hän seurustelee nykyään Abin kanssa. Liamin vanhemmat järkyttyvät, sillä kaksikolla on suuri ikäero, ja lisäksi Abi on Melin parhaita ystäviä. Abin ja Liamin suhde etenee nopeasti, sillä pian Liam muuttaa pois kotoa, eikä pidä yhteyttä perheeseensä. Eräänä päivänä Mel kuitenkin innostuu, sillä Liam ilmoittaa haluavansa tavata. Innostus kuitenkin latistuu pian, sillä Liam ilmoittaa Abin odottavan lasta. Liamista on tulossa isä 17-vuotiaana. Lisäksi he ovat menossa naimisiin.  Pariskunnalla kaikki näyttää sujuvan hienosti, he odottavat malttamattomasti lastaan ja ovat päättäneet mennä naimisiin. Tarinan edetessä Abista paljastuu myös epäilyttäviä piirteitä. Onko hänellä puhtaat jauhot pussissa, ovatko tunteet aitoja? Myös Melillä on salaisuus, jota ei ole koskaan kertonut pojalleen. Kuinka häät sujuvat? Päätyykö pariskunta naimisiin, entä miten käy vauvan?

Adele Parksin Päästin hänet sisään oli mielestäni hyvä kirja. Alku oli mieletäni hieman tylsä, sillä siinä käsiteltiin hieman liikaa perheen arkielämää. Myöhemmin kirjan tunnelma kuitenkin tiivistyy ja jännittävät juonenkäänteet lisääntyy. Alun pienen tahmeuden jälkeen luin kirjan lähes ahmien loppuun. Suosittelen kirjaa ehdottomasti jännityskirjallisuuden ystäville.
Lisää plussaa kirja saa helppolukuisuudesta, sekä siitä, että joka luvun alussa lukee luvun kertoja, se helpottaa tarinan seuraamista.

Mukavaa viikonloppua!
 <3: Anskubansku

Kun lukeminen houkuttaa niin, että sormet syyhyävät...

Pirteää keskiviikkoa!

Kuten otsikosta saattaa jo päätellä, viimeksi luin kirjan, jonka laskeminen käsistä oli lähes mahdotonta. Sivut kääntyivät kuin itsestään, sillä koko ajan oli kova halu tietää, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Itse asiassa illat olivat jälleen vaikeinta aikaa, sillä kuten ehkä aikaisemmin on jo käynyt ilmi, rakastan yli kaiken peiton alla lukemista ennen nukahtamsta. Tämän kirjan kohdalla tuntui erityisen harmittavalta huomata, että alkaa väsyttää niin paljon, ettei katse meinaa enää pysyä riveillä ja on pakko lopettaa, sillä nukkumatti oli selvästi saapunut. Nyt onkin aika siirtyä tämän kirja-aarteen esittelyn pariin.

Mattias Edvardsson- Aivan tavallinen perhe

Suomentanut Taina Rönkkö

474 sivua

Like

Pappina työskentelevän isän ja asianajaja-äidin 19-vuotias Stella-tytär pidätetään epäiltynä 32-vuotiaan poikaystävänsä, Chrisin murhasta. Chris on löydetty leikkipuistosta kuiviinvuotaneena ja epäilykset alkavat vahvasti kohdistua Stellaan. Luonnollisesti vanhemmat järkyttyvät pahasti kuullessaan ainoan tyttärensä kiinniotosta. Kuinka on mahdollista, että heidän tyttärensä on otettu kiinni? Nuorempana Stella on ollut kunnollinen, käsipalloa pelaava tyttö, vanhempiensa silmäterä. Stellan synnyttyä tytön vanhemmat ovat kuumeisesti yrittäneet saada tyttärelleen pikkusisarusta kuitenkaan onnistumatta siinä. Stella itse on aina kokenut, että hänellä on paremmat välit isänsä kuin äitinsä kanssa, osasyy tähän saattaa olla myös se, että isä on ollut aina vahvasti mukana myös tyttärensä urheiluharrastuksessa. Kirja on jaettu kolmeen osaaan ja jokaisessa osassa on oma kertojansa, isä, äiti ja Stella. Kirja alkaa mukavalla kuvauksella Stellan tasapainoisesta elämästä urheiluharrastuksen, parhaan ystävän Aminan, ja poikaystävä Chrisin ympärillä. Vapaa-ajan lisäksi Stellan aika kuluu töissä H&M:llä. Eräänä iltana Stella on lähtenyt töiden jälkeen lasilliselle kavereidensa kanssa, josta hän lähtee kotia kohti. Tällä matkalla ihmiset ovat kuitenkin nähneet Stellan poikenneen reitiltä. Mistä on kyse? Myöhemmin Chris löydetään kuolleena leikkikentältä. Onko kaksikolle voinut tulla riitaa? Mielenkiintoisen kirjasta tekee mielestäni etenkin se, ettei kenelläkään päähenkilöistä näytä olevan aivan puhtaat jauhot pussissa ja siksi ainakin minulla ehti pyöriä päässä monta teoriaa mahdollisesta syyllisestä ja siitä onko mahdoollista, että jollain muullakin on lusikkansa sopassa jutun tiimoilta.

Stella on odottaa oikeudenkäyntiä pienessä vankisellissä ja kirjan toinen osa onkin kirjoitettu Stellan näkökulmasta. Mielestäni tämä olikin kirjan mielenkiintoisin vaihe, oli mielenkiintoista pohtia sitä, kuinka realistisesti kirjailija on pystynyt kuvaamaan vangitun elämää. Olosuhteet vankilassa vaikuttavat olevan varsin karut, mutta mielestäni on mukavaa, että Stellaa käy silloin tällöin sellissä tervehtimässä muun muassa äidinkielenopettaja Nalle, joka tuo Stellalle tasaisin väliajoin uutta luettavaa.

Kirjan kolmas ja viimeinen osa on kirjoitettu Stellan asianajajana toimivan äidin näkökulmasta. Äiti kokee välillä epäonnistuneensa äitinä, sillä Stella on aina viihtynyt paremmin isänsä seurassa, eikä toivottua pikkusisarusta ole koskaan onnistuttu hänelle suomaan. Äiti on ollut aina onnellinen tyttärensä, sekä tämän parhaan ystävän, Aminan lämpimistä väleistä ja kokee Aminan tärkeäksi myös itselleen. Tytärtä puolustaakseen sekä asianajaja-äiti, että pappi-isä käyttävät keinoja, jotka eivä eettisesti välttämättä ole täysin oikein. Kuinka Stellan lopulta käy? Entä mikä on Aminan kohtalo? Kirjassa säilyy todellakin jännitys aivan viimeisille riveille saakka, loppuratkaisu oli mielestäni odottamisen arvoinen. 

Mattias Edvardssonilta on aiemmin suomennettu teos Melkein tosi tarina, joka oli minulla lainassa kesällä, mutta jostain syystä en tarttunut kirjaan vielä silloin, mutta Aivan tavallinen perhe vakuutti minut niin täysin, että laitan kirjailijan ensimmäisen suomennetun teoksen heti varaukseen uudelleen. 

Mukavaa viikonjatkoa!

-Anskubansku

En oikein tiedä, mitä ajatella

Moi!
Kuten jo edellisessä blogipostauksessani uumoilin, luin seuraavan kirjan varsin nopeasti ja nyt onkin jälleen aika esitellä se teille. Kyseessä on siis Lone Theilsin teos Noitapoika, johon tartuin suurin odotuksin. Nyt kuitenkin luettuani sen, en oikein tiedä, mitä mieltä siitä olisin, sillä välillä tarina piti otteessaan ihan hyvin, kun taas joissain kohdissa tuntui, että kerronta on kuivaa ja vaikeastiseurattavaa. Tällä kertaa aionkin siirtyä jo nyt esittelyn pariin, jotta voin kertoa ajatuksistani tarkemmin.

Lone Theils- Noitapoika
Suomentanut Kari Koski
271 sivua
Aula & Co

Vanhalta hautausmaalta löydetään raa'asti murhattu mies, jonka sydän on kaikkien järkytykseksi leikattu rinnasta pois. Eikä aikaakaan kun seuraava hirvittävä löydös tehdään. Thames-joesta löydetään pienen pojan ruumis. Näiden tapausten tiimoilta tanskalaisen lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja Nora Sand saa jälleen kontolleen lisää tutkittavaa. Nora uskoo, että tapaukset liittyvät venäläisen oligarkin ja tanskalaisen tosi-tv-tähden tuoreeseen avioeroon, sekä oikeudenkäyntiin, joka liittyy heidän poikansa huoltajuusasioihin. Kirjasta vaikean seurattavan mielestäni teki juuri se, että siihen oltiin sekoitettu liikaa arkipäiväistä rikoksentutkintaa, sekä ei niin totuudenmukaisia mustan magian piirteitä. En yleensä pidä kirjoista, jotka eivät vaikuta kovinkaan realistisilta ja niin kävi myös tällä kertaa.  Lisäksi kirjassa tökki sen hieman haastavanoloinen kerronta, välillä kirjassa  on mielestäni todella vaikeaa pysyä perillä, vaikka teksti onkin väljää, ja sinänsä helppolukuista. Jotenkin minusta välillä tuntuikin, että jos teksti olisi ollut hiukankin tiiviimpää, saattaa olla, että en olisi jaksanut seurata kirjaa loppuun saakka. En oikein tiedä, johtuuko kerronnan tökeryys heikosta suomennoksesta, vai kirjailijan omista vaikeuksista tuottaa soljuvaa tekstiä. Mielenkiintoisinta kirjassa oli pienen pojan ruumiin tutkimuksia. Jo aiemmassa Lone Theilsin teoksessa Runoilijan vaimo, minua häiritsi ajoittain se, että tutkimuksia teki suurimmaksi osaksi toimittajat, ja jostain syystä tässä kirjassa tämä seikka häiritsi minua vielä enemmän. Toki oli kirjassa asiaa selvittäviä poliisejakin, mutta päävastuu tutkinnasta vaikuttaa olevan Noralla. Saako Nora asioista selvyyttä? On ehkä hassua sanoa näin,mutta on tavallaan mukavaa vaihtelua kirjoittaa blogiin kirjasta, joka ei niinkään vakuuttanut minua, sillä minusta tuntuu, että lähes kaikki blogistani löytyvät arvostelut olen tehnyt kirjoista, jotka ovat pääosin vakuuttaneet minut.Lone Theilsin Noitapoika oli lukukokemuksena kohtalainen välipala, mutta täytyy myöntää, että jos sarjasta ilmestyy jatkossa lisää osia, voi olla, että tartun niihin hieman skeptisemmin kuin aiemmin. Jos teos pitäisi arvostella tähdin, antaisin sille varmaan 2,5 tähteä. Ihan ok lukaistava, muttei kuitenkaan säväyttänyt minua.Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Anskubansku

On aika vihdoin palata blogin pariin

Aurinkoista syyspäivää!
Aluksi haluan jälleen pahoitella, että edellisestä blogipäivityksestäni on luvattoman kauan aikaa. Osasyy tähän on harvinaisen pitkäkestoinen ja monioireinen syysflunssa, jonka aikana oikeastaan mikään ei huvittanut, sillä olo oli niin huono. Tosin flunssanikin aikana yritin kyllä lukea vaihtelevalla menestyksellä, mutta tuntuu myös siltä, että lähiaikoina minua on jälleen piinannut pitkään myös sellaiset kirjat, joista en ole jaksanut kirjoittaa. Nyt voin kuitenkin ilokseni todeta sekä sen että flunssaoireet on voitettu, ja sen että viimeisen parin päivän aikana olen kirjaimellisesti ahmaissut yhden varsin koukuttavan kirjan, josta aion seuraavaksi kertoa. :)

Lone Theils-Runoilijan vaimo

Suomentanut Kari Koski

339 sivua

Aula & Co

Nora Sand toimii tanskalaisen sanomalehden ulkomaankirjeenvaihtajana. Eräänä päivänä Nora saa kontolleen jokseenkin erikoisen tehtävän. Iranilainen runoilija Manash Ishmail on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja löytänyt tiensä Tanskaan. Hän on luvannut haastattelun yksinoikeudella Noralle, mutta Noraa mietityttää, mikä tähän voisi olla syynä, sillä Noralla ei ole aikaisemminn mitään kulttuuritoimittajan taustaa saati sitten tietoa runoilijasta. Myöhemmin Noralle käy ilmi, että Manash on pakomatkansa aikana joutunut eroon vaimostaan Aminasta, eikä ole sen koommin kuullut naisesta mitään. Manash lupaa Noralle haastattelun, mikäli tämä selvittäisi miehelle, mitä Aminalle on tapahtunut. Nora saa luvan selvittää asiaa, tosin samalla on hoidettava myös muita töihin liittyviä asioita, muun muassa kirjoittaa henkilökuvaus eräästä tanskalaisesta miehestä sekä merkittävä artikkeli PharmaCorpista, joka on tuomassa markkinoille erästä lääkettä, joka todennäköisesti mullistaa koko maailmaa. Aminaa jäljittäessään Nora pääseee suht nopeastikin naisen jäljille Lontooseen ja Noralle selviääkin varsin järkyttäviä seikkoja siitä, miten naisia Lontoossa kohdellaan salaperäisessä säilöönottokeskuksessa. 

Myös Noralle itselleen tapahtuu kummia tapausta selvitellessään, sillä yhtäkkiä hän huomaa, että sähköpostista katoaa viestejä kuin taivaan tuuliin. Itseäni häiritsi välillä se, että tapahtumapaikkoja oli varsin paljon, mutta koska kerronta oli muuten varsin soljuvaa ja mielenkiintoista, tarinassa pysyi kyllä perillä, kunhan siihen keskittyi tarkasti. Mutta onnistuuko Nora löytämään Aminan ja saako hän näin ollen palkkioksi hänelle luvatun haastattelun? Kuten jo alussa mainitsin, kirja oli varsin koukuttava ja illalla oli vaikea alkaa nukkumaan, sillä kirjaa oli lähes mahdotonta laskea käsistään.

Runoilijan vaimo on itsenäinen jatko-osa Lone Theilsin esikoisteokselle Kohtalokas merimatka. Olen lukenut myös sarjan avausosan, joka muistaakseni oli myös varsin oiva lukukokemus, mutta silti on todettava, että on hyvä, että Runoilijan vaimo on itsenäinen, sillä en muista juurikaan mitään sarjan avausosasta.

Itse asiassa intauduin sarjan kakkososasta niin, että aion ottaa seuraavaksi luettavakseni sarjan tuoreimman osan, Noitapoika, josta saatte todennäköisesti lukea seuraavaksi blogia seuraamalla.

Mukavaa loppuviikkoa!

-Anskubansku

Vihdoinkin!

Moikka!
Olen tosi pahoillani, etten ole päivittänyt bloogiani aikoihin. Viime aikoina tarpeeksi mielenkiintoisen kirjan löytäminen on ollut lähes mahdotonta. Olen yrittänyt lukea montaa kirjaa, jotka alkavat hyvin, mutta jonka olen kuitenkin joutunut laskemaan käsistäni todennäköisimmin tarinan lässähtämisen vuoksi. Viime perjantaina aloittaessani edellistä kirjaa, tajusin melkein heti, että olen viimeinkin löytänyt tarinan, jonka haluan lukea loppuun ja että tarinan mielenkiinto säilyy. Ja näin myös tapahtui. Seuraavaksi onkin aika esitellä tämä kirja, toivottavasti tykkäätte. :)

Katarina Wennstam- Hämärän tyttö

Suomentanut Anja Meripirtti

460 sivua

Otava

Katarina Wennstamin kirjassa Hämärän tyttö pääaiheeena on nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta Kerrostalosta kuuluu liseen aikaan kovaäänistä ulinaa. Ääni on jopa eläimellinen, mutta tätä kerrostaloa ei piinaa eläin vaan itseään viiltelevä, ennen niin iloinen teinityttö Molly. Mollyn onneksi samassa talossa asustaa poliisina työskennellyt Charlotta, joka on joutunut jättämään työnsä vähemmälle huomiolle kovien päänsärkykohtausten vuoksi. Charlotta saa tutkintaan mukaansa Shirinin ja kaksikko päättääkin saada selville, mistäoikein on kysymys. Tilannetta selvitellessään kaksikko saa tietoonsa pikkuhiljaa lisää järkyttäviä seikkoja, Nimittäin Mollu ei ole ainut, joka on joutunut kärsimään kamalista asioista. Käy lmi, että luotettavalta vaikuttanut lääkärinä työskentelevä Jens on kaikkea muuta kuin luotettava. Jensin tavoitteena on antaa nuorille tytöille tilaa järjestää bile-etkoja kotonaan, ja oikean hetken tullessa, hän huumaa nuoret ja käyttää heitä seksuaalisesti hyväkseen. Jens on jääbyt kiinni myös aiemmin vastaavanlaisista rikoksista, mutta on ihmeellisesti joka kerta päässyt eroon syytteistään ja näin ollen on päässyt jatlamaan lääkärin työtä. Molemmat tytöt ovat kirjassa tilanteensa takia omalla tavallaan itsetuhoisia, sillä se on heidän tapansa vastata Jensin pahuuteen. Katarina Wennstamin Hämärän tyttö-kirjan pääteema on nuoriin kohdistuva seksuaalinen väkivalta Mollyn ja Mirandan tarinoiden kautta. Wennstam on kuitenkin mielestäni hienosti saanut ujutettua kirjaansa sivujuonen, johon liittyy Mirandan ja Mollyn luokkakaveri Alexandr, jonka tarina tulee hienosti päätökseen kirjan vihoviimeisillä riveillä,

Hämärän tyttö oli mielestäni onnistunut teos, jonka luin mielelläni loppuun, etenkin siksi, että olen joutunut lähiakoina keskeyttämään niin monta kirjaa. Aivan täydellinen kirja ei kuitenkaan mielestäni ollut ja välillä tuli sellainen olo, että tarina on hieman tylsä. Olen lukenut kyseisen kirjailijan kirjoja ennenkin ja mielestäni taso on pysynyt lähes samana. Tähdillä mitattuna antaisin tälle kirjalle kolme tähteä.

Ihanaa viikonjatkoa!

-Anskubansku

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Heippa!
Kuten viime tekstissä uumoilin, sain edellisen kirjan luettua parin päivän aikana, sillä kirja oli kevyttä, nopeaa luettavaa. Tänään oli mielestäni ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun pystyi lukemaan takapihalla ilman kestohikeä. Kuinka ihanaa. Tämän kesän aikana olen huomannut itsessäni myös hieman vieraamman piirteen. Huomaan nimittäin haaveilevani välillä viileistä syyssäistä ja siitä, että saisi pukeutuua pehmoiseen neulepaitaan ja ulkotakkiin. Hassua, sillä yleensä vihaan kylmyyttä ja paksuja vaatteita. Mutta eiköhän nyt ole aika siirtyä tämänkertaiseen kirja-arvosteluun ja kuten jo edellisessä postauksessa kerroinkin, kyseessä on Lori Nelson Spielmanin seuraava suomennettu teos, Kivi sydämeltä.

Lori Nelson Spielman-Kivi sydämeltä

Suomentanut Outi Järvinen

379 sivua

Otava

New Orloeansissa asuvalla Hannah Farrilla on paikallisella tv-kanavalla oma tv-ohjelma, jonka katsojaluvut laskevat uhakaavasti. Hannahin tilalle pyrkii kaunis Claudia Cambell, eikä Hannah pysty olemaan enää lainkaan varma, mitä hänelle tulee seuraavaksi tapahtumaan. Saako hön potkut pitkäaikaisesta, mielekkäästä työstään? Tv-töiden ohella hän ihastelee kaupungin pormestaria Michael Paynea, jolla on teini-ikäinen tytär Abby. Abby osoittaa Hannahille varsin selkeästi, ettei oikein tule toimeen isänsä uuden ihastuksen kanssa. Hannahin elämä on tähänkin saakka ollut haastavaa, sillä vanhemmat ovat eronneet kauan sitten ja nyt Hannah kokee suurta surua, sillä erittäin tärkeä isä on kuollut. Myöskään koulussa ei lapsena ollut helppoa, sillä Hannahia on kiusattu. Nyt Hannah kuitenkin yllättyy, kun saa katumuskivet häntä kiusanneelta tytöltä. (Katumuskivet ovat kirjassa siis kiviä, joilla pystyy sekä pyytämään että antamaan anteeksi.) Hannahin on ollut erittäin vaikea päästä yli kokemastaan koulukiusaamisesta, eikä hän aluksi pysty edes kuvittelemaan antavansa anteeksi katumuskivien avulla. Hetken mietittyään hän päättää kuitenkin ottaa katumuskivet myös aiheeksi omaan televisio-ohjelmaansa pelastaakseen sarjansa tulevaisuuden. Tutustuessaan katumuskiviin tarkemmin Hannah huomaa, että myös hänelle itselleen katumuskivet voisivat olla hyödyllisiä, Kivien kanssa puuhaillessaan Hannah alkaa myös pohtia omaa lapsuuttaan ja sitä aikaa kun hänen vanhemmat erosivat. Hän tajuaa, ettei ole ollut äitinsä kanssa juurikaan tekemisissä eron jälkeen, Onko vielä tehtävissä jotain? Sen verran voin vielä paljastaa, että äitiin tutustuessaan muun muassa Hannahin perheestä ja äidin nykyisestä miesystävästä selviää mielenkiintoisia asioita. Mielestäni juuri kohdasta, jossa Hannah alkaa tutustua äitiinsä, kirja saa parhaiten tulta alleen ja tuli tunne, että kirja on luettava loppuun, jotta tietää, mitä Hannahin perheessä tai Hannahille itselleen lopulta käy
Kuten edellinenkin kirja, myös Kivi sydämeltä on mielestäni melkoisen ennalta-arvattava, joka aina välillä hieman häiritsi. Kuitenkin kirja herätti minussa monenlaisia tunteita, välillä itketti ja välillä nauratti. Mielestäni se, että kirja herättää tunteita, on yksi tärkeimmistä onnistuneen kirjan kriteereistä. Ennlta-arvattavuudesta huolimatta kirja oli mielestäni kuitenkin myös viihdyttävä "aivot narikkaan"-kirja.
Kivi sydämeltä on Lori Nelson Spielmanin toinen suomennettu teos. Jos suomennoksia tulee vielä joskus lisää, aion kyllä tarttua niihin, sen verran mukavaa luettavaa sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat olleet, Mielestäni oli ihanaa, että kirjan teemana oli tällä kertaa anteeksipyynnön ja anteeksiannon tärkeys.

Mukavaa elokuun ensimmistä kokonaista viikkoa!
-Anskubansku :)

Aurinkoista perjantaita!

Moikka
Tukalan helteiset päivät ovat hieman verottaneet intoani kirjoittaa lukemistani kirjoista, (en siis ole todellakaan hidastanut lukemistahtiani, oikeastaan päinvastoin, sillä lukeminen on ollut viimepäivinä yksi harvoista asioista, joita on jaksanut kuumuuden keskellä tehdä. Nyt ajattelin taas jatkaa kirjoittelua, sillä olen huomannut, miten terapeuttista se on ja lisäksi viimeksilukemani kirja oli mielestäni niin ihanaa hömppäkirjallisuutta, että se ansaitsee paikkansa blogissani. Joten ei muuta kuin arvostelun pariin.

Lori Nelson Spielman- Kymmenen unelmaani

Suomentanut Outi Järvinen

381 sivua

Otava

Kirjan alussa ollaan jokseenkin surullisissa tunnelmissa, sillä kirjan päähenkilön Brett Bohlingerin äiti on juuri kuollut syöpään ja testamenttitilaisuus lähestyy. Brett yllättyy, kun käy ilmi, ettei hänestä tulekaan äitinsä omistaman firman uutta omistajaa, vaan äiti on asettanut hänelle kymmenen tehtävää listasta, jonka Brett on asettanut itselleen teini-ikäisenä. Oudon tilanteesta tekee paitsi se, että Brettin sisarukset saavat osansa perinnöstä jo nyt ja lisäksi se, että tehtäville on asetettu haastavantuntuinen vuoden aikaraja. Tehtävälistasta löytyy muun muassa rakastuminen sekä talon-ja lapsen hankkiminen. Kirjan ideana on seurata, kuinka Brett selviää tavoitteistaan. Jokaisen tavoitteensaavutuksen jälkeen Brett saa äidiltään kirjeen. Kirjeustä ainakin minulle lukijana tuli sadunomainen tunnelma, sillä niistä tuli sellainen olo, että äiti ohjailee ja pystyy ennakoimaan, mitä Brettille tulee seuraavaksi tapahtumaan. En ole itse täysin varma, mitä mieltä olisin kirjasta, sillä toisaalta kirjaa oli mukavaa lukea, sillä se oli kevyttä luettavaa. Hahmot olivat mukavia, etenkin päähenkilö Brett tuntuu todella helpostilähestyttävältä, Kirja on mukavan humoristinen, koskettava ja lisäksi täydellisen kevyttä kesälukemista, tämän kanssa voi heittää aivot narikkaan aivan täysin, ihanaa vaihtelua jännityskirjoihin, joita normaalisti luen. Toisaalta taas minua hieman häiritsi kirjan tietynlainen ennalta-arvattavuus. Kuinka Brettille lopulta käy? Onnistuuko hän toteuttamaan kaikki listassa olleet tehtävät ja onnistuuko hän saamaan oman osansa kuolleen äitinsä perinnöstä.

Suosittelen Lori Nelson Spielmanin teosta lukijoille, jotka etsivät kevyttä lukemista. Kirjailijalta on ilmestynyt jo seuraava teos Kivi sydämeltä, jonka aion lukea seuraavaksi. Jos se on yhtä helppolukuinen kuin tämä,arvostelua siirä löytyy blogistani muutaman päivän päästä.

Mukavaa viikonloppua!

-Anskubansku :)

Ihanaa torstai-iltaa!

Moikka!
Tällä kertaa ajattelin aloittaa postauksen erittäin lyhyellä aloituskappaleella ja kerron vaan nopeasti, että luin esiteltävännä olevan kirjan erittäin nopeasti. Eilenkin nukkumaanmeno oli vaikeaa, sillä sormet vain käänsivät kirjan sivuja. Itselläni on kesän aikana ollut lainassa paljon kirjoja, ja tästä syystä kyseinen kirja on saanut odottaa hieman pidempään. Yleensä vihaan sanontoja, mutta mielestäni tässä tilanteessa sanonta "hyvää kannattaa odottaa" toimii hienosti. Nyt on aika siirtyä esittelyn pariin. :)

Ninni Schulman- Tyttö lumisateessa

Suomentanut Maija Kauhanen
440 sivua
Tammi

Magdalena Hanssonin sisällä myllertää. Hän on hetki sitten eronnut ja aikoo siksi muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa Hagforsiin, paikallislehden toimittajaksi yhdessä pienen poikansa Nilsin kanssa. Pikkukaupungin rauha kärsii merkittävästi, kun uudenvuodenyönä erään kunnollisen perheen 16-vuotias tytär, Hedda, katoaa jäljettömiin. Kun vanhemmat eivät saa monesta yrityksestään huolimatta tyttöä kiinni, tehdään hänestä katoamisilmoitus. Poliisit aloittavat tutkinnat lukemalla Heddan päiväkirjamerkintöjä, joista käy ilmi, että Hedda on ihastunut selvästi häntä vanhempaan mieheen. Myöhemmin käy myös ilmi, että he ovat ehkä lähettäneet toisilleen sähköpostia ja sopineet tapaamisen juuri vuodenvaihteeseen. Poliisit päättävät ottaa mieheen yhteyttä selvittääkseen onko miehellä todellakin jokin yhteys Heddaan. Myös Magdalena haluaa kirjoittaa lehteeensä Heddan katoamisesta, mutta yhtäkkiä  Hagsforsin poliisi on hädässä, sillä hetken kuluttua talvisesta maastosta löydetään ammuttu nuori nainen, ja on yritettävä saada nopeasti selville, onko kyseessä Hedda.
Myös tapausta tutkivalla poliisilla, Petralla on kirjassa jännät paikat. Sillä myös hänellä on vaikeuksia saada omaa tytärtään Nellietä kiinni. Onhan tytöllä kaikki hyvin, vai onko Nellielle voinut sattua jotain? Tapausten selvittelyn lisäksi kirjassa seurataan myös paljon Magdalenan, Nilsin ja heidän lähiåiirinsä arkielämää. Nils on oikeastaan aika tavallinen, kuvausten perusteella uskomattoman suloinen kuusivuotias poika, joka tykkää usein leikkiä naapurin pojan kanssa. Myös tässä perheessä elämä vaikuttaa olevan varsin tasapainoista. Ninni Schulman on mielestäni kertojana äärimmäisen taitava, ja osaa hienosti kertoa tarinaa ikään kuin monen hahmon silmin. Juoni on mielestäni myös loistava. Kirja on hyvin jännittävä ja mielenkiintoinen, mutta siihen on sekoitettu paljon myös hahmojen arkielämää, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin. Mutta Mikä onkaan Heddan kohtalo? Enempää en juurikaan halua kirjasta kertoa, jotta säästyn liialta spoilaamiselta. Kirja saa ehdottomasti paljon plussaa monipuolisuudestaan ja mielenkiintoisuudestaan. Lisäksi minulle kävi mielestäni hyvä tuuri, että luin talviaikaan sijoittuvan kirjan kuumilla kesähelteillä, sillä jos oikein uppoutui tarinaan. pystyi kuvittelemaan kylmät pakkassäät, joka viilensi mukavasti olotilaa. Ainoa miinus kirjassa on todella ohuet sivut. Rakastan helteellä ulkonalukemista, ja tuulenvireen sattuessa, sivut kääntyivät helposti pois siltä sivulta, jota olin lukemassa.
Sarjaan on ilmestynyt jo toinen osa, Poika joka ei itke, joka minulla on jo kirjaston varauslistoilla, enkä ensimmäisen osan perusteella malttaisi millään odottaa, että saan sen käsiini. :)

Mukavaa loppuviikkoa!
Anskubansku :)

Voiko maailmasta löytyä näin paljon upeita kirjoja?

Moi taas!
Minusta alkaa tunua, etten enää keksi blogipostausten otsikoiksi tai aloitusteksteiksi mitään järkevää, sillä olen lähiakoina lukenut niin monta sellaista kirjaa, jotka mielestäni todellakin ansaitsevat esittelyn.
Eli jälleen kerran muutamat viime päivät ovat kuluneet hienosta kirjasta nauttiessa, ja siitä aion kertoa enemmän nyt. Toivottavasti tykkäätte! :)

Emelie Schepp- Hidas kuolema

Suomentanut Meri Ala-Tauriala

412 sivua

HarperCrime

Eräänä maaliskuisena päivänä nainen löydetään raa'asti pahoinpideltynä kotoaan. Ensihoitajien, Philipin ja Sandran toiminnasta huolimatta uhri kuolee saamiinsa vammoihin matkalla sairaalaan. Kun samantapaisia raakoja tapauksia sattuu lyhyellä aikavälillä lisää, alkaa jäätävä totuus paljastua. Jossain liikkuu sarjamurhaaja. Pian syyttäjä Jana Berzelius saa tapaukset selvitettäväkseen, ja murhat alkavat vaikuttaa erityisen julmilta, sillä kaikilta ujreilta puuttuu jokin ruumiinosa. Janan tutkiessa tapauksia paljastuu pikkuhiljaa, kummallisia, pelottaviakin seikkoja. Poliisin kulustelussa Sandra nimittäin paljastaa Philipin toimineen oudosti eräällä potilaskeikalla. Hän on nukahtanut. Myöskään arkielämässä Philip ei ole toiminut täysin tavallisesti, ja tämä saa poliisien epäilykset heräämään. Voisiko ensihoitajana työskennellyt mies olla syyllinen noin moneen raakaan murhaan? Poliisit päättävät ottaa Philipin tarkempaan kuulusteluun. Kuulusteluissa käy ilmi, ettei Philip ole alunperin ensihoitaja, vaan on aloittanut uransa alunperin kirurgina, mutta eräässä leikkauksessa hänen ollessaan vielä tarkkailemassa, leikkaava lääkäri on yhtäkkiä laittanut hänet jatkamaan operaatiota, vaikka kokemusta häneltä ei välttämättä löydy aivan tarvittavaa määrää. Kuinka leikkauksessa on käynyt? Miksi Philip työskentelee nykyään ensihoitajana?
Myöskään Jana Berzeliuksella ei mene tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän on nimittäin juuri saanut tietää, että hänen äitinsäkin on kuollut ja että hautajaisjärjestelyt odottavat. Hänen isänsäkään vointi ei ole enää paras mahdollinen. Voiko äidin kuolema liittyä jotenkin Janan tutkimiin tapauksiin?
Kirjassa on käytetty hyödyksi myös päiväkirjamerkintöjä, jotka luovat kirjaan varsin mielenkiintoisen ja jännittävän tunnelman. Niistä selviää, että eräällä kirjan henkilöistä on erittäin paha olla jostakin syystä ja hän aikoo kostaa olotilansa aiheuttaneelle henkilölle. Mutta kenen nuo päiväkirjamerkinnät ovat?  Täytyy myöntää, että syyllisen selvittyä olin yllättynyt, Enempää en halua kertoa, etten paljasta juonesta liikaa. Mielestäni kirjaa oli ihana lukea, sillä tapahtumia oli aika paljon, ja tunnelma oli tiivis. Emelie Scheppiltä on aikaisemmin julkaistu suomeksi kaksi kirjaa, jotka molemmat olen lukenut ja rakastuin niihin oitis. Myöskään Hidas kuolema ei jättänyt minua kylmäksi ja jäänkin innolla odottamaan sarjan mahdollisia jatko-osia (Suosittelen lukemaan sarjan tähänastiset kirjat ilmestymisjärjestyksessä)
Mukavaa iltaa!
-Anskubansku

Huh hellettä!

Ihanaa sunnuntaita!
Viime päivinä olemme saaneet nauttia uskomattoman aurinkoisista ja kuumista kesäpäivistä. Lisäksi olen viettänyt mukavaa aikaa kavereiden kanssa, syönyt mansikoita ja ah niin maittavaa banaani-kinuskijäätelöä. Voiko ihminen kesältään muuta toivoakaan? Mielestäni ei. Kaiken lähipäivien puuhailun ohella olen lukenut yhden jälleen kerran jännittävän, välillä jopa hyytävän ja koukuttavan kirjan ja nyt, illan päätteeksi. ajattelin antaa teille siitä seuraavan kirjavinkin.

Pierre Lemaitre-Verihäät

Suomentanut Kaila Holma

363 sivua

Minerva

Kolmekymppisen Sophien elämä on tähän asti ollut mukavaa, hänellä on aviomies, jonka kanssa elämä sujuu varsin mallikkaasti.  Eräänä päivänä kaikki onkin yhtäkkiä vaikeaa, sillä hän kokee olevansa sekoamispisteessä. Hän unohtelee asioita kadottaa esineitä. Tässä vaiheessa hänellä ei kuitenkaan ole aavistustakaan siitä, että pahin on vielä edessä, Kun häbellä hoidossa ollut pikkupoika löydetään eräänä aamuna kuristettuna, hänestä tulee nopeasti Ranskan etsityin rikollinen. Miten ihmeessä poika on voinut tukehtua Sophien ollessa vahtimassa häntä? Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa identiteettinsä ja karata. Lemaitren kirja on sinänsä harmillinen, etten voi kertoa juonesta paljon enempää, jotta lukijan jännitys säilyisi itsellään. Miten Sophielle loppujen lopuksi käy? Mistä unohtelu johtuu? Minua itseäni hämäsi tietyllä tavalla kirjan nimi. Nimen perusteella en osannut  juurikaan yhtään odottaa, mikä minua kirjan sivuilla todellisuudessa odotti. Lukijalle paljastetaan mielestäni seikkoja juuri sopivaan tahtiin ja jännitys pitää pintansa aivan loppuun saakka. Viimeisillä sivuilla lukijaa odottaa vielä yllätys, joka tuntuu kuin herkulliselta kermavaahdolta kuuman kaakaon päällä (ehkä hieman huono vertaus kuumalla kesähelteellä, mutta kuitenkin.) :D
Kirjan ehdottomia vahvuuksia olivat mielestäni erittäin tiivis tunnelma, jonka Lemaitre osasi luoda upeasti. Ranskalainen Lemaitre on tämän kirjan perusteella oikea kerronnan mestari, sillä välillä sivuja käännellessäni minusta tuntui, etten uskalla kääntää sivua seuraavalle, sillä tunnelma oli niin tiivis, Kuitenkin se oli pakko tehdä, sillä minulla oli kova halu saada tietää, mitä siinä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi kirja on erittäin nopea-ja helppolukuinen, jonka vuoksi sitä oli helppo seurata.
Ennen kuin luin Verihäät, olin lukenut siitä paljon netistä, ja lukemani perusteella uskalsinkin varata sen kirjastosta. Silti ennen siihen tarttumista fiilikseni olivat hieman skeptiset, sillä olen aikaisemminkin yrittänyt lukea joitain Lemaitren teoksista ja joutunut jollain tasolla pettymään niihin.
Verihäät taas osoitti minulle sen, että jos kirja vaikuttaa houkuttelevalta, sille kannattaa antaamahdollisuus, vaikka saman kirjailijan aikaisemmat teokset eivät olisikaan täysin vakuuttaneet. Mielestäni Lemaitren Verihäät on takuuvarmaa luettavaa psykologisen jännityjsen ystäville! :)
Aurinkoisia hellepäiviä!
<3: Anskubansku 

Nautinnollinen lukukokemus

Heippa taas!
Välillä olen itsekin hyvin yllättynyt siitä, kuinka nopea olen lukemaan, sillä nyt on jälleen kerran aika esitellä yksi kirja. Kirja oli jälleen kerran ihanan koukuttava ja plussaa se saa myös sen helppolukuisuudesta, sekä lyhyistä luvuista. Joten eiköhän syöksytä arvostelun pariin! :)

Håkan Nesser- Elävät ja kuolleet Winsfordissa

Suomentanut Aleksi Milonoff

440 sivua

Tammi

Kirjan alussa Winsfordin pikkukylään Lounais-Englannissa saapuu salaperäinen nainen nimeltään Maria Holinek yhdessä koiransa Castorin kanssa. Maria, käyttäen sukunimeä Andersson on vuokrannut alueelta talon talveksi, sillä hän haluaa paeta maailmaa ylhäisille nummille, olla puhelimen ja sähköpostin tavoittamattomissa. Hän päättää tekeytyä kirjailijaksi ja kertoo ihmisille tulleensa kylään kirjoittamaan. Hän viettää päiviään vaeltelemalla villihevosten keskellä sumuisessa maisemassa. Maria on lisäksi päättänyt vakaasti elää pidempään kuin koiransa, sillä hänestä tuntuu pahalta ajatella, kuinka koiralle käy, jos hän kuolee ennen. Kirjan tekee mielestäni mielenkiintoiseksi sen tietynlainen hidastempoisuus.Näin kirjailija onnistuu pitämään jännityksen yllä aina ensimmäisestä sivusta viimeiseen saakka. Mariasta paljastetaan asioita pikkuhiljaa. Alunperin Maria on ollut töissä televisiossa. mutta vähitellen tämä työ alkaa tympiä. Lisähaasteena elämässä on kirjallisuusprofessorina työskentelevän aviomiehen, Martinin aiheuttama kohu. Martin ja Maria päättävät lähteä Marokkoon, seudulle, jossa Martin on viettänyt paljon aikaa 1980-luvulla. Jostain syystä Marokon sijaan määränpääksi osoittautuu Winsford, ja vielä oudompaa tästä tekee se, että Maria saapuu sinne yksin. Mitä Martinille on tapahtunut? 

Winsfordin rauhassa Maria päättää käydä läpi paitsi omaa elämäänsä, sekä aikaa jolloin he ovat Martinin kanssa tavanneet srkä ajalta vuosikymmeniä sitten, ja siksi hän haluaa lukea Martinin kirjoituksia. Mitä kaikkea Maria saa Englannista ollessaan irti, millaista elämää hän siellä elää ja millaisia ihmisiä hän tapaa? Mielestäni kirjassa parasta oli sen jännuttävyys, joka säilyi kirjassa alusta loppuun saakka. Myös miljöö oli kiehtova ja välillä minusta jopa tuntui, että kirjan avatessani lähden kokonaan pois reaalimaailmasta ja hyppään Winsfordiin, pikkukylään lounais-englantilaisilla nummilla. Martinin kohtaloa selvitellään intensiivisesti, ja oli mielenkiintoista seurata, saavatko poliisit selville, mitä miehelle on tapahtunut.

Elävät ja kuolleet Winsfordissa on mielestäni taattua Håkan Nesser-laatua. Nesser on kirjoittanut useita kirjoja, joista suurimman osan olen lukenut, mutta voisin melkein sanoa, että tämä kirja oli paras hänen tuotannostaan lukemani kirja, sillä takakannen suljettuani oloni oli vähän tyhjä ja harmistunut, minua ei olisi harmittanut lainkaan, vaikka kirja olisi ollut vielä hieman pidempi.

Mukavaa alkavaa viikkoa

-Anskubansku

Kesäinen moikka!

Moi!
Tuttuun tapaan tässäkin postauksessa on arvostelu viimeksi lukemastani, varsin mukaansatempaavasta kirjasta. Aluksi on kuitenkin todettava, että kyseisen kirjan tyylilaji on aivan jotain muuta kuin yleensä lukemani jännityskirjallisuus. Kuitenkin oli mukava huomata, että ns."viihdekirjallisuuskin" voi napata syövereihinsä lähes täysin, eikä reilu 600-sivuisen tiiliskiven lukemiseen mennyt kuin kolme päivää. Varsinkin tällaisen kirjan lukeminen auringossa oli ihanaa. Teksti oli soljuvaa ja helpostiymmärrettävää. Tämän kirjan avulla pystyy helposti heittämään aivot narikkaan. :)
Seuraavaksi hieman tarkempaa kuvausta tästä teoksesta.

Marian Keyes- Aikalisä

Suomentanut Kristiina Vaara

638 sivua

Tammi

Amy ja Hugh ovat olleet yhdessä jo 18 vuotta, ja heillä vaikuttaa olevan kaikki hyvin, muun muassa hyvät työt ja perhe. Eräänä päivänä Amy kuitenkin järkyttyy, kun Hugh ilmoittaa tarvitsevansa puolen vuoden aikalisän, saadakseen aikaa pelkästään itselleen, ja päättää lähteä reppureissaamaan Aasiaan vain muutaman päivän kuluttua. Hugh on lyhyen ajan sisällä menettänyt sekä hyvän ystävänsä että isänsä, joten tässä suhteessa tarve omalle ajalle on varsin ymmärrettävää. Amya mietityttää, mikä hänestä tulee, kun häntä ei ole suoranaisesti jätetty? Onko hänelläkin tauko? Onko hänkin tauolla tai mahtaakohan Hugh plata enää kotiin puolen vuoden aikalisänsä jälkeen?

Aikalisä aiheuttaa spekulointia myös lähipiirissä, eikä Amy itsekään pysty olemaan kurkkaamatta miehensä Facebook-seinälle. Amy järkyttyy eräästä kuvasta pahemman kerran. Mitä ihmettä hänen miehensä reppureissullaan puuhailee?

Hugh puuhailee reissullaan monia kummallisia asioita, mutta kirjan edetessä selviää, ettei hänellä itselläänkään ole puhtaat jauhot pussissa. Amylla itselläänkin on nimittäin mielessänsä unelmiensa mies. Hugh'n lähdettyä Amy tapaa tämän miehen ja loppu onkin historiaa.

Amylla riittää kuitenkin myös paljon työtä, sillä hänellä on hoidettavanaan oat lapset sekä veljentytär, Välillä Amyn vastuulle osuu myös hänen oma isänsä, joka sairastaa Alzheimerin tautia. Lisää hämmennystä perheessä aiheuttaa Amyn veljentyttären raskaus. Sophie on jo päättänyt, ettei halua pitää lasta, joten perheellä on paljon pohdittavaa siinäkin, kuinka raskaus saataisiin keskeytettyä. Miten Sophielle käy?

Eräänä päivänä täysin odottamatta Hugh tekee paluun ennen aikalisän päätöstä. Paluun tehtyään pariskunta käy läpi suhteensa tulevaisuutta, sillä molemmilla on toisilleen tunnustettavaa. Kirjan lopulla lukijalle selviää, mikä on suhteen tulevaisuus. 

Marian Keys on ollut pitkään yksi suosikkikirjailijoistani, ja olikin ihanaa tarttua pitkästä aikaa hänen tuotanoonsa, sillä olen niin pitkään lukenut oikeastaan pelkkää jännityskirjallisuutta. Aikalisä vakuutti minut sen verran vahvasti, että aion lukea myös Marian Keyesin aikaisempaakin tuotantoa uudestaan. Jos siis kaipaat kevyttä kesälukemista, suosittelen tätä kirjaa lämpimästi! Ja ehdoton plussa jälleen kerran oli kirjan paksuus!

Ihania kesäpäiviä! :)

Anskubansku

Mukavaa torstai-aamua!

Huomenta!
Aluksi haluan pahoitella, että edellisestä blogipäivityksestä on jälleen kulunut aivan liian paljon aikaa. Kuitenkin päiväni ovat lähiaikoinakin täyttyneet pitkälti kirjoista, sillä jalkapallo on ollut aina laji, jota en ole liiemmin jaksanut seurailla, Eilen olikin pitkästä aikaa jälleen päivä, jolloin oli ihana istua terassilla, nauttia auringosta ja huippukirjallisuudesta. Nyt aionkin pidemmittä puheitta esitellä teille viimeksi lukemani kirjan, jonka sivut kääntyivätkin lähes lentämällä. :)

Jussi Adler-Olsen- Selfiet

Suomentanut Katriina Huttunen

535 sivua

Gummerus

Jussi Adler-Olsenin aikaisemmista kirjoista tuttu poliisiryhmä Osasto Q pitää toimistoansa Kööpenhaminan poliisitalon kellarissa, kuten aikaisemminkin. On kuitenkin myös asioita, jotka eivät ole kuten ennen. Nimittäin yksi ryhmän jäsenistä, Rose on vajonnut psykoosiin. Tilanne ei ole muutenkaan kovin helppo, sillä poliisin ylin johto odottaa kuumeisesti Osasto Q:n laittavan vauhtia toimintaansa. Eikä aikaakaan, kun julkisuuteen nousee lyhyen ajan sisällä useampia rikoksia ympäri kaupunkia. Muun muassa eräästä kaupungin puistosta löydetään iäkäs nainen raa'asti pahoinpideltynä, tuntematon nainen ajelee autollaan hullunkiilto silmissään ihmisten yli ja samoihin aikoihin kaupungissa tapahtuu yökerhoryöstö. Aiemmissa kirjoissa Osasto Q on ollut tunnettu siitä, että se on koettanut selvittää vanhempia, selvittämättömiä rikostapauksia, ja siksi oli mielestäni pirteää, että joukko sai välillä selvitettäväkseen jotain tuoreempaakin. Mielestäni mielenkiintoisinta kirjassa oli ehdottomasti seurata, kun joukkio yrittää kuumeisesti selvittää, kuka ajaa kaupungissa ihmisten päälle. Lukijalle tosin kerrotaan, että kyseessä on Anneli, joka työskentelee sosiaalityöntekijänä ja työssään hänen on tarkoitus auttaa nuoria. Uhreikseen hän valitsee pääosin nuoria naisia, joista ei ole työssään suuremmin välittänyt. Tämä juonikuvio on mielestäni järkyttävä, joskin toisaalta tunsin välillä myös sääliä Annelia kohtaan, sillä kirjan edetessä käy ilmi, että hän sairastaa syöpää. Kuitenkin pääasiallisesti lukiessani Annelin kamalista edesottamuksista, päälimmäisiä tunteitani olivat viha ja inho.

Mielestäni oli muutenkin mukavaa, että Adler-Olsen oli saanut kirjaansa mahdutettua muutaman mielenkiintoisen juonikuvion. Myös osasto Q:n jäsenen Rosen vointia seurataan ja ryhmä pohtiikin, olisiko heillä mahdollisuutta helpottaa Rosen oloa jotenkin ja näin ollen kenties saada hänet vielä takaisin ryhmään,

Kuinka Osasto Q:lle käy? Saavatko he selville, kuka ihmisten päälle ajelee. Entä onko Kööpenhaminassa lyhyen ajan sisällä tapahtuneiden rikosten välillä jokin yhteys? Saavatko he ylimmän johdon vakuuttuneeksi toiminnastaan?

Jussi Adler-Olsenin Osasto Q-sarjassa on ennen tätä ilmestynyt kuusi osaa, ja mielestäni ne ovat kaikki lukemisen arvoisia, eikä Selfietkään aiheuttanut pettymystä. On ihanaa, että kirja on paksu, sillä sen verran koukuttavasta kirjasta on kyse!

Nautinnollisia kesäpäiviä kaikille!

<3:Anskubansku

Aurinkoista aamua!

Moi!
On jälleen tullut aika esitellä viimeksi lukemani kirja, mutta täytyy todeta jo tässä vaiheessa ennen varsinaisen esittelyn aloittamista, etten oikein osaa kuvailla sanoin, mitä mieltä teoksesta olin, Teos oli jollain tavalla sekava, ja välillä tuntui, että sitä oli hyvin vaikea seurata, toisaalta taas kirjan juoni piti hyvin otteessaan, ja ajoittaisista keskittymisvaikeuksista huolimatta päätin, että haluan lukea kirjan loppuun. Joten pidemmittä puheitta, tervetuloa jälleen uuden kirja-arvostelun maailman. :)

Anna Ekberg- Salattu nainen

Suomentanut Katriina Luoma

421 sivua

Minerva

Louise ja Joachim elävät onnellista, idyllistä elämää Christiansön saarella, jossa Louise pyörittää pientä kahvilaa. Eräänä päivänä kahvilaan ilmestyy mies, joka väittää Louisen olevan muutama vuosi sitten mystisesti kadonnut vaimonsa ja lastensa äiti, Helene. Asiaa aletaan tutkia tarkemmin, ja Dna-tutkimuksissa selviääkin, että Louise ei olekaan se henkilö, joka on itse tähän saakka kuvitellut olevansa. Lisäksi röntgenkuvista paljastuu, että muutamia vuosia sitten hän on saanut päähänsä kovan iskun, joka on todennäköisesti johtanut muistinmenetykseen. Kun testit on saatu tehtyä, asia on varmistunut. Louise todellakin on Helene Söderberg, Edmundin vaimo, kahden pienen lapsen äiti ja suuren yrityksen perijätär. Louisen on pakko tehdä päätös, luopua elämästään Joachimin kanssa ja astua takaisin vanhaan elämäänsä, Heleneksi, Edmundin vaimoksi ja pienten lastensa äidiksi. Tämä ei käy kovinkaan helposti, kuten odottaa saattoi, sillä Edmundia kohtaan hänellä ei ole juuri minkäänlaisia tunteita, kun taas lapsiinsa tutustuessaan vahva suojeluvietti nostaa nopeasti päätään. Helenen totutellessa uuteen elämäänsä myls Joavhimin edesottamuksia seuraillaan melko tiiviisti, sillä kun hänen tuntema Louise ei ollutkaan Louise, hän haluaa selvittää, kuka on oikea Louise ja mistä Helene on saanut itselleen Louisen henkilöllisyystodistuksen. Lisäksi myös Helene haluaisi saada selville, mitä on tapahtunut juuri ennen hänen katoamistaan. Sitä hän yrittääkin selvittää löytämästään kuitista.

Kuten jo alussa kirjoitin, kirjassa oli ensimmäisistä sivuista paljon tapahtumia ja tempoa ja tällä ertaa se ainakin itseäni lukijana häiritsi vähän, sillä tapahtumia oli välillä mielestäni hieman haastavaa seurata. Tarinan mukana kulki niin paljon erilaisia juonikuviota, muun muassa muistinmenetys, sota-ajan pahuudet ja hullut taiteilijat. Koska tarinassa oli noin paljon erilaisia sisältöjä, ainakin itselleni tuli mieleen, ettei kirjailija ole koko aikaa itsekään täysin varma, mihin suuntaan lähtee tarinaa viemään. Mutta selviääkö Joachimille, mikä salattu nainen loppujen lopuksi on?

Aloittaessani lukemaan, minusta tuntui, että tässä on kirja, jota en pysty laskemaan käsistäni hetkeksikään. Kuitenkin välillä tapahtui "lässähdyksiä", joiden aikana teki mieli luovuttaa. 

Kuitenkin takakannen suljettuani olen ihan tyytyväinen, että luin tarinan loppuun.

Jos teos tulisi arvostella tähdin, antaisin sille 3 tähteä.

Mukavaa loppuviikkoa!

-Anskubansku

Mukavaa sunnuntaita!

Heips!
Kuluneen viikon aikana on jälleen tullut luettua kaksi varsin mukaansatempaavaa kirjaa. Harmikseni joudun toteamaan, että toinen niistä on sellainen, josta en voi teille kirjoittaa, sillä kyse on kirjasta, joka kuuluu kirjasarjaan, josta olen harmikseni lukenut vain kirjan sieltä ja toisen täältä, enkä järjestyksessä, kuten kirjailijat ovat ehkä sarjaa kirjoittaessa ajatelleet. Jättämällä kirjoittamatta siitä kirjasta, varmistan ainakin, etten tee turhia juonipaljastuksia.
Kuitenkin viimeksi lukemani kirja on sellainen, josta pystyn kirjoittamaan turvallisesti, joten siitä kerron teille seuraavaksi ilomielin.

Ane Riel- Pihka

Suomentanut Katriina Huttunen

248 sivua

Aula & Co

Tarinan keskiössä on Liv, joka on kirjan alkaessa alle kouluikäinen. Hän asuu perheensä kanssa pienellä saarella, joka on kutsumanimeltään Pää. Elämä on Livin itsensä mielestä varsin normaalia, hyvin lämminhenkistä. Livin äiti Maria on niin lihava, ettei hän kykene liikkumaan sängystä mihinkään, isä täyttää perheen kotia kaikenlaisella turhalla romulla ja on jopa julistanut tyttärensä uolleeksi, sillä Liv joutuu elämään yksin pikkuruisessa kontissa, eikä saa ottaa kontaktia ympäröivään maailmaan. Jo tämä aiheuttaa lukijassa hämmennystä, sillä se, minkä Liv kokee täysin normaalina, ei varmastikaan yhdenkään lukijan mielestä ole millään tavalla normaalia.

Vielä hyytävämpää kuin perheen normaali arkiasetelma on mielestäni kirjan aloitus. Alussa nimittäin Livin isä Jens tappaa äitinsä tukehduttamalla tämän, jonka jälkeen nainen poltetaan. Mutta mikä saa pienen tytön isän toimimaan näin, sillä Jens on ammatiltaan puuseppä ja Liville on annettu aina sellainen kuva, että kotona on turvallista ja että hänen vanhempansa rakastavat häntä. Kirjan edetessä Jensistä selviää myös lisää hurjia puolia. Vielä oudomman tukehdutustilanteesta tekee mielestäni se, että Jens antaa Livin olla mukana tässä karmaisevassa tilanteessa? Mutta miten taas on mahdollista, ettei Jens huomaa myös poikansa Carlin näkevän koko tilanteen? Ja kun tilanne alkaa suistua raiteilta, eikä korjausliikettä tehsä, on odotettavissa vielä suurempia vahinkoja. Ensimmäisiä Jensistä selviäviä outoja puolia on tämän uskomaton halu kerätä tavaraa. Tavaraa on oltava hirvittävät määrät, eikä mitään saa heittää pois. Jens ei ilmeisesti ole ikinä toipunut isänsä poismenosta ja tämä saa miehen käyttäytymään kyseenalaisesti. Kirjaa lukemalla eteenpäin lukijalle selviää paljon hurjia asioita perheen tilanteesta, jopa jotakin sellaista, jota ei hurjuutensa takia olisi halunnut tietää. 

Kirjaa rytmittivätkin mielestäni mukavasti Livin äidin Marian tyttärelleen kirjoittamat kirjeet, Lähes jokainen luku päättyy Marian tyttärelleen osoittamaan kirjeeseen.

Kirja on loppuun saakka varsin mielenkiintoinen. Vielä viimeisilläkin sivuilla on paljon tapahtumia, ja lukijalle selviää muun muassa, kuinka Marialle lopulta käy.

Kirjan tyylilajia on mielestäni vaikea määrittää, sillä mielestäni kyse ei ole dekkarista, mutta myöskään esimerkiksi kauhuromaanista ei nähdäkseni ole kyse kirjan ajoittaisista jopa pelottavista kohdista huolimatta. Kirja oli ahmittava loppuun hyvin nopeasti paitsi kiinnostavuutensa, myös lyhyytensä vuoksi, vaikka välillä se tuntuikin hyvin ahdistavalta.

Hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikkoa! :)

-Anskubansku

Netin syövereihin kannattaa välillä syöksyä...

Aurinkoista maanantaita!
Viikonloppu meni hurjan nopeasti kesästä nauttien, ja tämä päivä täytyykin malttaa olla sisällä, sillä käsivarteni on saanut kauniin punertavan sävyn. Mutta se ei minua haittaa, sillä jälleen kerran muutaman viime päivän aikana olen saanut syventyä yhden loistavan kirjan pariin, josta aion teille hetken päästä kertoa hieman lisää. Kyseinen kirja oli oikeastaan mukava yllätys, sillä kirjailija on sellainen, josta en ollut ennen kuullut mitään, mutta netissä surffaillessani törmäsin teokseen sattumalta ja kuvauksen perusteella päätin lukea sen. Ja se todellakin kannatti.
Joten tässä jälleen uunituore kirja-arvostelu, toivottavasti tykkäätte. :)

Carey Baldwin- Tunnustus

Suomentanut Meri Ala-Tauriala

432 sivua

HarperCrime

"Santa Fen Pyhimyksen sanotaan pelastavan sielun- riistämällä hengen". Nämä ovat kirjan takakannesta löytyvät aloitussanat, jotka saivat ainakin minut kiinnostumaan kirjasta ja pohtimaan, mistä oikeastaan on kyse. 

Faith Clancy on juuri uraansa aloitteleva psykiatri, joka kokee suuren järkytyksen tajutessaan, että hänen ensimmäinen potilaansa keroo olevansa Pyhimys ja olevansa juuri se sarjamurhaaja, joka on tehnyt kaikki lähiaikoina alueella tapahtuneet murhat. Tunnustus laittaa Faithin miettimään, mitä potilaan kanssa tekee, mutta tajuaa myöhemmin, että laki velvoittaa häntä ilmiantamaan Pyhimyksen poliisille. Tapaus ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen ja pian aletaankin pohtimaan, onko oikeasti mahdollista että Pyhimykseksi tunnustautunut Faithin potilas Dante todellakin on Pyhimys? Poliisit vangitsevat Danten tunnustuksen myötä, mutta muun muassa Danten veli Luke on täysin varma veljensä syyttömyydestä. Pian kuvioihin astuukin hematofobiasta kärsivä laboratoriotyöntekijä "Raippa", joka alkaa myös käydä Faithin vastaanotolla päästäkseen verikammostaan eroon. Kammosta eroon pääsemiseksi kokeillaankin monia eri keinoja, ja tässä vaiheessa itselleni heräsi kysymys: "Kuinka verta noin voimakkaasti pelkäävä henkilö voi olla töissä laboratoriossa?" Raipasta paljastui tarinan edetessä myös muita erikoisia seikkoja ja epäilys kasvoi kasvamistaan. Mutta kenestä oikeastaan oli kysymys?  

Danten veli Luke saa veljensä perumaan tunnustuksensa ja näin Dante vapautetaan vankilasta. Itse olin kirjaa lukiessani kuitenkin lähes varma siitä, ettei Dantella eli "Pyhimyksellä" ole täysin puhtaat jauhot pussissa. Mistä on kysymys? Kirjaa eteenpäin lukemalla kaikki selvisi, ja mielestäni kirja säilyttikin mielenkiintonsa ensimmäisestä luvusta viimeiseen saakka. Myös Danten veljeä Lukea ja hänen elämäänsä käsiteltiin kirjassa mielestäni tarpeeksi, tarinasta tuli näin tarpeeksi värikäs.  Kirjassa käsiteltiin mukavasti psykiatrin työnkuvaa, sillä psykologia ja ihmismieli ovat ainaa olleet aiheita, jotka ovat kiinnostaneet myös itseäni. Kirjan teksti oli mukavan väljää ja helppolukuista, joskin hieman miinusta kirja saa ajoittain hieman liian pitkistä luvuista.

Kirja oli pokkari, joista en itse pidä niin paljon kuin kovakantisista, sillä mielestäni niitä on hankalampi lukea. Toisaalta taas pokkarimuotoinen kirja on usein pienempi, mikä helpottaa sen mukaanottamista. (Sillä minähän en lähde mihinkään ilman kirjaa.)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, pian koittaakin jo kesäkuu. :)

-Anskubansku

Aurinkoista perjantai-iltaa! :)

Heippa!
Lämmin sää vain jatkuu ja sepäs vasta on innostanut istumaan ulkona ja nauttimaaan jännittävistä kirjoista. Viimeisen parin päivän aikana olen jälleen kirjaimellisesti ahmaissut yhden mahtavan kirjan, kirja on mielestäni ollut lähes mahdotonta laskea käsistä ja siksi se mielestäni antsaitseekin suuren huomion tässä postauksessa. Siispä siirtykäämme suoraan tuoreimman kirjaesittelyn pariin. :)

Lina Bengtsdotter- Annabelle

Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

366 sivua

Otava

Länsi-Ruotsissa. Gullspångin pikkukaupungissa sijaitsee pieni, vanha Vallin kauppa, joka toimii nykyisin enimmäkseen nuorisotilana, jossa nuorilla on usein tapana järjestää juhlia. Eräänä perjantai-iltana 17-vuotias Annabelle päättää poistua juhlista ennen muita nuoria, ja muutaman päivän kuluttua poliisille tulee ilmoitus kadonneesta nuorukaisesta.  Annabellen vanhemmat ovat järkyttyneitä katoamisesta, etenkin tytön äidille Noralle tilanne on henkisesti hyvin rankka, sillä Nora on äitinä hyvin suojeleva ja tarkka esimerkiksi kotiintuloajoista. Annabellen isä, Fredrik taas olisi valmis antamaan nuorelle naiselle hieman enemmän vapauksia. Tukholmasta tapausta selvittämään lähetetään rikostutkija Charlie Lager sekä hänen lähin työparinsa Anders Bratt. Charlie ei kuitenkaan ole työtehtävästä kovinkaan innoissaan, sillä näin hän joutuu palaamaan takaisin lapsuutensa maisemiin. Charlie ei ole käynyt Gullspångissa lähes kahteenkymmeneen vuoteen ja matkalla ajatukset omasta nuoruudesta nostavat yhä vahvemmin mieleen, Charlien tehdessä tutkimuksen tuoksinnassa yhden melko ratkaisevan virheen, hänet päätetään siirtää sivuun tapahtumien keskiöstä. Voinkin sanoa paljon jännityskirjallisuutta lukeneena, että Charlie on hahmona melkoisen kliseinen. Hänellä on jonkin verran ongelmia alkoholin ja lääkkeiden kanssa, eikä nuoruus ole koskaan ollut ovinkaan ruusuinen. 

Kiehtovaa kirjassa olikin mielestäni sen monitasoisuus, välillä keskityttiin Annabellen katoamistapauseen, toisinaan taas seurattiin Charlien lapsuusaikaan yhdessä alkoholisoituneen äitinsä Bettyn kanssa. Lisäksi kirjassa on vielä kolmaskin "sivujuoni", joka kertoo Rosasta ja Alicesta. Tämä oli aluksi itselleni osa tarinaa, jota on oikein ymmärtänyt, mutta tarinaa tarkasti eteenpäin lukemalla selviää syy siihenkin, miksi nämä tytöt ovat mukana tarinassa.

Mielestäni kirjailija osasi pitää hyvin tarinassa jännitystä ja mielenkiintoa yllä ja sivut kääntyivät kuin itsestään, sillä oli pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Poliisien tutkiessa Annabellen katoamista, olin ainakin itse jossain vaiheessa täysin varma, mitä tytölle on tapahtunut ja kenen syytä se on, mutta sanon taas, että kirjat kannattaa lukea tarkasti loppuun asti, sillä viimeisillä sivuilla tunnelma oli varsin tiivis ja sen verran voin ehkä paljastaa, että kirjan loppuratkaisu yllätti ainakin itseni.

Kuten arvostelusta saattoi huomata, kirja oli mielestäni loistavaa viihdettä ja jännitystä kesäpäiviin. Plussaa kirja saa etenkin sopivan lyhyistä luvuista, näin kirjaa oli mielekästä seurata. Myös monitasoisuus oli mukava lisä. Vaikka kirjassa oli katoamistapauksen lisäksi myös sivujuonia, niitä oli mielestäni helppo seurata, sillä ne oli saatu ujutettua hienosti pääjuoneen kuuluviksi. 

Lina Bengtsdotterin Annabelle avaa rikostutkija Charlie Lagerista kertovan sarjan, enkä malta odottaa, milloin seuraava osa ilmestyy!

Aurinkoista viikonloppua!

-Anskubansku

Herkullinen kotimainen uutuusdekkari :)

Heippa pitkästä aikaa!
On jälleen pienen tauon jälkeen aika päivittää blogia, sillä muutaman viime päivän aikana on tullut luettua yksi mahtava kotimainen jännityskirja pitkälti terassilla istuen, auringosta nauttien. Jääkiekon mm-kisatkin päättyivät viime sunnuntaina, ja onkin ollut ihana paneutua yhä enemmän rakkaan lukuharrastuksen pariin. Tästä lähtien yritänkin saada päivitettyä blogiani hieman useammin kuin aiemmin. Joten pidemittä puheitta tämänkertaisen kirjaesittelyn pariin.

Eppu Nuotio- Myrkkykeiso

252 sivua

Otava

Mirkka Kairikko elää perhe-elämää Turussa, joskin joutuu pyörittämään perheen arkea lähes yksinään, sillä hänen aviomiehensä Timo ei juurikaan pärjää lapsenhoidossa. Tästä johtuen hän päättää ottaa irtioton arjesta ja lähtee nauttimaan hiljaisuudesta Kemiönsaarelle lapsuudenkotinsa maisemiin. Timon lapsenhoito ei vaikuta sujuvan kovin hyvin, kuten odottaa saattoi, mutta onneksi eläkeläisrouva, puutarhamatkaaja, Ellen Lähde rientää apuun. Ellenin pestin suunniteltiin olevan varsin lyhytaikainen, mutta se pitenee kuin varkain, kun Mirkkaan ei saada yhteyttä useista yrityksistä huolimatta. Lapsenhoidon ohessa Ellen päättää ottaa asiakseen selvittää Mirkkan tilannetta, ja huomaakin pian, että Mirkkan lähipiirissä on monta ihmistä, joiden kanssa Mirkkalla on paljon asioita selvitettävänä. Mirkkan perheeseen kuuluu muun muassa sisko Anneli, jolle Kemiönsaarella sijaitseva isovanhempien kesäasunto on perintönä luvattu, sillä lapsuuden kesiä mökillä viettäneet tytöt ovat suhtautuneet mökkiin hyvin eri tavalla. Annelille mökki on ollut aina lähes kaikki kaikessa, kun taas Mirkkaa mökki ei ole hetkauttanut lähes millään tavalla.  Aikuisiällä kuitenkin vaikuttaa, että myös Mirkkaa mökki saaristossa on alkanut kiinnostaa.

Elleniä tapauksen selvittämisessä auttaa muun muassa yksinhuoltajaäiti Silja, jonka tytär Pilke käy usein telinevoimisteluharjoituksissa. Pilkkeellä on myös hyvä ystävä Inna, joka taas on Mirkkan ja Timon mökkinaapureiden tytär. 

Mirkkan tapauksen ohessa kirjassa seurataan nuoren Samuel-pojan ja Ellenin ainutkertaista ystävyyttä. Myös Samuelin perheessä äidin mielessä kytee salaisuus,. Kuitenkin mielestäni Samuelin tärkeämpi osa kirjassa on olla höntä selkeästi iäkkäämmän naishenkilön ystävä, eivätkä Samuelin perheen ongelmat ole kirjan pääpointti. Mirkkankin kohtalo selviää pikkuhiljaa kirjan edetessä ja lukiessani huomasin pohtivani usein sitä, mitä Mirkkalle on tapahtunut. Kirja oli alusta asti mielenkiintoinen, helppolukuinen ja jännittävä. Lisää plussaa kirja saa mukavan lyhyistä luvuista. Lisäksi mielestäni kirjaa oli helppo seurata, vaikka henkilöitä olikin melko runsaasti. Myrkkykeiso oli mielestäni täydellisen kevyttä kesälukemista, jonka parissa aika kului kuin siivillä. 

Myrkkykeiso avaa Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksia-sarjan, ja kannen suljettuani olin niin vakuuttunut, että suuntasin heti nettiin varaamaan sarjan seuraavan osan. :)

Nauttikaa kesäpäivistä!

-Anskubansku

Kesäisiä lukuhetkiä :)

Moikka,
On jälleen pitkästä aikaa aika esitellä viimeksi lukemani kirja. Blogia ei ole taas hetkeen tullut päiviteltyä, joten on mukava päästä taas kirjoittelemaan. Lukeminenkin on saattanut lähiaikoina hieman vähentyä johtuen tällä hetkellä pelattavista jääkiekon  mm-kisoista. Kaikesta huolimatta on ollut mukava nauttia lukemisesta ensimmäisiä kertoja tänä vuonna terassilla auringosta nauttien. Viime kesänä lämpiä ja aurinkoisia päiviä oli niin vähän, että olinkin jo hieman ehtinyt unohtaa, kuinka ihanaa lämmöstä nauttiminen hyvän kirjan kanssa on. Mutta nyt on aika siirtyä lupaamani kirja-arvostelun pariin.

Anna Jansson- Jäljet lumessa

Suomentanut Jaana Nikula

373 sivua

Gummerus

Kronvikenin pastorin, Johanneksen 14-vuotias tytär Cecilia löydetään raa'asti murhattuna. Paikkakunnan asukkaat järkyttyvät tapahtuneen johdosta syvästi ja epäilyksiä mahdollisesta syyllisestä alkaa syntyä. Vahviten heidän epäilyksensä kohdistuvat pakolaiskeskukuksen asukkeihin sekä nuorukaiseen, joka ei sisällytä päiviinsä juuri muuta kuin tietokoneella istumista. Rikostarkastaja Maria Wern päättää ottaa tapauksen tutkittavakseen, mutta tapauksen selvittely ei olekaan aivan niin helppoa, päivät venyvät putkiksi ja väsymys åainaa. Tuntuukin, että muista lukemistani Janssonin kirjoista poiketen Marian henkilökohtaisen elämän seuraaminen saa tässä kirjassa selvästi pienemmän osan, joka on mielestäni pelkästään positiivinen asia, sillä näin lukija saa paremmat mahdollisuudet turtustua uhriin ja tämän perheeseen. Cecilia ei todellakaan ole helpoimmasta päästä oleva teini vaan pikemminkin oikea kapinallinen. Pastorin ensimmäinen vaimo, Cecilian äiti Anna-Lisa on kuollut jo useita vuosia sitten, vaikkakin pappilassa on edelleenkin aistittavissa vahvaa "Anna-Lisamaisuutta." Johanneksen uusi vaimo Reidun ei taida olla Cecilialle unelma-äitipuoli. Reidun ei koe itsekään täysin kuuluvansa perheeseen. Johannes ei tätä huomaa, vaan kätkeytyy mieluummin omien töidensä alle. Marialla menee tapauksen selvittelyssä sen verran kauan aikaa, että sillä välin murhaaja löytää nettimaailmasta itselleen uuden uhrin, nuoren, kauniin, mallinurasta haaveilevan tytön. Mutta kuinka kuvankauniille tytölle lopulta käy? Itse ainakin jollain tavalla yllätyin, kun selvisi, kuka murhaaja oli. Olen lukenut Anna Janssonilta muutamia muitakin kiroja, enkä oikein tiedä, mitä mieltä olisin tästä. Kirja oli kyllä ihan mielenkiintoinen, joskin mielestäni jännityskirjaksi hieman hidastempoinen ja välillä jopa tylsä. Nykyaikaisuus ja nettimaailman mukaantuominen olivat mielestäni mukavia lisiä tarinalle. Kuten jo mainitsinkin plussaa kirja saa myös siitä, että kirjassa lukijalle oli annettu niin hyvä mahdollisuus tutustua nimenomaan uhriin sekä hänen perheeseensä. Miinukset kirjalle taas siitä, että tapausten selvittely tuntui jokseenkin hitaalta, eikä mielenkiinto niiden tiimoilla mielestäni säilynyt niin hyvin kuin joissain muissa lukemissani Anna Janssonin kirjoissa.

Jos kirja tulisi arvostella tähdin, antaisin sille 2,5 tähteä

Mukavaa loppuviikkoa, nauttikaa kesäisistä säistä!😃

<3: Anskubansku

Nautinnollinen lukukokemus

Moikka pitkästä aikaa!
Aika on kulunut lähiaikoina kuin siivillä, ja haluankin pahoitella, etten ole hetkeen päivittänyt blogia, vaikka monta hienoa kirjaa on tässä välissäkin  tullut luettua ja tässä postauksessa onkin aika esitellä uusi kirja. Lukemisen ohella lähiajat on ollut ihana seurata, kuinka nopeasti kevät etenee. Ensi viikolla on jo vappu! :) Vapun lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että mielestäni vuoden paras kaksiviikkoinen lähestyy, nimittäin jääkiekon mm-kisat, joita en malttaisi odottaa enää yhtään. Mutta kuten otsikossakin jo mainitsin, on pitkästä aikaa vuorossa kirjaesittely mielestäni loistavasta teoksesta, toivottavasti tykkäätte.

A.J. Finn-Nainen ikkunassa

Suomentanut Jaakko Kankaanpää

461 sivua

Otava

 Lastenpsykologi Anna on noin 40-vuotias nainen, joka elää pelkojensa vankina mukavassa kodissaan seuranaan vain kissa sekämustavalkoiset elokuvat. Lisäksi Anna kirjoittaa Internetissä yhdessä muiden agorafobisten henkilöiden kanssa tukeakseen heitä, sekä saadakseen jotain kontaktia, sillä muut kontaktit Annalla ovat pitkälti hänen oma psykiatrinsa ja fysioterapeuttinsa. Tämän lisäksi elämää värittävät viini, jota kuluu useampia laseja, ellei jopa pulloja päivässä, sekä naisen vahva psyykelääkitys, sillä Anna kärsii pahemman luokan agorafobiasta eli avoimien paikkojen kammosta. Anna napsii pillereitä varsin huoletta, usein jopa yli annostuksen. Annalla on myös pakonomainen tarve tarkkailla tien toisella puolella sijaitsevaan asunnon tapahtumia. Eräänä päivänä ikkunasta tarkkaillessaan hän näkee jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt nähdä, nimittäin Jane Russelin puukotuksen. Vahvasta alkoholin-ja lääkkeidenkäytöstä johtuen kukaan ei tahdo uskoa Annan kertomuksia kammottavasta tapahtumasta. Hämmentävintä tilanteessa on kuitenkin se, että Russelin perheen äiti näyttää olevan täysin hengissä. Anna vaikuttaa olevan täysin varma siitä, ettei nainen ole se, joka väittää olevansa. Itseäni mietitytti kirjaa lukiessani monikin seikka, ensimmäinen niistä lieni se, että mistä Annan vahva kammo johtuu, Anna kertoo, että hänellä on pieni Olivia-tyttö ja mies Ed, jonka kanssa he elävät asumuserossa. Kirjaa eteenpäin lukemalla selviää jatkuvasti uusia asioita, muun muassa se, mitä Olivialle ja Edille todellisuudessa kuuluu. Russelin perheen Ethan-poika alkaa viettää aikaa Annan kanssa ja kaksikolla näyttää sujuvan oikein hyvin ja Ethan näyttää välittävän myös Annan kissasta ja Ethan kertoo Annalle paljon myös omasta henkilökohtaisesta elämästään.  Eräänä päivänä Anna löytää sähköpostistaan oudon kuvan, joka on tullut ihmeellisestä sähköpostiosoitteesta ja lisäksi Anna löytää kodistaan piirretyn kuvan itsestään. Annan harhaisuudesta johtuen poliisit ovat varmoja, että Anna on kuvannut itse itseään. Anna on jälleen kerran täysin varma ettei ole tätä tehnyt. Kirjaa eteenpäin lukemalla selviää, mistä oikeasti oli kyse. Millainen poika Ethan oikeasti on? Entä millaisia ovat Ethanin perhesuhteeet? Kirja oli alusta loppuun täyttä timanttia ja kirjan luettuani pohdin, miten tämänpituiseen kirjaan saa mahdutettua noin paljon käänteitä ja yllätyksiä. Kirjan päähenkilö Anna on mielestäni varsin sympaattinen ja hänen elämäänsä ylenpalttisen agorafobian kanssa on ihana seurata,
Tietyllä tavalla tästä kirjasta tuli mieleen myös Paula Hawkinsin kirja Nainen junassa.

Nainen ikkunassa- kirjan kirjoittajan nimi on pseudonyymi, jota kantaa Daniel Mallory. Nainen ikkunassa on hänen ensimmäinen kirjansa, ja toivon todellakin, että hän kirjoittaa jatkossa vielä monta yhtä kieroa teosta. Rakastan mahdollisia tulevia teoksia jo nyt, sen verran laadukas teos Nainen ikkunassa oli!

Mukavaa viikonloppua ja vapunodotusta!
-Anskubansku

Lukeminen- yksinkertaisesti parasta, mitä voi vapaa-ajallaan tehdä

Rentoa sunnuntai-aamupäivää!
Kuten otsikosta voi päätellä, tässä postauksessa aion esitellä viimeksi lukemani kirjan, joka oli sellaista tykitystä, että oksat pois (Otsikkoni perustuu siis  täysin omaan mielipiteeseeni). Tällä kertaa esiteltävä teos on Geir Tangenin kirja Sydämenmurskaaja, jonka kannessa jo lupailtiin, että kyseistä kirjaa ei pysty laskemaan käsistään ja näin todellakin tapahtui. Oikeastaan en muista, olenko blogissani vielä esitellyt yhtään kirjaa, josta en olisi pitänyt ollenkaan. Joten pitemmittä puheitta, esittelyn pariin.

Geir Tangen-Sydämenmurskaaja

Suomentanut Päivi Kivelä

460 sivua

Otava

Norjalaisessa Haugesundin kaupungissa ulkomaalaistaustaisia nuoria alkaa kuolla mystisesti. Ensimmäinen tapaus sattuu nuorten yhteisissä juhlissa. Kirjan päähenkilön Viljar Ravn Gudmunsonin poika, Alexander, löytää juhlien jälkeisenä aamuna vierestään kuolleen ystävänsä, Emilien. Alexander ei muista edellisen illan tapahtumista juuri mitään ja soittaa pelokkaana isälleen saadakseen apua. Viljarin järkytykseksi hän ja ystävänsä Lotte Skeisvoll, joutuvat keskelle murhatutkintaa, jonka kaikki todisteet viittaavat huolestuttavasti Alexanderiin. Pian toinenkin samoissa juhlissa ollut nuori löytyy kuolleena, tutkintaan liittyvät mukaan myös norjalaiset uusnatsit, joilla on hurjia suunnitelmia. Viljarin tutkiessa tapauksia herää kysymys, pystyykö hän ensinnäkin tutkimaan tapausta puolueettomasti, sekä todistamaan poikansa syyttömyyden. Tutkinnat etenevät ja todisteet viittaavat yhä enemmän Alexanderiin, Loten ollessa jo lähes varma pojan syyllisyydestä. Poika joutuukin pian tutkintavankeuteen. Loten jatkaessa kuulusteluja hän saa eräältä juhlissa mukanaolleelta tytöltä tietoa, joka saattaa kääntää kaiken päälaelleen. Mistä on kysymys? Myöskään tapauksia selvittelevä parivaljakko ei toimi koko ajan aivan esimerkillisesti. Nimittäin myös ulkomaalaistaustaisten nuorten koulutalon pihalla Viljar päätyy erimielisyyksin erään henkilön kanssa ja tapahtuukin mielestäni jotain täysin odottamatonta. Lotte päätyy auttamaan ystäväänsä tavalla, joka ei todellakaan ole ammattietiikan mukaista. Lottea kohtaan herääkin suuret epäilykset, mutta miten hänen lopulta käy? Tämä olikin mielestäni kohta, jossa kirjan todellinen tykitys mielestäni alkoi ja oli pakko saada tietää, mitä tarinassa seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Kirjan loppuvaihe olikin mielestäni sen parasta antia. Jännittäviä tapahtumia on niin paljon, että sitä on vaikea enää käsittää. Alexander joutuu sairaalaan hänen jouduttuaan puukotetuksi. Murhatapauksia tutkinut Viljar ja hänen ystävänsä Jossen menevät baariin, Viljarin saatua vihiä eräästä syyllisehdokkaasta. He löytävätkin kysisen henkilön baarista ase kädessään, valmiina tappamaan parivaljakon. En kuitenkaan halua tässä paljastaa, mitä kirjan viimehetkillä tapahtuu, sillä koen, että se on niin tärkeä osa tarinaa, että se lukijan on koettava aivan itse.
Rakastin kirjaa alusta viimeiseen sanaan saakka. Sydämenmurskaaja on Geir Tangenin toinen kirja, jo esikoisteos Maestro oli huikeaa luettavaa, ja minua harmittaakin, miksen kirjoittanut esittelyä siitä luettuani sen. Jälkisanoissa Tangen mainitsee, että Viljarin ja Loten tarinasta tulee trilogia. Luettuani sen, en oikein tiennyt, mitä ajatella. Toisaalta olen ikionnellinen, että sarja jatkuu vielä yhden kirjan verran, toisaalta taas olen hieman murheellinen, sillä olisin mielelläni seurannut parivaljakon edesottamuksia paljon pidempäänkin. Sydämenmurskaaja on timanttinen teos, joka todistaa sen, että norjalaiset osaavat kirjoittaa jännitystä. Ja sokerina pohjalla, mielestäni on ihanaa, että Tangen omistaa kirjansa pojalleen, "omalle sydämenmurskaajalleen"

Ihanaa, keväistä viikkoa!
<3: Anskubansku

Aikani muhkean lukuromaanin parissa

Heippa!
Pääsiäinen sujahti ohi lähes huomaamatta ja kuten otsikostakin saattaa päätellä, osa siitä on kulunut oikean tiiliskivuromaanin parissa. Eilen saadessani sen loppuun, en oikein kyennyt järjestelemään ajatuksiani tästä päässäni, sillä välillä kirja vaikutti varsinaiselta mestariteokselta, välillä taas tuntui, että luen pelkästä puurosta koostuvaa, puuduttavaa tekstiä. Seuraavaksi yritän kuitenkin kertoa jonkinlaisen mielipiteeni kyseisestä kirjasta. :)

Kate Morton- Salaisuuden kantaja

Suomentanut Hilkka Pekkanen

669 sivua

Bazar

Helteisenä kesäpäivänä 1960-luvun alussa muu perhe viettää nuorimman lapsen Gerryn syntymäpäiväjuhlia, kun 16-vuotias Laurel puhahtaa lasten yhteiseen puumajaan pohdiskelemaan ja nauttimaan lämmöstä. Iltapäivä on täynnä idyllisyyttä ja perheenjäsenten välistä rakkautta, mutta ennen päivän päättymistä Laurel joutuu todistamaan rikosta, nimittäin murhaa, joka muuttaa Laurelin suhtautumisen perheensä, etenkin äitiinsä Dorothyyn, täydellisesti. Kirjassa eletään taidokkaasti eri aikatasoissa, välillä ollaan 1940-luvun sota-ajassa ja eletään Laurelin äidin, Dorothyn nuoruusvuosia, välillä, joskin hieman pienemmässä osassa on 1960-luku, jolloin Dorothyn lapset ovat nuoria. Tästä tästä aikakaudesta 50 vuotta myöhemmin Laurel suunnittelee intensiivisesti äitinsä 90-vuotissyntymäpäiväjuhlia, sillä äidin ollessa sairaalassa tiedetään jo, että elinaikaa Dorothylla ei enää paljon ole. Tuolloin Laurel on supersuosittu nöyttelijä työ vie hänen elämästään paljon aikaa. Järjestäessään äitinsä syntymäpäiväjuhlia Laurel palaa mielessään tuohon kaameaan nuoruudeen päivään, jolloin näki tuon kaamean rikoksen ja tajuaa, että viimeiset hetket selvittää tapahtumien kulkua, ovat käsillä, Laurel alkaa pohtimaan, kuka hänen äitinsä Dorothy oikein on ja miksi heidän pihallaan tapahtui niinkin kamala asia kuin murha. Laurel löytää äitinsä tavaroista myös salaperäisen valokuvan, joka herättää hänen mielenkiintonsa edelleen. Kuka on Vivien? Laurel on yrittänyt kysyä äidiltään tämän nuoruuteen liittyvistä asioista usein, mutta niistä ei ole ikinä haluttu perheessä keskustella. Laurel ei kuitenkaan aio luovuttaa, vaan jatkaa asioiden selvittelyä luovuttamatta.  Äidin aika vähenee ja tyttäret päättävät ottaa hänet kotihoitoon viimeisiksi hetkikseen. Vaikka lasten takapihalla tapahtuneesta kauheudesta ei lapsuuden aikana ole haluttu kotona puhua, vähän ennen kuolemaansa äiti paljastaa Laurelille ison asian.

Kate Morton on suosittu australialainen kirjailija. Hänen kaikki teoksensa on suomennettu ja olenkin vähän yllättynyt, että Salaisuuden kantaja  on ensimmäinen Mortonin teos, joka osui minun käteeni. Täytyy kyllä myöntää, että kirjaan tarttuessani en oikein tiennyt, mitä siltä odotin. En ole oikein koskaan tykännyt kirjoista, jotka ajoittuvat sota-aikaan. Kuitenkaan sota ei onnekseni ollut kirjassa pääteemana. On vaikeaa selittää, miksi koen näin, mutta jo pohjustuksessa mainitsin, että mielestäni kirja oli hieman puuduttava ja ennalta-arvattava. Varsinkin sota-ajasta kerrottaessa mielenkiintoni hieman lopahti, saattoi toki johtua siitä, etten yleensäkään tykkää sota-ajan kuvauksista. Lisäksi tuntui, ettei tarina oikein elä ja jotain täytyisi tapahtua Alku tempaisi mielestäni hyvin mukaan, ja tuntuikin, että jos kirja jatkuu tällaisena loppuun saakka, on kyseessä oikea aarre. Noin puolivälissä kirja alkoi kuitenkin välillä maistua puulta ja suurimmaksi onglmaksi muodostuikin mielestäni sen pituus. Mielestäni se oli liian pitkä ja sitä olisi voinut hieman typistää, ehkä noin 400-sivuinen kirja on mielestäni ihannepituinen.

Kaikesta huoöimatta Mortonin teoksesta jäi positiivinen maku, ja kirjalaatikossani odottaakin häneltä seuraava, vielä hieman paksumpi kirja ja toivonkin sydämestäni, etten joutuisi pettymään siihen.

Rentoa loppuviikkoa!

<3: Anskubansku