On uskomatonta, että joulu on jo nurkan takana. Tuntuu, että tämä vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Joulun kunniaksi ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa arvostelun viimeksi lukemastani kirjasta. Jostain syystä lähiaikoina uusien postausten kirjoittaminen ei ole houkuttanut yhtään, koska jokaisen lukemani kirjan jälkeen on tuntunut siltä, että kaikki kirjaan liittyvä on pyyhkiytynyt päästäni pois heti kannen suljettuani. Nyt yritän kuitenkin jälleen saada uuden innostuksen kirjoittamiseen, sillä tämä on terapeuttista. Yllättävää kyllä, edellinen lukemani kirja on kotimainen, ja se imaisi minut mukaansa varsin hyvin, yleensä vannon vain ulkomaalaisten kirjailijoiden teosten nimiin. Nyt kuitenkin jälleen huomasin, että välillä kannattaa antaa mahdollisuus myös kotimaiselle kirjallisuudelle. Joten nyt on aika siirtyä kirja-arvostelun pariin, toivottavasti tykkäätte!
Riikka Pulkkinen- Lasten planeetta
382 sivua
Otava
Kirja alkaa pienen perheen joulunvietolla. Perheeseen kuuluvat Frederika, Henrik sekä heidän pieni tyttärensä. Joulunvieton ohessa vanhemmat huomaavat, ettei yhteiselo enää toimi, ja näin alkaa eroprosessi. Aluksi kaikki näyttää kuitenkin sujuvan melko rauhallisissa merkeissä. Perhe viettää joulunsa sopuisissa tunnelmissa ja sen jälkeen seuraa vielä vaihe, joka minua lukijana hieman hämmästytti. Perhe nimittäin päättää asua vielä jonkin aikaa yhdessä ennen kuin on aika pakata tavarat ja muuttaa erilleen. Mietin, kuinka uskottavaa se on, mutta loppujen lopuksi se ei juurikaan häirinnyt tarinan kulkua. Eron koittaessa Frederika joutuu pohtimaan paljon asioita itsessään, muun muassa sitä, millainen hän on ex-vaimona, pienen lapsen eronneena äitinä tai ihmisenä ylipäätään. Pulkkinen osaa mielestäni kuvata avioeroa herkullisesti, mutta myös arkisesti ja näin ollen tilanteeseen on helppo hypätä mukaan. Kirjassa on myös mukavaa sen lämminhenkisyys. Avioerosta huolimatta vanhemmat päättävät olla lapsensa vuoksi tekemisissä keskenään. Avioero ei siis mielestäni vaikuta dramaattiselta, päinvastoin siitä on tehty mahdollisimman helppo ja siisti. Kirjaa lukiessani pohdinkin usein, miten paljon helpompaa elämä olisi, jos kaikki avioerot olisivat yhtä kivuttomia ja sopuisia. On ihanaa ajatella, ettei avioeroon tarvitse aina liittyä esimerkiksi ylimääräistä draamaa tai huutoa, vaikka toki riitelyäkin löytyy. Vaikka avioero vaikuttaakin helpolta, on Pulkkinen osannut tuoda tarinaansa myös eroon liittyviä kipupisteitä, esimerkiksi sen, miten pieni lapsi käsittelee vanhempiensa eroa tai sen, kuinka eropäätöksen tehnyt pariskunta voi elää yhteisessä kodissa muuttolaatikoiden keskellä.
Tämän tarinan lisäksi rinnalla kulkee tarina useimpien vuosien takaa, jolloin Frederikan sisko Julia sairastui psykoosiin. Aihe on hyvin mielenkiintoinen (ihmismieli on aina kiehtonut minua paljon) ja hienosti kuvattu. Millaista on elää, kun mieli järkkyy? Toisaalta taas välillä mietin, että näitä kahta aihetta on vaikea seurata rinnakkain, aivan kuin ne eivät kunnolla sopisi yhteen, vaikka mielenterveysongelmat tuovatkin mukavasti täytettä kirjaan. Koen kuitenkin, että lukuja, joissa seurataan Frederikan ja hänen pienen perheensä elämää, on helpompi seurata, johtuneekohan se kuitenkin siitä, että heidän elämänsä on arkisempaa ja täten siihen on helpompi samaistua.
Kokonaisuutena Riikka Pulkkisen Lasten planeetta on kuitenkin herkullinen lukukokemus ja ainakin itsessäni se herätti paljon tunteita ja ajatuksia, ja tunteet vaihtelivat paljon laidasta laitaan.
Mukavaa viikonloppua ja rauhallista joulunalusaikaa, aattoon on aikaa enää kymmenen yötä! :)
<3: Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti