Viimeisestä blogipäivityksestäni on jälleen kulunut ihan liian paljon aikaa, joten ajattelin taas kokeilla herättää kirjoitusintoni eloon. Lukemisinto ei todellakaan ole vähentynyt, tuntuu jopa, että tänä vuonna olen lukenut jopa hiukan enemmän kuin aikaisemmin. Lähiaikoina olen lukenut muun muassa mielenkiintoista kotimaista rikoskirjasarjaa, josta minulla on juuri tällä hetkellä menossa kymmenes osa, hyllyssäni odottaa sarjan 11. osa ja lähiaikoina on ilmestymässä jo sarjan 12. osa. Harmittaa, etten ole tajunnut kirjoittaa sarjan aikaisemmista osista esittelyä, sillä sen vuoksi en voi kirjoittaa myöskään jälljelläolevista osista, koska sarjan kirjat liittyvät löyhästi toisiinsa ja yksittäisestä kirjasta keskeltä sarjaa on näin ollen vaikeaa kirjoittaa. Muutenkin lukijana minua on aina ärsyttänyt se, ettei aina voi olla täysin varma siitä, ovatko kirjailijan kirjat itsenäisiä, jolloin tarina ei liity mitenkään kirjailijan muihin teoksiin, jolloin pystyy lukemaan minkä tahansa kirjan pelkäämättä, että jotain oleellista on jäänyt huomaamatta, koska ei ole lukenut kirjailijan muita kirjoja. (onneksi kuitenkin joidenkin kirjojen takakannessa kerrotaan, onko kyseessä osa jostain pidemmästä kirjasarjasta, jonka osat kannattaa lukea järjestyksessä, vai onko teos itseäinen, jolloin kirjan voi lukea huoletta)
Mutta koska en ole tajunnut kirjoittaa blogiini tuosta loistavasta kotimaisesta kirjasarjasta, päätin herättää blogini henkiin yksittäisellä kirjalla, jonka ahmaisin alusta loppuun viimeisen parin vuorokauden aikana, ja onneksi sen seurassa viihtyikin niin hyvin, sillä se pitää palauttaa kirjastoon viimeistään huomenna. Onneksi lukeminen on nautinnollista riipumatta vuodenajasta. Kesällä lukeminen on ihanaa aurinkoisella terassilla, kun taas viileämpinä ja pimeämpinä aikoina on ihana maata peiton alla lukulampun valossa kiinnostava kirja kädessä.
Mutta nyt siirrytään vihdoinkin lupaamani kirjaesittelyn pariin.
Alex Michaelides- Hiljainen potilas
Suomentanut Antti Autio
454 sivua
Gummerus
Tunnettu taidemaalari Alicia Berenson on elänyt pitkään ihanassa avioliitossa valokuvaajana työskentelevän miehensä Gabrielin kanssa. Eräänä päivänä Alicia ampuu miestään kasvoihin, jonka jälkeen nainen mykistyy. Kokonaan. Tapaus päätyy sanomalehtien otsikoihin nopeasti, ja tapaus kohauttaa kansaa kovasti. Myös psykoterapeuttina työskentelevä Theo kiinnostuu tapauksesta suuresti. Theon lapsuus on ollut raskas, ja hän on halunnut psykoterapeutiksi auttaakseen muita ihmisiä, joilla on ollut samankaltaisia kokemuksia kuin hänellä itsellään.
Alicia on hoidossa Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa laitoksessa, ja kun sieltä avautuu työpaikka, Theo päättää tarttua tilaisuuteen ja kirjoittaa hakemuksen, Jonkin ajan kuluttua Theo aloittaakin työt kyseisessä sairaalassa ja koettaa kaikin keinoin päästä Alician terapeutiksi. Theo onnistuu saamaan Alician asiakkaakseen. mutta istunnot ovat kovin hiljaisia. Theo yrittää saada naisen puhumaan keinolla millä hyvänsä. Eräänä päivänä Theo päättää vähentää Alician lääkitystä toiveenaan saada Aliciaan jonkinlaista yhteyttä. Yhtäkkiä Alicia hyökkää Theon kimppuun. Miksi?
Theolla on myös siviilielämässä ongelmia vaimonsa Kathyn kanssa. Kaksikko on ollut pitkään lähes erottamaton, mutta nyt Theoa epäilyttää. Miksi vaimo käyttäytyy kummallisesti? Onko mahdollista, että Kathylla on toinen mies? Eräänä päivänä Theo keksii, että haluaa nähdä Alician maalaujset ja pyytää apua Aician galleristilta. Päästyään katsomaan tauluja hän huomaa, että yhden teoksen nimi on Alkestis. Maalaus on aiheuttanut katsojissa monenlaisia, pääosin negatiivisia tunteita. Theo sen sijaan ymmärtää, että maalaaminen on tällä hetkellä Alician ainoa keino kommunikoida. Theo päättää lukea samannimisen näytelmän ja tajuaa, että teoksen eräälle hahmolle käy samalla tavalla kuin Alicialle, tämä mykistyy ja kokee tietynlaisen kuoleman. Kokeeko Alicia samalla tavalla aviomiehen murhan jälkeen? Theo päättää tarjota Alicialle mahdollisuuden kommunikoida ja näyttää tunteita maalaamalla. Alician maalaukset ovat yllättäviä. Pikkuhiljaa Alician puhuminenkin alkaa. Eräänä päivänä Alicia päättää antaa päiväkirjansa Theolle. Siitä Theo saa paljon yllättäviä tietoja. Alicia kertoo kirjassaan muun muassa oudosta stalkkerista, joka on kulkenut heidän pihan lähettyvillä jo pitkään. Kenestä on kysymys? Päiväkirjasta löytyy myös paljon muutakin mielenkiintoista. Miten Alicialle käy? Onko hän tappanut miehensä?
Kirja oli mielenkiintoinen ihan alusta loppuun, se pitää lukijan otteessaan hienosti, etenkin loppu on mielenkiintoinen. Loppuratkaisua miettiessäni en ole täysin varma, mitä mieltä olin siitä. Toisaalta siinä oli jotain häiritsevää, mutta toisaalta tykkäsin siitä, koska tarinaa lukiessani ainakaan en keksinyt, mistä on kysymys.
Tunnettu taidemaalari Alicia Berenson on elänyt pitkään ihanassa avioliitossa valokuvaajana työskentelevän miehensä Gabrielin kanssa. Eräänä päivänä Alicia ampuu miestään kasvoihin, jonka jälkeen nainen mykistyy. Kokonaan. Tapaus päätyy sanomalehtien otsikoihin nopeasti, ja tapaus kohauttaa kansaa kovasti. Myös psykoterapeuttina työskentelevä Theo kiinnostuu tapauksesta suuresti. Theon lapsuus on ollut raskas, ja hän on halunnut psykoterapeutiksi auttaakseen muita ihmisiä, joilla on ollut samankaltaisia kokemuksia kuin hänellä itsellään.
Alicia on hoidossa Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa laitoksessa, ja kun sieltä avautuu työpaikka, Theo päättää tarttua tilaisuuteen ja kirjoittaa hakemuksen, Jonkin ajan kuluttua Theo aloittaakin työt kyseisessä sairaalassa ja koettaa kaikin keinoin päästä Alician terapeutiksi. Theo onnistuu saamaan Alician asiakkaakseen. mutta istunnot ovat kovin hiljaisia. Theo yrittää saada naisen puhumaan keinolla millä hyvänsä. Eräänä päivänä Theo päättää vähentää Alician lääkitystä toiveenaan saada Aliciaan jonkinlaista yhteyttä. Yhtäkkiä Alicia hyökkää Theon kimppuun. Miksi?
Theolla on myös siviilielämässä ongelmia vaimonsa Kathyn kanssa. Kaksikko on ollut pitkään lähes erottamaton, mutta nyt Theoa epäilyttää. Miksi vaimo käyttäytyy kummallisesti? Onko mahdollista, että Kathylla on toinen mies? Eräänä päivänä Theo keksii, että haluaa nähdä Alician maalaujset ja pyytää apua Aician galleristilta. Päästyään katsomaan tauluja hän huomaa, että yhden teoksen nimi on Alkestis. Maalaus on aiheuttanut katsojissa monenlaisia, pääosin negatiivisia tunteita. Theo sen sijaan ymmärtää, että maalaaminen on tällä hetkellä Alician ainoa keino kommunikoida. Theo päättää lukea samannimisen näytelmän ja tajuaa, että teoksen eräälle hahmolle käy samalla tavalla kuin Alicialle, tämä mykistyy ja kokee tietynlaisen kuoleman. Kokeeko Alicia samalla tavalla aviomiehen murhan jälkeen? Theo päättää tarjota Alicialle mahdollisuuden kommunikoida ja näyttää tunteita maalaamalla. Alician maalaukset ovat yllättäviä. Pikkuhiljaa Alician puhuminenkin alkaa. Eräänä päivänä Alicia päättää antaa päiväkirjansa Theolle. Siitä Theo saa paljon yllättäviä tietoja. Alicia kertoo kirjassaan muun muassa oudosta stalkkerista, joka on kulkenut heidän pihan lähettyvillä jo pitkään. Kenestä on kysymys? Päiväkirjasta löytyy myös paljon muutakin mielenkiintoista. Miten Alicialle käy? Onko hän tappanut miehensä?
Kirja oli mielenkiintoinen ihan alusta loppuun, se pitää lukijan otteessaan hienosti, etenkin loppu on mielenkiintoinen. Loppuratkaisua miettiessäni en ole täysin varma, mitä mieltä olin siitä. Toisaalta siinä oli jotain häiritsevää, mutta toisaalta tykkäsin siitä, koska tarinaa lukiessani ainakaan en keksinyt, mistä on kysymys.
Jos kirjailijalta julkaistaan lisää teoksia, tartun niihin mielelläni.
Mukavia syyspäiviä!
-Anskubansku
Mukavia syyspäiviä!
-Anskubansku
