Vahva kirjasuositus :)

Iloista maanantai-iltaa!

Lukeminen on ollut itselleni rakas harrastus jo monta vuotta. Tänä aikana olen lukenut suuren määrän hienoja kirjoja, Usein puhutaan myös kirjoista, jotka ovat niin koukuttavia, että niitä on aivan mahdotonta laskea pois käsistään. Viikonlopun aikana luin tällaisen kirjan pitkästä aikaa. Tämä postaus onkin täysin pyhitetty tälle mestariteokselle. Toivottavasti tykkäätte!

Viveca Sten- Syvissä vesissä

CrimeTime

Suomentanut Outi Menna

446 sivua

Mies ulkoiluttaa koiraa Tukholman saaristossa. Kaikki sujuu hyvin, kunnes koira suuntaa kulkunsa rantaan. Omistajaa ihmetyttää, mikä koiraa niin rannalla kiinnostaa, kunnes huomaa oudon hajun, joka lähistöllä leijuu. Hetken päästä hän huomaa rannalla oudon mytyn, joka näyttää aivan vaatekasalta. Hetken päästä hän huomaa mytyn ympärillä vanhan kalaverkon. Kalaverkon ympäriltä pilkistää kaksi ihmisen jalkaterää. Miestä alkaa oksettaa ja hän soittaa peloissaan poliisit paikalle. Paikalle saapuu  juuri lapsensa menettänyt ja vaimostaan eronnut Thomas Andreasson. Andreassonin mielestä kaikki vaikuttaa aluksi ikävältä hukkumisonnettomuudelta, sillä viitteitä itsemurhaankaan ei löydetä. Pian tutkinta saa uuden käänteen, kun saarelle ensimmäistä  kertaa saapunut hukkuneen henkilön sukulainen löydetään surmattuna majapaikastaan.  Onko tapauksissa jotain yhtäläisyyksiä? Thomas paneutuu täysin rinnoin tapausten selvittämiseen ja saa paljon apua lomaaviettävältä lapsuudenystävältä, juristi Nora Lindeltä. Murhien selvittelemisen ohella kirja seuraa tiiviisti Noran ja hänen aviomiehensä Henrikin huonohkon avioliiton koukeroita. Henrik harrastaa intohimoisesti purjehdusta ja välillä Nora kokee olevansa yksinhuoltajaäiti kahdelle pojalleen, sillä Henrikin kaikki aika näyttää kuluvan rakkaan harrastuksen parissa. Nora työskentelee pankissa ja  hänellä olisi mahdollisuus hakea töitä toisesta kaupungista. Kun hän juttelee tästä lääkärinä työskentelevälle aviomiehelleen, Henrik tyrmää idean kokonaan perustellen mielipidettään muun muassa sillä, että hänellä on työt Tukholmassa. Nora yrittää vakuuttaa miehelleen, että tämä pystyisi varmasti saamaan töitä uudestakin kotikaupungista. Tästä tulee pariskunnan välille seuraavat erimielisyydet. Onneksi Noralla on ihanat pojat, joiden kanssa voi nauttia välillä kesäpäivistä mukavien retkien parissa, sekä naapurinrouva Signe, jonka kanssa voi jutella asiasta kun asiasta. Signe on pojillekin kun isoäiti, leipoo aivan ihania pikkuleipiä retkievääksi. Signe kannustaakin Noraa olemaan välittämättä Henrikin sanoista ja päättää mennä käymään työhaastattelussa. Kun Henrik kuulee työhaastattelusta, hän suuttuu Noralle.

Kirjan tunnelma tiivistyy jatkuvasti loppua kohden mentäessä ja kirjan loppuratkaisu olikin erittäin herkullinen. Onko kaikki ihan sitä, miltä vaikuttaa? Oliko ensimmäinen tapaus hukkumisonnettomuus? Kuka murhasi majapaikasta löytyneen ihmisen? Onko Norakaan ihan turvassa? Syvissä vesissä oli huikea lukukokemus ja käänsinkin sivuja sivujen perään täysin huomaamatta. Kun viimeinen sivu kääntyi, olin jopa hieman surullinen. Viveca Sten on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani.

Mukavaa viikkoa!

-AnskuBansku

Moikka!

Syksyinen moikka!
Ensimmäinen kouluviikko syyslomaviikon jälkeen on ohi ja se tuntui menneen yllättävän kivuttomasti, en enää edes kunnolla muista, että oltaisiin lomailtukaan. :) Niin ja viikon kruunasi eilen vihdoinkin selvinnyt enkun koearvosana. Usein nimittäin tuntuu, että jos pisteet jää kahden arvosanan rajalle, kohtalonani on saada se heikompi arvosana. Nyt kuitenkin kävi mukavasti, sillä enkunkokeessa kiitettävän arvosanan raja  oli 50 pistettä ja onnistuin saamaan tasan 50 pistettä. Tuntuu muutenkin tosi hyvältä saada kiitettävä, sillä kurssi ei ollut helpoimmasta mahdollisesta päästä, sillä sanasto liittyi pitkälti kirjanpitoon ja muuhun sellaiseen. Muuten koulussa ei viikolla tapahtunut mitään kovin ihmeellistä, jote nyt on mukavaa nauttia viikonlopusta. Tuntuu jännältä ajatella, että ensi yönä kellot siirretään talviaikaan ja sääennusteiden mukaan ensi viikolla ilmat viilenevät radikaalisti ja alkaa sataa lunta. En todellakaan ole kylmyyden tai lumen fani, mutta jännästi ensimmäiset viileät ilmat ja ensilumet kiehtovat aina. Lumessa on sekin hyvä puoli, että se valaisee edes hieman pimeitä ja harmaita iltoja. Ja toisaalta on ihanaa istua sisällä lämpöisissä vaatteissa, polttaa kynttilöitä, katsoa kuinka lumihiutaleet leijailee ja nauttia kuumaa kaakaota. :)
Seuraavaksi luvassa seuraava kirja-arvio:




Mary Higgins Clark- Kuin kaksi marjaa
Suomentanut Mari Hallivuori
328 s

Marraskuisena torstaiyönä Lottie Scmidt herää miehensä Gusin pukiessa vaatteita päälleen. Gus ilmoittaa Lottielle lähtevänsä käymään nopeasti huonekalutehtaalla, jolla on työskennellyt ennen saamiaan potkuja. Lottie sanoo Gusille tuntevansa outoja etiäisiä siitä, että tehtaalla tapahtuu jotain ikävää. Hieman suutahtaen Gus toteaa vaimolleen, että tämä voi huoletta jatkaa uniaan sillä aikaa, hän palaa ihan kohta takaisin aamupalalle. Tämä on kuitenkin viimeinen lause, jonka Lottie miehensä suusta kuulee, sillä tehtaalla tapahtuu kummallinen räjähdys, jossa Gus kuolee ja Kate loukkaantuu vakavasti. Kirjassa seurataan Katen toipumisen vaiheita ja pohditaan, mitä ihmettä Gus ja Kate tekevät tehtaalla yhdessä keskellä yötä. Lisää syvyyttä tarinaan tuo se, kun räjähtäneen tehtaan raunioita aletaan tutkia tarkemmin. Raunioilta löydetään vanha auto, jossa on pitkään majaillut joku. Samoihin aikoihin raunioilta löydetään jotain vielä järkyttävämpää. Naisen ruumis, joka vaikuttaa maanneen paikassa pitkään. Erään perheen tytön katoamisen vuosipäivä lähestyy myös ja tytön veli haluaakin alkaa selvittää, mitä siskolle on tapahtunut, jotta saisivat äitinsä kanssa viimeinkin rauhan. Onko kuolleen naisen ruumis Markin siskon ruumis vai kenestä on kysymys? Poliisit alkavat intensiivisesti etsiä mahdollista autossa asunutta hivenen alkoholisoitunutta miestä, tarkoituksenaan selvittää, onko mahdollisesti murhannut tehtaan raunioilta löytyneen naisen? Selviääkö Kate loukkaantumisestaan?
Tarinan edetessä huomaa myös, että joillakin tarinan henkilöistä on salaisuuksia, joiden on todellakan pysyttävä salaisuuksina. Olen lukenut melko paljon Higgins Clarkin kirjoja, eikä tämäkään tuottanut pettymystää. Mielestäni laadukas dekkari, kirjan kädestä laskeminen oli haastavaa. Suosittelen!

Mukavia lokakuun lopun päiviä!
-Anskubansku

Syyslomaviikon kuulumisia

Mukavaa lauantai-iltaa!
Illan pimetessä on mukavaa istua omassa huoneessa nauttien kirjasta, kuulokkeet korvilla. Niin ja tietysti on myös mukavaa kirjoittaa pitkästä aikaa blogiin:) Syysloma on sujunut mukavasti, aika on mennyt sekä rentoutuessa että erinäisten puuhien parissa. Mielestäni loma oli juuri sopiva miksaus menoa ja hiljaista nautiskelua pehmoisissa oleskeluvaatteissa. Siinäkin suhteessa loma on ollut täydellinen, että olen pystynyt nollaamaan kouluasiat päästäni täysin, ja se taas takaa sen, että kun pulpettiin ja muuhun arkiseen aherrukseen maanantaina jälleen palataan, on akut varsin hyvin ladattu, joten opiskelujen parissa puuhailu tuntuu jälleen mielekkäämmältä. Hieman lisää pontta syksyyn tuo lähestyvä joulu. Vaikka jouluun  onkin vielä parisen kuukautta aikaa, en voi kieltää, ettenkö olisi jo kaihoisasti pohtinut jouluun liittyviä asioita. Ihanaa. <3 En malta enää odottaa, että saan glögiä ja joulutorttuja. Tietysti joulun parhaita puolia on myös yhteinen rauhoittumisen aika perheen kanssa. Mutta lopetetaan nyt vielä joulusta juttelu ja keskitytään blogin pääaiheeseen, eli kirjoihin. Loman aikana ehdin lukea jopa kolme kirjaa, joista kaksi lyhyehköjä ja hyvin helppolukuisia. Luin jopa yhden sadun, mutta sitä lukiessani tajusin, ettei sadut ole tarkoitettu pelkästään lapsille, vaan myös hieman vanhemmat ihmiset voivat löytää saduista helmiä. Tarinaa lukiessani karvat nousivat välillä pystyyn ja tuntui jopa, että kyyneleet kihoavat silmiin, tuli hieman ikävä lapsuuteen.
Mutta keskitytään tässä postauksessa nyt kuitenkin lukemaani romaaniin. Tässä siis jälleen uusi kirja-arvio, toivottavasti tykkäätte! :)

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt- Tunturihauta

Suomennos: Veijo Kiuru
475 sivua
Bazar
Kirja alkaa jännittävästi, kun kahden naisen retki ruska-aikaisessa Pohjois-Ruotsissa saa järkyttävän käänteen, kun toinen naisista on pudota hurjalta jyrkänteeltä alas. Jännittävän tilaanteen tuoksinnassa naiset huomaavat myös, että joen törmältä pilkottaa esiin kuolleen ihmisen käsi. Luonnollisesti paikalle asiaa selvittämään kutsutaan poliisi ja lopulta ruumiita löydetään enemmänkin. Yhteensä kuusi, neljä aikuista ja kaksi lasta. Kuolleiden joukosta löydetään hollantilainen pariskunta, mutta siitä, ketä loput ovat ei kenelläkään tunnu olevan aavistustakaan. Dna-testien avulla saadaan selville, että kyseessä on perhe, mutta outoa on, ettei heitä ole ilmoitettu kadonneeksi. Kukaan ei siis kaipaa heitä. Tapaus siirretään henkirikosyksikön tutkittavaksi ja rikospsykologi Sebastian Bergman matkustaakin pian muun tutkintaryhmänsä kanssa Jämtlandiin selvittääkseen tapausta. Kirja oli hyvin koukuttava oli mukavaa, että "päätarinan" ohella seurattiin koko kirjan ajan myös maahanmuuttajaperhettä, jonka isä on kadonnut jo kauan sitten ja perheen äidillä Shibekalla  on edelleen kova halu selvittää, mikä Hamidin kohtalo on. Perheen äidillä ei oikein enää tunnu olevan keinoja selvittääkseen, mistä asiassa on kyse.
Kuitenkin vielä erään tv-yhtiön roimittaja kiinnostuu tapauksesta ja Shibekan toiveet siitä, että asia selviää, nousevat. Näiden kahden asian tutkimisen lisäksi kirjassa tuntuu olevan tilaa myös tutkintaryhmän henkilökohtaisten asioiden ruotimiseen. Kirjan alussa Sebastian Bergman tuntuu löytäneen itselleen uuden rakkauden ja vaatimalla vaatii, että sillä hetkellä hänen kanssa yhdessä asuva Ellinor muuttaa pois. Ellinor ei kuitenkaan olisi millään halunnut näin tapahtuvan ja pariskunnan vääntö asiasta olikin mielenkiintoista seurata.
Sebastianin tyttärellä Vanjalla  on käsillään jännittävät ajat, sillä hän odottaa tietoa siitä, pääseekö hän hakemaansa FBI:n jatkokoulutukseen USA:an.
Pääseekö Vanja koulutukseen? Entä mitä kaikkea tutkintaryhmä saa selville tunturiseudulta löytämistään ruumiista? Tämän ja paljon muuta saat selville lukemalla Tunturihaudan!

-Anskubansku-

Viikonlopun tunnelmissa :)

Mukavaa perjantai-iltaa!

Jälleen on yksi arkiviikko aherrettu ja on aika nauttia pari päivää hiljaisuudesta, perheen sekä lukuharrastuksen seurasta. Viikko on ollut ihan mukava, muutamine kokeineen. Maanantainen kannattavuuslaskennan koe tuntui pelottavan helpolta ja siksi jännittääkin, saanko sieltä kiitettävän arvosanan. Se selvinnee maanantaina. Tänään taas oli enkun koe, sekin tuntui menevän yllättävän kivasti, joten voin hyvällä omallatunnolla viettää vapaan viikonlopun, jotta akut latautuisi täyteen ensi viikkoa varten. (Vihdoin viimeinen biikko ennen syyslomaa :D). Viikossa on jälleen tullut luettua yksi kirja, ja tänään ajattelin keskittyä kyseisen kirjan arvosteluun. Täältä pesee!

Viveca Sten: Juhannusmurha

WSOY
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
433 s.


Nora Linde on tullut viettämään Ruotsin saaristoon uuden rakkaansa, Jonaksen kanssa. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin, kunnes Jonaksen 14-vuotias tytär Wilma ilmoittaa, ettei tahdo viettää aikaa pariskunnan kanssa, vaan haluaa juhlia yhdessä ikäistensä kavereiden kanssa. Jonas on luonteeltaan hyvin huolehtivainen ja pohtiikin kauan, suostuuko Wilman ehdotukseen. Kun tyttö anelee lupaa tarpeeksi kauan, heltyy isä, antaen kuitenkin tarkat kotiintuloajat. Wilman lähdettyä viettämään iltaa, nauttivat Nora ja Jonas toistensa seurasta ja kesäillasta ilman huolta. Kuitenkin illan edetessä huoli alkaa kalvata Jonaksen mieltä, sillä tyttärestä ei kuulu mitään. Yleensä tytär ei lähde minnekään ilman puhelinta ja vastaa aina jokaiseen puheluun. Nora yrittää kovasti rauhoitella Jonasta ja onnistuukin siinä aluksi, mutta ajan kuluessa Jonas tajuaa, ettei  kaikki ole kuten pitää ja päättää ilmoittaa Wilman kadonneeksi viranomaisille. Lisäksi juhlijoiden seasta rannalta löytyy huumattu tyttö sekä juhannusaamuna saaren väki herää järkyttävään uutiseen. Rannalta löytyy ruumis. Tapausta selvittämään tarvitaan osaava poliisi. Kuulusteluprosessi ei kuitenkaan ole helppo, sillä jokaisella vaikuttaa olevan oma versionsa tapahtumien kulusta. Kirja oli erittäin mielenkiintoinen, pidin erityisesti siitä, että samanaikaisesti seurattiin kahta eri tapahtumasarjaa. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia, niitä ei kuitenkaan ollut liikaa, joten kirjaa oli helppo seurata.
Kirja oli kevyt, lisäksi sopivan kevyttä  iltalukemista. Kesäiseen juhannusmaisemaan Ruotsissa oli helppo hypätä mukaan. ainakin itse pääsin iltaisin helposti pois reaalimaailmasta. Myös kirjan loppuratkaisu oli mielestäni herkullisen yllättävä! :)
Tarjolla siis kevyttä luettavaa rikoskirjallisuudesta nauttiville!

Rauhallista viikonlopua kaikille!
-AnskuBansku-

Moikka kaikille pitkästä aikaa!

Aika on kulunut hurjan nopeasti, ja blogin kirjoittelu on harmittavaisesti jäänyt. Nöyrimmät anteeksipyyntöni. Nyt ajattelin kuitenkin parantaa tapani ja herättää blogini uudestaan eloon. Tervetuloa takaisin matkaan! :) Tänään luvassa kuulumisia ja lisäksi kirja-arvio pitkästä aikaa (lukuharrastus ei kuitenkaan ole todellakaan kuollut, lukeminen edelleen on todellinen henkireikä rankan arjen keskellä, paras palkinto pitkän päivän jälkeen on kaivautua pehmoisissa olovaatteissa lämpöisen peiton alle koukuttavan kirjan seuraan.)

Mutta aloitetaan aluksi kuulumisilla. Vuosi on ollut mukava, joskin välillä todella rankka. Arki pyörii pitkälti opiskelujen parissa, ja välillä tuntuukin, ettei vapaa-ajan aktiviteeteille ole liiemmin aikaa. Läksyjen tekemiseen menee usein monta tuntia, eikä sen jälkeen ole enää aikaa tai jaksamista tehdä mitään muuta, kuten esimerkiksi nähdä kavereita. Kuitenkin toisaalta olen hurjan onnellinen siitä, että opiskelupaikka on ja että päivillä on selkeä rytmi, olen luonteeltani laiska, ellei ole päivärytmiä, on varmasti myös taattu, etten tee mitään. Kirjoittamisen lisäksi myös taiteellisesta ilmaisusta on tullut lähiaikoina enemmän ja enemmän oma juttuni. Taiteilu on loistava keino tuoda tunteita esille, Olen aina tykännyt väreistä, mutta oman taiteiluinnostukseni myötä väreistä on tullut vielä tärkeämpiä. Olen oppinut, ettei taiteen tarvitse olla esittävää, että siitä tulee näyttävää. Abstrakti taide onkin nykyään itse asiassa suosikkitaidemuotoni. Myös hiilellä piirtäminen on huikeaa. :) Jos joku vielä jokin aika sitten olisi sanonut minulle, että nautin näin paljon taiteentekemisestä, en todellakaan olisi häntä uskonut.

Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa irroittautumaan arjesta, kun lähdettiiin ihanan taksikuskini kanssa seuraamaan TPS-KooKoo-jääkiekkomatsia. Ilta oli huikea, nautittiin toistemme seurasta, syötiin hurjasti herkkuja ja päästiin seuraamaan kuinka TPS teurasti kouvolalaiset murskalukemin 8-2. Tämän tulen muistamaan vielä pitkään! Syysloma koulusta lähenee kovaa vauhtia, mutta ennen sitä täytyisi koulussa vielä ainakin kolme koetta selättää, ensimmäinen heti tulevana maanantaina, nimittäin kannattavuuslaskennan koe. Kyseistä koetta en kuitenkaan juurikaan osaa jännittää, sillä koko kurssi on mielestäni tuntunut mielekkäältä ja hieman jopa yllättäen on tuntunut, että osaan kurssin asiat hyvin. Mutta kun syysloma vihdoin parin viikon päästä koittaa, voin rehellisesti sanoa, ettei se paljon parempaan paikkaan voisi enää tulla, kaipaan jo kipeästi pientä täysinollausta kouluasioista. Mutta se tämän hetken kuulumisista, siirrytään pikkuhiljaa lupailemaani kirja-arvioon. :)

Ursula Poznanski-Äänet

Atena

Suomentanut Anne Mäkelä

403 s.

Salzburgilaisessa psykiatrisessa sairaalassa hoidetaan potilaita, jotka ovat vaikeasti traumatisoituneita. Eräänä päivänä yksi osaston lääkäreistä löydetään raa'asti murhattuna sairaalalta. Erikoista on, että ruumis on koristeltu erikoisin esinein. Etsivä Beatrice Kaspary yrittää kuumeisesti kuulustella potilaita, mutta se osoittautuu hankalaksi, sillä osa potilaista kuulee kummallisia ääniä, jotkut puhuvat hurjasti, toiset taas eivät hiiskahda sanaakaan. Osastolla potilaille järjestetään erilaisia terapioita oloa helpottamaan ja välillä Beatrice päättää mennä mukaan kuuntelemaan istuntoja, toiveenaan saada tätä kautta tutkimuksilleen lisäpontta. Hetken päästä kuvioita vaikeuttaa seuraava kuolema. Eräs potilaista löydetään kuolleena toimiston ikkunan alta, ikkunan ollessa avoinna. Onko kyseessä itsemurha vai onko joku kenties työntänyt potilaan ulos ikkunasta? Kuvioita monimutkaistaa vielä erään hoitajan kuolema ja puhumattoman potilaan mystinen katoaminen. Mitä ihmettä sairaalalla on tekeillä?

Beatricen elämä on muutenkin ristiriitaista. Kirja edetessä hän vaikuttaa rakastuvan erääseen kollegaansa, mikä tuo valoa Beatricen elämään. Kuitenkin Beatrice on myös sotajalalla ex-miehensä kanssa. Achim vaatii itselleen lasten yksinhuoltajuutta, sillä on sitä mieltä, ettei Beatrice pidä lapsista tarpeeksi hyvää huolta vain työkuvioiden ja uuden rakkaudenkohteen kiinnostaessa häntä. Kirjan mielenkiinto ja intensiivisyys pysyy mielestäni yllä koko kirjan ajan, alkaen ensimmäiseltä sivulta. Saako Beatrice kollegoineen selville sairaalalla tapahtuvia asioita? Suosittelen ehdottomasti kirjaa niille, jotka pitävät dekkareista. Itselleni lisämielenkiintoa toi nimenomaan kirjan kiehtova miljöö, psykiatrisen sairaalan osasto.

Kuten jo aikaisemmin mainittua, lupaan jatkossa kirjoittaa tiiviimmin, lämpimästi tervetuloa takaisin kyytiin! :)

Kirpakoita syyspäiviä kaikille!

-AnskuBansku-