Kirjasuositus...

Heippa!
Olen aloittanut joululoman ja suurin osa ajasta on mennyt akkuja lataillen erilaisin tavoin. Muutaman lähipäivän aikana olen myös lukenut yhden huippujännityskirjan ja siksi ajattelinkin pyhittää postauksen kokonaan tälle mestariteokselle. Nauttikaa. :)

Håkan Nesser- Carmine Streetin sokeat

Tammi

292 sivua

suomentanut Aleksi Milonoff

Kirjailija Erik Steinbeck ja hänen taiteilijana työskentelevä vaimonsa Winnie päättävät muuttaa New Yorkiin jättääkseen taakseen heidät kohdanneen suuren tragedian. Heidän neljävuotias Sarah-tyttärensä on ollut kidnapattuna puolitoista vuotta, eikä tytöstä ole mitään havaintoja tänä aikana. Pariskunta alkaa uskoa, että Sarah on kuollut. Kuitenkin pian Erik huomaa, ettei kaikki olekaan niin kuin he ovat ajatelleet. Winnie käy salaperäisissä keskusteluissa, joista on valehdellut Erikille jo jonkin aikaa. Saadakseen tietää, mistä on kysymys, hän lähtee eräänä päivänä seuraamaan Winnietä. Erik saakin selvitettäväkseen aikamoisen vyyhdin. Pikkuhiljaa hän saa Winnieltä lisää tietoa muun muassa siitä, millaista elämää Winnie on elänyt ennen kuin he tapasivat. Käy ilmi, että Winniellä on ollut tytär, Judith jo aikaisemmassa suhteessa, mutta Winnien ex-mies ja Judith on kuollut auto-onnettomuudessa. Eräänä päivänä Erik löytää kotinsa pöydältä lapun, jossa Winnie kertoo lähtevänsä pois muutamaksi päiväksi. Kun Winnietä ei kuulu takaisin muutaman päivän sisällä, Erikin täytyy pyytää apua etsimiseen muun muassa yksityisetsivältä sekä terapeutilta, jonka luona myös Winnie on käynyt. Selvitellessään kidnappaustapausta Erik saa selville yllättäviä asioita myös Winniestä. Mistä on kysymys, onko Sarah elossa? Carmine Streetin sokeat oli helppolukuinen, mielenkiintoinen, täydellisen rentouttava, herkullisen jännittävä kirja ensimmäiseltä sivulta loppuun saakka. Täydellinen kirja lomalle.

On aika rauhoittua joulun viettoon. Rentouttavaa joulua ja iloista uutta vuotta kaikille!
<3: AnskuBansku
-

"Kun joulu on"

Tervehdys kaikille!

Ensiksi haluan pahoitella, että blogiinkirjoittaminen on hieman unohtunut loppusyksyn koulukiireiden vuoksi. Koulussa on marras-joulukuun vaihteessa ollut todella paljon kokeita, joihin valmistautuminen on vaatinut selvästi veronsa. Olen ollut todella väsynyt  ja väsymyksen ja stressin vuoksi myös harmillinen ärtyneisyyden luonteenpiirre on nostanut päätään yhä useammin. Onneksi palkkioksi kovasta opiskelusta lähes jokainen koe on sujunut hienosti. Mikä parasta, tänään annoin vielä kaikkeni tilinpäätökseen liittyvässä kokeessa, mikä sekin ainakin tuntui sujuneen yllättävän vaivattomasti, ja nyt on aika aloitella joululoma ja keskittyä vain akkujen lataamiseen ja ajanviettoon rakkaiden seurassa. Myös lukemiselle löytyy varmasti enemmän aikana. Lähiaikoina on tuntunut oudolta, kun opiskeltavaa on ollut niin paljon, että kaunokirjallisuuden mestariteoksille on löytynyt väheemmän aikaa. Kuitenkin tämän postauksen lopusta löytyy pitkästä aikaa arvio viimeksi lukemastani kirjasta.
 Marraskuussa kävin tutustumassa Aurinkopihaan, paikkaan johon voisin hyvin kuvitella muuttavani. Tutustumispäivän aamun koittaessa jännitys oli huipussaan ja koulupäivän aikana pohdinkin usein, mitä vierailun aikana tulee tapahtumaan ja miten tulen pärjäämään (olen perusluonteeltani kova jännittämään uusia asioita, sekä ujo uusien ihmisten kanssa), mytta melkein heti sisällepäästessäni tajusin, ettei vierailussa ole mitään jännitettävää. Yksikkö oli mukavan pieni ja jokainen vastaantullut henkilö oli todella ystävällinen, ikään kuin olisimme tumteneet aina, vaikka melkein kenelläkään heistä ei ollut tietoa, kuka olen. Kerta kaikkiaan ihana vastaanotto, erittäin positiivinen fiilis jäi <3

Kuten jo aikaisemmin mainittua, suurin osa arjesta on mennyt lähiaikoina opiskeluun. Kuitenkin voimia on tuonut myös se, että joka päivä aukeaa yksi uusi joulukalenterin luukku, mikä tarkoittaa, että kotona on joka päivä hienan enemmän joulun taikaa ja rauhaa. <3 Tunnelma on kaunis. Parempaa ei voi pieni ihminen toivoa. :) Tällaisia ovat tämönhetkiset kuulumiseni, nyt on aika siirtyä lupaamaani kirja-arvosteluun. Olkaa hyvät! :)

Viveca Sten-Sotilaiden salaisuudet

Werner Söderström Osakeyhtiö

Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

408 sivua

Kirjan tapahtumat alkavat järkyttävästä nuoren opuskelijapojan itsemirhasta. Marcucsen opiskelukaveri löytää pojan kattoonhirttäytyneenä opiskelija-asuntolasta. Poliisi Thomas Andersson alkaa tutkia tapausta palattuaan juuri vakavan loukkaantumisen aiheuttamalta sairaslomalta. Thomas sekä juristi Nora Linde päättävät yhdistää voimansa ja heidän tehtäväksi koituukin kertoa pojan kuoemasta Marcuksen vanhemmille. Marcuksen äiti sanoo olevansa vuorenvarma siitä, ettei kyseessä ole itsemurha, vaan joku on tappanut hänen poikansa. Thomaksen ja Noran mielenkiinto tapausta kohtaaan lisääntyy, kun Maruksen pikkuveli kertoo tietokoneen olevan elintärkeä Marcukselle. Kuitenkaan kovista etsinnöistä huolimatta tietokonetta ei löydy mistään... Tutkimusten juuret johtavat loppujen lopuksi Körsön saarelle, jossa oli pitkään armeijatoimintaa. Jonkin ajan kuluttua tulee tieto toisenkin miehen kuolemasta, joka sekin linkittyy kummasti vanhaan sotilassaareen. Mistä ihmeestä on kysymys. Noran yksiyiselämää seurataan myös kiihkeästi. Ongelmat edellisen aviomiehen kanssa vaivaavat edelleen, mutta myös uusi rakkaus on aluillaan hieman Noraa nuoremman Jonaksen kanssa. Yksityiselämän koukerot tuo mukavaa kevennystä murhatutkinnan keskelle. Eräänä päivänä Nora päättää lähteä Körsön saarelle yhdessä naapyrinsa kanssa selvittämään, millaisesta paikasta on kyse. Saako kaksikko selville jotain olennaista? Oliko Marcuksen kuolema itsemurha? Se selviää lukemalla kyseinen kirja!

Nyt on pakko lopetella. Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!

-Anskubansku