Ensiksi haluan pahoitella, että blogiinkirjoittaminen on hieman unohtunut loppusyksyn koulukiireiden vuoksi. Koulussa on marras-joulukuun vaihteessa ollut todella paljon kokeita, joihin valmistautuminen on vaatinut selvästi veronsa. Olen ollut todella väsynyt ja väsymyksen ja stressin vuoksi myös harmillinen ärtyneisyyden luonteenpiirre on nostanut päätään yhä useammin. Onneksi palkkioksi kovasta opiskelusta lähes jokainen koe on sujunut hienosti. Mikä parasta, tänään annoin vielä kaikkeni tilinpäätökseen liittyvässä kokeessa, mikä sekin ainakin tuntui sujuneen yllättävän vaivattomasti, ja nyt on aika aloitella joululoma ja keskittyä vain akkujen lataamiseen ja ajanviettoon rakkaiden seurassa. Myös lukemiselle löytyy varmasti enemmän aikana. Lähiaikoina on tuntunut oudolta, kun opiskeltavaa on ollut niin paljon, että kaunokirjallisuuden mestariteoksille on löytynyt väheemmän aikaa. Kuitenkin tämän postauksen lopusta löytyy pitkästä aikaa arvio viimeksi lukemastani kirjasta.
Marraskuussa kävin tutustumassa Aurinkopihaan, paikkaan johon voisin hyvin kuvitella muuttavani. Tutustumispäivän aamun koittaessa jännitys oli huipussaan ja koulupäivän aikana pohdinkin usein, mitä vierailun aikana tulee tapahtumaan ja miten tulen pärjäämään (olen perusluonteeltani kova jännittämään uusia asioita, sekä ujo uusien ihmisten kanssa), mytta melkein heti sisällepäästessäni tajusin, ettei vierailussa ole mitään jännitettävää. Yksikkö oli mukavan pieni ja jokainen vastaantullut henkilö oli todella ystävällinen, ikään kuin olisimme tumteneet aina, vaikka melkein kenelläkään heistä ei ollut tietoa, kuka olen. Kerta kaikkiaan ihana vastaanotto, erittäin positiivinen fiilis jäi <3
Kuten jo aikaisemmin mainittua, suurin osa arjesta on mennyt lähiaikoina opiskeluun. Kuitenkin voimia on tuonut myös se, että joka päivä aukeaa yksi uusi joulukalenterin luukku, mikä tarkoittaa, että kotona on joka päivä hienan enemmän joulun taikaa ja rauhaa. <3 Tunnelma on kaunis. Parempaa ei voi pieni ihminen toivoa. :) Tällaisia ovat tämönhetkiset kuulumiseni, nyt on aika siirtyä lupaamaani kirja-arvosteluun. Olkaa hyvät! :)
Viveca Sten-Sotilaiden salaisuudet
Werner Söderström Osakeyhtiö
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
408 sivua
Kirjan tapahtumat alkavat järkyttävästä nuoren opuskelijapojan itsemirhasta. Marcucsen opiskelukaveri löytää pojan kattoonhirttäytyneenä opiskelija-asuntolasta. Poliisi Thomas Andersson alkaa tutkia tapausta palattuaan juuri vakavan loukkaantumisen aiheuttamalta sairaslomalta. Thomas sekä juristi Nora Linde päättävät yhdistää voimansa ja heidän tehtäväksi koituukin kertoa pojan kuoemasta Marcuksen vanhemmille. Marcuksen äiti sanoo olevansa vuorenvarma siitä, ettei kyseessä ole itsemurha, vaan joku on tappanut hänen poikansa. Thomaksen ja Noran mielenkiinto tapausta kohtaaan lisääntyy, kun Maruksen pikkuveli kertoo tietokoneen olevan elintärkeä Marcukselle. Kuitenkaan kovista etsinnöistä huolimatta tietokonetta ei löydy mistään... Tutkimusten juuret johtavat loppujen lopuksi Körsön saarelle, jossa oli pitkään armeijatoimintaa. Jonkin ajan kuluttua tulee tieto toisenkin miehen kuolemasta, joka sekin linkittyy kummasti vanhaan sotilassaareen. Mistä ihmeestä on kysymys. Noran yksiyiselämää seurataan myös kiihkeästi. Ongelmat edellisen aviomiehen kanssa vaivaavat edelleen, mutta myös uusi rakkaus on aluillaan hieman Noraa nuoremman Jonaksen kanssa. Yksityiselämän koukerot tuo mukavaa kevennystä murhatutkinnan keskelle. Eräänä päivänä Nora päättää lähteä Körsön saarelle yhdessä naapyrinsa kanssa selvittämään, millaisesta paikasta on kyse. Saako kaksikko selville jotain olennaista? Oliko Marcuksen kuolema itsemurha? Se selviää lukemalla kyseinen kirja!
Nyt on pakko lopetella. Mukavaa joulunalusaikaa kaikille!
-Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti