Aika lentää kuin siivillä...

Iltaa kaikille!

Viikko on kulunut taas hurjan nopeasti ja yhtäkkiä tajusin, etten ole päivittänyt blogia pitkään aikaan. Vihdoinkin siihen tarjoutui loistava sauma. Koulussa on ollut ihan mukavaa, joskin ylimääräistä stressiä opiskeluun on tuonut eilinen tilinpäätöksen koe. Kirjanpito ei ole koskaan ollut vahvinta alaani merkonomiopinnoissa, mutta kuitenkin maanantaina asioita kertaillessani pääni päälle syttyi tasaisin väliajoin himmeitä lamppuja, aivan kuin olisinkin yhtäkkiä ymmärtänyt jotain. Kuitenkin nyt kokeen jälkeen ärsyttää kun en pysty yhtään aavistamaan, millainen arvosana on odotettavissa. Toisaalta tuntui, että koe meni ihan hyvin, toisaalta taas, että pääni meni ihan lukkoon, kuten minulle usein käy, jos kyseessä on sellaisen oppiaineen koe, jossa en ole vahvimmillani. Jo yläasteella matikanopettajani pohti usein, minkä arvosanan voi milloinkin minulle antaa, sillä kuulena oppitunneilla laskin lähes aina kiitettävän arvoisesti, mutta koki myös usein, että kun eteen tuli koe, aivoni menivät usein ihan lukkoon, enkä pystynyt tuottamaan paperille sitä, mitä olisin halunnut. Kummallista. Kuitenkin stressiä olen pystynyt lieventämään helpoin keinoin, Kuumalla teellä ja koukuttavalla kirjalla, josta luvassa tarinaa hetken kuluttua. Psst... Enää 38 yötä jouluun, joulun,  taikaa on jo selkeästi paljon ilmassa. Joulu on loistavaa aikaa rauhoittumiselle ja muun muassa lukemiselle. Tästä siirrymmekin kätevästi jo lupaamaani kirja-arvioon. Olkaa hyvät. :)

S.K. Tremayne- Jääkaksoset

Otava

Suomentanut Oona Nyström

349 sivua

Angusta ja Sarahia on hetki sitten kohdannut traaginen onnettomuus, jossa toinen heidän identtistä kaksosistaan on menehtynyt. He päättävät muuttaa Skotlantiin syrjäiselle majakkasaarelle tavoitteenaan jättää surulliset muistot vanhaan kotipaikkaan. Hetken kuluttua eloonjäänyt tytär Kristie alkaa väittää olevansa Lydia, tytär, jonka vanhemmat luulevat kuolleen. Sarah päättää pyytää osaavalta psykologilta apua siihen, kuinka selvittää, kumpi tyttäristä putosikaan parvekkeeelta ja kuinka käydä sisaruksen kuolemaa toisen tyttären kanssa. Hetken päästä vanhemmatkaan eivät enää ole varrmoja, kumpi kaksosista menehtyi. Kristien olon oletettiin helpottuvan tämän mennessä kouluun, mutta todellisuudessa kouluunmeno vain pahensi asiaa. Kristiellä ei vaikuta olevan montaakaan kaveria. Kristie ehtii jo innostua, kun kuulee, että äiti on kutsunut tytön koulusta leikkimään kanssaan. Aluksi tytöillä vaikuttaa olevan mukavaa, mutta yhtäkkiä kaveri ilmoittaa napalasti haluavansa kotiin. Kun Kristie tajuaa, ettei hänellä edelleenkään ole paljoakaan kavereita, päätyvät vanhemmat ratkaisuun, jossa Kristie saa olla viikon kotona vanhempien seurassa. Anguksen ja Sarahin välit tuntuvat olevan hiertävät. Kristie nimittäin kertoo äidilleen jotain yllättävää. Mitä Sarah alkaa epäillä miehessään? Välillä Sarah on muehelleen jopa niin vihainen, että hän pohtii tämän tappamista. Helpottaako Kristien olo?  Kumpi tytöistä on oikeasti se, joka kuolee? Ja mistä kuolema todellisuudessa johtui? Kirjan loppussa majakkaa riivaa suuri myrsky, jolla on seurauksensa ja kirjan loppuratkaisu olikin yllättävä...

Olin lukenut Jääkaksosista netistä jo paljon ennen kun sain sen käsiini ja odotukset olivatkin siksi korkeaalla. Enkä todellakaan pettynyt. Kirjaa oli helppo seurata mutta säilytti ehdottomasti mielenkiintonsa aina viimeiselle riville saakka. Taattua laatua psykologisten trillereiden ystäville. Nyt kello alkaa tikittää nukkuma-aikaa kohti. Hyvää yötä ja iloa loppuviikon päiviin kaikille!

<3:AnskuBansku

Heippa!
Viime viikko oli ensimmäinen oikeasti kylmä viikko (ja koulussa oli tietysti poistumisharjoitus torstaina) :D, ja samantapainen sää jatkuu edelleen. Toisaalta se on ihan mukavaa, sillä vuosi lähenee loppuaan ja on kivaa, että luntakin on jo hieman maassa. Vähän lisää sitä toki  saisi vielä sataa, jotta maat ja puut peittyisivät kokonaan hennolla, valoa ja talvista tunnelmaa antavalla lumikerroksella. Kuten olen jo tainut aikaisemmissa postauksissa mainita, en voi tunnustautua talven suureksi faniksi. Kaikkein ihanteellisin talvisää olisi mielestäni n. 5-10 sentin lumikinokset ja noin viiden asteen pakkaset, Pyörätuolilla on tosin vaikea liikkua isoissa lumikinoksissa, Myös liukkaus tuottaa haasteita liikkumiselle. Olisi kivaa, jos joku keksisi pyörätuoliin toiminnon, jossa nappia painamalla saisi valittua nastarenkaiden ja sileiden renkaiden väliltä sen mukaan, liikkuuko sisällä vai ulkona :D Pirteyttä talveen tuo joulunodotus, on ihanaa rauhoittua yhdessä perheen kesken, syödä hyvin ja puuhailla kaikkea mukavaa ja rentoa.
Puolentoista viikon päästä menen tutustumaan Aurinkopihaan, paikkaan, johon voisin kuvitella muuttavani lähitulevaisuudessa, Olen käynyt siellä jo kerran aikaisemmin vuosi sitten kesällä,mutta nyt vierailu jännittää vielä vähän enemmän, sillä lähiaikoina olen alkanut enemmän pohtia kotoa muuttamista. Olen kuullut paikasta paljon positiivisia asioita ja toivonkin, että Aurinkopiha tuntuu mukavalta ja kodikkaalta. Kirjoittelen varmasti vierailun jälkeen fiiliksiä, joita vierailu on minussa herättänyt. Muuten arki pyörii pitkälti normaaleissa uomissaan, opiskelumotivaatio on ollut suhteellisen korkealla, kokeet ovat sujuneet pääasiallisesti hyvin. Olen huomannut, että itsensäpalkitseminen jollakin tavalla onnistuneen jutun jälkeen pitää motivaatiota korkealla, eikä kyseessä tarvitse olla mikään suuri ja ihmeellinen, jo joku pieni ja arkinen tapa, kuten esimerkiksi blogipostauksen kirjoittaminen on kiva tapa muistuttaa itseänsä siitä, että on onnistunut jossain.
Viikonlopun aikana luin jälleen yhden huikaisevan psykologisen trillerin. Tässä jälleen tarinaa siitä, nauttikaa! :)

Mary Kubica: Pretty baby- Kuinka pitkälle olet valmis menemään?

HarperCrime

Suomentanut Virpi Kuusela

398 sivua

Heidi on tavallinen avioliitossa elävä yhden tytön äiti. Eräänä päivänä hän näkee metroaseman laiturilla jotain erikoista. Nuori tyttö, jolla on mukanaan pieni vauva. Heidiä kummastuttaa, voiko olla mahdollista, että tyttö on vauvan äiti. Kun Heidi huomaa, että samainen tyttö on metroaseman laiturilla päivästä toiseen, hän päättää ottaa selvää, mistä on kysymys. Tyttö kertoo nimensä olevan Willow ja että hän on 18-vuotias. Heidin huoli kasvaa kasvamistaan ja hän päättää pyytää Willown ja vauvan mukaansa kotiin. Heidin teini-ikäinen tytär Zoe sekä työnsä puolesta reissaava aviomies Chris luonnollisesti hämmästyvät, mutta Heidi saa kaksikon rauhoittumaan vakuuttelemalla, että Willow ja vauva ovat heillä vain lyhyellä vierailulla. Vaikka Chris osaakin peitellä epäilystään aika hyvin, on hän vahvasti sitä mieltä, että asiassa on jotain mätää. Willow ei hänen mielestään varmasti ole vielä 18-vuotias, kuten Heidi kivenkovaa väittää, eikä vauvalla vaikuta olevan kaikki hyvin, sillä hän kuumeilee jatkuvasti ja vaikuttaa myös siltä, ettei vauvalta ole vaihdettu vaippaa pitkiin aikoihin. Heidi auttaa Willowta kuuliaisesti vauvanhoidossa, ja on muutenkin tosi kiltti kaksikkoa kohtaan, sillä Willown äidilliset otteet ovat kadoksissa ja Heidi kiintyy näin vauvaan aivan kuin olisi vauvan äiti. Chris koettaa kuumeisesti selvittää asioita Willowsta ja vauvasta, mutta ei netistä löytyykin tietoa vain samannimisistä henkilöistä. Työtään helpottaakseen hän päättää palkata avukseen yksityisetsivän. 

Kirjan luvut on kirjoitettu päähenkilöiden näkökulmasta, ikään kuin jokainen henkilö puhuisi vuorollaan. Kirjassa Willow kertoo paljon lapsuudestaan ja siitä, kuinka hänen biologiset vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa ja hänet sijoitettiin sijaisperheeseen. Muutenkin eräs kirjan positiivista puolista oli ehdottomasti sen näkökulma. Kirja on kirjoitettu ikään kuin päähenkilöt puhuisivat itse vuorotellen. Tämä teki kirjan seuraamisesta vaivatonta. Kirjan edetessä selviää, että Willow on ollut vankilassa. Miksi? Heidi taas vaikutti kirjan alusta alkaen jollain tasolla yliystävälliseltä Willowta ja vauvaa kohtaan. Kirjan edetessä Heidistä paljastuukin paljon uusia puolia. Käy ilmi, että Heidin raskaus hänen odottaessaan toista lasta on keskeytetty ja se on jättänyt Heidille suuret traumat. Hän ilmoittaa Willowlle kummallisen vaatimuksen liittyen Willow:n ja vauvaan. Mistä on kyse? Onko Heidi oikeasti ihan niin kiltti kun antaa alussa ymmärtää? Onko hänellä kaikki hyvin? Kirjan lopussa Chrisin palkkaama yksityisetsivä soittaa Chrisille. Hän on vihdoinkin saanut tietoja vauvaan ja Willowhun  liittyen. Kaikki ei olekaan heidän suhteensa aivan sitä, miltä näyttää...

Mary Kubican kirja oli mukaansatempaava alusta alkaen. Oli mukava lukea vaihteeksi psykologista jännitystä. Kuten jo mainittua, lisätunnustusta kirja saa siitä, että sitä oli helppo seurata. Kirja on ehdottomasti yksi parhaimmista pienen ajan sisällä lukemistani kirjoista. :)

Pirteyttä talvipäiviin!

-AnskuBansku