Moikka kaikille pitkästä aikaa!

Aika on kulunut hurjan nopeasti, ja blogin kirjoittelu on harmittavaisesti jäänyt. Nöyrimmät anteeksipyyntöni. Nyt ajattelin kuitenkin parantaa tapani ja herättää blogini uudestaan eloon. Tervetuloa takaisin matkaan! :) Tänään luvassa kuulumisia ja lisäksi kirja-arvio pitkästä aikaa (lukuharrastus ei kuitenkaan ole todellakaan kuollut, lukeminen edelleen on todellinen henkireikä rankan arjen keskellä, paras palkinto pitkän päivän jälkeen on kaivautua pehmoisissa olovaatteissa lämpöisen peiton alle koukuttavan kirjan seuraan.)

Mutta aloitetaan aluksi kuulumisilla. Vuosi on ollut mukava, joskin välillä todella rankka. Arki pyörii pitkälti opiskelujen parissa, ja välillä tuntuukin, ettei vapaa-ajan aktiviteeteille ole liiemmin aikaa. Läksyjen tekemiseen menee usein monta tuntia, eikä sen jälkeen ole enää aikaa tai jaksamista tehdä mitään muuta, kuten esimerkiksi nähdä kavereita. Kuitenkin toisaalta olen hurjan onnellinen siitä, että opiskelupaikka on ja että päivillä on selkeä rytmi, olen luonteeltani laiska, ellei ole päivärytmiä, on varmasti myös taattu, etten tee mitään. Kirjoittamisen lisäksi myös taiteellisesta ilmaisusta on tullut lähiaikoina enemmän ja enemmän oma juttuni. Taiteilu on loistava keino tuoda tunteita esille, Olen aina tykännyt väreistä, mutta oman taiteiluinnostukseni myötä väreistä on tullut vielä tärkeämpiä. Olen oppinut, ettei taiteen tarvitse olla esittävää, että siitä tulee näyttävää. Abstrakti taide onkin nykyään itse asiassa suosikkitaidemuotoni. Myös hiilellä piirtäminen on huikeaa. :) Jos joku vielä jokin aika sitten olisi sanonut minulle, että nautin näin paljon taiteentekemisestä, en todellakaan olisi häntä uskonut.

Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa irroittautumaan arjesta, kun lähdettiiin ihanan taksikuskini kanssa seuraamaan TPS-KooKoo-jääkiekkomatsia. Ilta oli huikea, nautittiin toistemme seurasta, syötiin hurjasti herkkuja ja päästiin seuraamaan kuinka TPS teurasti kouvolalaiset murskalukemin 8-2. Tämän tulen muistamaan vielä pitkään! Syysloma koulusta lähenee kovaa vauhtia, mutta ennen sitä täytyisi koulussa vielä ainakin kolme koetta selättää, ensimmäinen heti tulevana maanantaina, nimittäin kannattavuuslaskennan koe. Kyseistä koetta en kuitenkaan juurikaan osaa jännittää, sillä koko kurssi on mielestäni tuntunut mielekkäältä ja hieman jopa yllättäen on tuntunut, että osaan kurssin asiat hyvin. Mutta kun syysloma vihdoin parin viikon päästä koittaa, voin rehellisesti sanoa, ettei se paljon parempaan paikkaan voisi enää tulla, kaipaan jo kipeästi pientä täysinollausta kouluasioista. Mutta se tämän hetken kuulumisista, siirrytään pikkuhiljaa lupailemaani kirja-arvioon. :)

Ursula Poznanski-Äänet

Atena

Suomentanut Anne Mäkelä

403 s.

Salzburgilaisessa psykiatrisessa sairaalassa hoidetaan potilaita, jotka ovat vaikeasti traumatisoituneita. Eräänä päivänä yksi osaston lääkäreistä löydetään raa'asti murhattuna sairaalalta. Erikoista on, että ruumis on koristeltu erikoisin esinein. Etsivä Beatrice Kaspary yrittää kuumeisesti kuulustella potilaita, mutta se osoittautuu hankalaksi, sillä osa potilaista kuulee kummallisia ääniä, jotkut puhuvat hurjasti, toiset taas eivät hiiskahda sanaakaan. Osastolla potilaille järjestetään erilaisia terapioita oloa helpottamaan ja välillä Beatrice päättää mennä mukaan kuuntelemaan istuntoja, toiveenaan saada tätä kautta tutkimuksilleen lisäpontta. Hetken päästä kuvioita vaikeuttaa seuraava kuolema. Eräs potilaista löydetään kuolleena toimiston ikkunan alta, ikkunan ollessa avoinna. Onko kyseessä itsemurha vai onko joku kenties työntänyt potilaan ulos ikkunasta? Kuvioita monimutkaistaa vielä erään hoitajan kuolema ja puhumattoman potilaan mystinen katoaminen. Mitä ihmettä sairaalalla on tekeillä?

Beatricen elämä on muutenkin ristiriitaista. Kirja edetessä hän vaikuttaa rakastuvan erääseen kollegaansa, mikä tuo valoa Beatricen elämään. Kuitenkin Beatrice on myös sotajalalla ex-miehensä kanssa. Achim vaatii itselleen lasten yksinhuoltajuutta, sillä on sitä mieltä, ettei Beatrice pidä lapsista tarpeeksi hyvää huolta vain työkuvioiden ja uuden rakkaudenkohteen kiinnostaessa häntä. Kirjan mielenkiinto ja intensiivisyys pysyy mielestäni yllä koko kirjan ajan, alkaen ensimmäiseltä sivulta. Saako Beatrice kollegoineen selville sairaalalla tapahtuvia asioita? Suosittelen ehdottomasti kirjaa niille, jotka pitävät dekkareista. Itselleni lisämielenkiintoa toi nimenomaan kirjan kiehtova miljöö, psykiatrisen sairaalan osasto.

Kuten jo aikaisemmin mainittua, lupaan jatkossa kirjoittaa tiiviimmin, lämpimästi tervetuloa takaisin kyytiin! :)

Kirpakoita syyspäiviä kaikille!

-AnskuBansku-