Viikonloppu meni hurjan nopeasti kesästä nauttien, ja tämä päivä täytyykin malttaa olla sisällä, sillä käsivarteni on saanut kauniin punertavan sävyn. Mutta se ei minua haittaa, sillä jälleen kerran muutaman viime päivän aikana olen saanut syventyä yhden loistavan kirjan pariin, josta aion teille hetken päästä kertoa hieman lisää. Kyseinen kirja oli oikeastaan mukava yllätys, sillä kirjailija on sellainen, josta en ollut ennen kuullut mitään, mutta netissä surffaillessani törmäsin teokseen sattumalta ja kuvauksen perusteella päätin lukea sen. Ja se todellakin kannatti.
Joten tässä jälleen uunituore kirja-arvostelu, toivottavasti tykkäätte. :)
Carey Baldwin- Tunnustus
Suomentanut Meri Ala-Tauriala
432 sivua
HarperCrime
"Santa Fen Pyhimyksen sanotaan pelastavan sielun- riistämällä hengen". Nämä ovat kirjan takakannesta löytyvät aloitussanat, jotka saivat ainakin minut kiinnostumaan kirjasta ja pohtimaan, mistä oikeastaan on kyse.
Faith Clancy on juuri uraansa aloitteleva psykiatri, joka kokee suuren järkytyksen tajutessaan, että hänen ensimmäinen potilaansa keroo olevansa Pyhimys ja olevansa juuri se sarjamurhaaja, joka on tehnyt kaikki lähiaikoina alueella tapahtuneet murhat. Tunnustus laittaa Faithin miettimään, mitä potilaan kanssa tekee, mutta tajuaa myöhemmin, että laki velvoittaa häntä ilmiantamaan Pyhimyksen poliisille. Tapaus ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen ja pian aletaankin pohtimaan, onko oikeasti mahdollista että Pyhimykseksi tunnustautunut Faithin potilas Dante todellakin on Pyhimys? Poliisit vangitsevat Danten tunnustuksen myötä, mutta muun muassa Danten veli Luke on täysin varma veljensä syyttömyydestä. Pian kuvioihin astuukin hematofobiasta kärsivä laboratoriotyöntekijä "Raippa", joka alkaa myös käydä Faithin vastaanotolla päästäkseen verikammostaan eroon. Kammosta eroon pääsemiseksi kokeillaankin monia eri keinoja, ja tässä vaiheessa itselleni heräsi kysymys: "Kuinka verta noin voimakkaasti pelkäävä henkilö voi olla töissä laboratoriossa?" Raipasta paljastui tarinan edetessä myös muita erikoisia seikkoja ja epäilys kasvoi kasvamistaan. Mutta kenestä oikeastaan oli kysymys?
Danten veli Luke saa veljensä perumaan tunnustuksensa ja näin Dante vapautetaan vankilasta. Itse olin kirjaa lukiessani kuitenkin lähes varma siitä, ettei Dantella eli "Pyhimyksellä" ole täysin puhtaat jauhot pussissa. Mistä on kysymys? Kirjaa eteenpäin lukemalla kaikki selvisi, ja mielestäni kirja säilyttikin mielenkiintonsa ensimmäisestä luvusta viimeiseen saakka. Myös Danten veljeä Lukea ja hänen elämäänsä käsiteltiin kirjassa mielestäni tarpeeksi, tarinasta tuli näin tarpeeksi värikäs. Kirjassa käsiteltiin mukavasti psykiatrin työnkuvaa, sillä psykologia ja ihmismieli ovat ainaa olleet aiheita, jotka ovat kiinnostaneet myös itseäni. Kirjan teksti oli mukavan väljää ja helppolukuista, joskin hieman miinusta kirja saa ajoittain hieman liian pitkistä luvuista.
Kirja oli pokkari, joista en itse pidä niin paljon kuin kovakantisista, sillä mielestäni niitä on hankalampi lukea. Toisaalta taas pokkarimuotoinen kirja on usein pienempi, mikä helpottaa sen mukaanottamista. (Sillä minähän en lähde mihinkään ilman kirjaa.)
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, pian koittaakin jo kesäkuu. :)
-Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti