Viime päivinä olemme saaneet nauttia uskomattoman aurinkoisista ja kuumista kesäpäivistä. Lisäksi olen viettänyt mukavaa aikaa kavereiden kanssa, syönyt mansikoita ja ah niin maittavaa banaani-kinuskijäätelöä. Voiko ihminen kesältään muuta toivoakaan? Mielestäni ei. Kaiken lähipäivien puuhailun ohella olen lukenut yhden jälleen kerran jännittävän, välillä jopa hyytävän ja koukuttavan kirjan ja nyt, illan päätteeksi. ajattelin antaa teille siitä seuraavan kirjavinkin.
Pierre Lemaitre-Verihäät
Suomentanut Kaila Holma
363 sivua
Minerva
Kolmekymppisen Sophien elämä on tähän asti ollut mukavaa, hänellä on aviomies, jonka kanssa elämä sujuu varsin mallikkaasti. Eräänä päivänä kaikki onkin yhtäkkiä vaikeaa, sillä hän kokee olevansa sekoamispisteessä. Hän unohtelee asioita kadottaa esineitä. Tässä vaiheessa hänellä ei kuitenkaan ole aavistustakaan siitä, että pahin on vielä edessä, Kun häbellä hoidossa ollut pikkupoika löydetään eräänä aamuna kuristettuna, hänestä tulee nopeasti Ranskan etsityin rikollinen. Miten ihmeessä poika on voinut tukehtua Sophien ollessa vahtimassa häntä? Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa identiteettinsä ja karata. Lemaitren kirja on sinänsä harmillinen, etten voi kertoa juonesta paljon enempää, jotta lukijan jännitys säilyisi itsellään. Miten Sophielle loppujen lopuksi käy? Mistä unohtelu johtuu? Minua itseäni hämäsi tietyllä tavalla kirjan nimi. Nimen perusteella en osannut juurikaan yhtään odottaa, mikä minua kirjan sivuilla todellisuudessa odotti. Lukijalle paljastetaan mielestäni seikkoja juuri sopivaan tahtiin ja jännitys pitää pintansa aivan loppuun saakka. Viimeisillä sivuilla lukijaa odottaa vielä yllätys, joka tuntuu kuin herkulliselta kermavaahdolta kuuman kaakaon päällä (ehkä hieman huono vertaus kuumalla kesähelteellä, mutta kuitenkin.) :D
Kirjan ehdottomia vahvuuksia olivat mielestäni erittäin tiivis tunnelma, jonka Lemaitre osasi luoda upeasti. Ranskalainen Lemaitre on tämän kirjan perusteella oikea kerronnan mestari, sillä välillä sivuja käännellessäni minusta tuntui, etten uskalla kääntää sivua seuraavalle, sillä tunnelma oli niin tiivis, Kuitenkin se oli pakko tehdä, sillä minulla oli kova halu saada tietää, mitä siinä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi kirja on erittäin nopea-ja helppolukuinen, jonka vuoksi sitä oli helppo seurata.
Ennen kuin luin Verihäät, olin lukenut siitä paljon netistä, ja lukemani perusteella uskalsinkin varata sen kirjastosta. Silti ennen siihen tarttumista fiilikseni olivat hieman skeptiset, sillä olen aikaisemminkin yrittänyt lukea joitain Lemaitren teoksista ja joutunut jollain tasolla pettymään niihin.
Verihäät taas osoitti minulle sen, että jos kirja vaikuttaa houkuttelevalta, sille kannattaa antaamahdollisuus, vaikka saman kirjailijan aikaisemmat teokset eivät olisikaan täysin vakuuttaneet. Mielestäni Lemaitren Verihäät on takuuvarmaa luettavaa psykologisen jännityjsen ystäville! :)
Aurinkoisia hellepäiviä!
<3: Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti