Aluksi haluan pahoitella, että edellisestä blogipäivityksestä on jälleen kulunut aivan liian paljon aikaa. Kuitenkin päiväni ovat lähiaikoinakin täyttyneet pitkälti kirjoista, sillä jalkapallo on ollut aina laji, jota en ole liiemmin jaksanut seurailla, Eilen olikin pitkästä aikaa jälleen päivä, jolloin oli ihana istua terassilla, nauttia auringosta ja huippukirjallisuudesta. Nyt aionkin pidemmittä puheitta esitellä teille viimeksi lukemani kirjan, jonka sivut kääntyivätkin lähes lentämällä. :)
Jussi Adler-Olsen- Selfiet
Suomentanut Katriina Huttunen
535 sivua
Gummerus
Jussi Adler-Olsenin aikaisemmista kirjoista tuttu poliisiryhmä Osasto Q pitää toimistoansa Kööpenhaminan poliisitalon kellarissa, kuten aikaisemminkin. On kuitenkin myös asioita, jotka eivät ole kuten ennen. Nimittäin yksi ryhmän jäsenistä, Rose on vajonnut psykoosiin. Tilanne ei ole muutenkaan kovin helppo, sillä poliisin ylin johto odottaa kuumeisesti Osasto Q:n laittavan vauhtia toimintaansa. Eikä aikaakaan, kun julkisuuteen nousee lyhyen ajan sisällä useampia rikoksia ympäri kaupunkia. Muun muassa eräästä kaupungin puistosta löydetään iäkäs nainen raa'asti pahoinpideltynä, tuntematon nainen ajelee autollaan hullunkiilto silmissään ihmisten yli ja samoihin aikoihin kaupungissa tapahtuu yökerhoryöstö. Aiemmissa kirjoissa Osasto Q on ollut tunnettu siitä, että se on koettanut selvittää vanhempia, selvittämättömiä rikostapauksia, ja siksi oli mielestäni pirteää, että joukko sai välillä selvitettäväkseen jotain tuoreempaakin. Mielestäni mielenkiintoisinta kirjassa oli ehdottomasti seurata, kun joukkio yrittää kuumeisesti selvittää, kuka ajaa kaupungissa ihmisten päälle. Lukijalle tosin kerrotaan, että kyseessä on Anneli, joka työskentelee sosiaalityöntekijänä ja työssään hänen on tarkoitus auttaa nuoria. Uhreikseen hän valitsee pääosin nuoria naisia, joista ei ole työssään suuremmin välittänyt. Tämä juonikuvio on mielestäni järkyttävä, joskin toisaalta tunsin välillä myös sääliä Annelia kohtaan, sillä kirjan edetessä käy ilmi, että hän sairastaa syöpää. Kuitenkin pääasiallisesti lukiessani Annelin kamalista edesottamuksista, päälimmäisiä tunteitani olivat viha ja inho.
Mielestäni oli muutenkin mukavaa, että Adler-Olsen oli saanut kirjaansa mahdutettua muutaman mielenkiintoisen juonikuvion. Myös osasto Q:n jäsenen Rosen vointia seurataan ja ryhmä pohtiikin, olisiko heillä mahdollisuutta helpottaa Rosen oloa jotenkin ja näin ollen kenties saada hänet vielä takaisin ryhmään,
Kuinka Osasto Q:lle käy? Saavatko he selville, kuka ihmisten päälle ajelee. Entä onko Kööpenhaminassa lyhyen ajan sisällä tapahtuneiden rikosten välillä jokin yhteys? Saavatko he ylimmän johdon vakuuttuneeksi toiminnastaan?
Jussi Adler-Olsenin Osasto Q-sarjassa on ennen tätä ilmestynyt kuusi osaa, ja mielestäni ne ovat kaikki lukemisen arvoisia, eikä Selfietkään aiheuttanut pettymystä. On ihanaa, että kirja on paksu, sillä sen verran koukuttavasta kirjasta on kyse!
Nautinnollisia kesäpäiviä kaikille!
<3:Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti