Helmikuun alettua olen alkanut jo hiukan miettiä tulevaa kevättä. Pian luonto alkaa jälleen saamaan väriä ja lumet sulavat. Mukavinta kevään odottelussa kuitenkin mielestäni on päivän piteneminen. Olen taipuvainen syksynaikaiseen väsymykseen, joka johtuu nimeenomaan harmaista säistä ja aina vain pimeämmistä päivistä. Se, että keväällä tilanne on päinvastainen, tuntuu ihanalta. En malta myöskään odottaa, että säät lämpenee ja pääsee pikkuhiljaa vähentämään vaatteita ja nauttimaan auringon lämmöstä. Toivon todellakin, että tuleva kesä olisi keleiltään viime kesää parempi. Tulevaa kevättä ja kesää fiilistellessä on jälleen hyvä aika esitellä viimeksi lukemani kirja, olkaa hyvät :)
Leena Lehtolainen- Ensimmäinen murhani
251 sivua
Tammi
Joukko kuoroa harrastavia nuoria lähtee viettämään harjoitusviikonloppua idylliselle huvilalle Vuosaareen. Aluksi kaikki näyttääkin sujuvan hienosti, mutta illan pimetessä harjoittelulla on taipumus unohtua ja alkoholi astuu selvemmin mukaan kuvioon. Aamulla eräs kuorolaisista löydetään rantavedestä kuolleena. Helsingin poliisilaitoksella sijaisuutta tekevä Maria Kallio määrätään tutkimaan tapausta ja pian selviääkin, että kyseessä on murha. Maria alkaa kuulustella järjestäen viikonloppua huvilalla viettäneitä nuoria, joskin tilanteen tekee hankalammaksi se, että osa nuorista on Mariallekin entuudesraan tuttuja. Tapaus on Marialle ensimmäinen näytönpaikka, joka tuo hänelle vielä enemmän paineita.
Kirjan uhri on komea nuori mies Jukka Peltonen. Hän on sotkeutunut huumekauppaan, prostituutioon ja laittomaan viinanlevitykseen. Marian selvittäessä tapausta juuri nämä osoittautuvat tapauksen motiiviksi. Pääepäiltyjä ovat koko kirjan ajan kuoron jäseniä. Kun tapausta selvitetään, kuitenkin jostain syystä ainakin itseni yllätti tutkimuksen tulos. Kuka osoittautuu syylliseksi?
Leena Lehtolaisen ensimmäinen Maria Kallio-romaani on julkaistu vuonna 1993. Minun mielestäni koukuttavan juonen lisäksi kirjaa oli mukava lukea juuri siksi, että kyseessä oli selkeästi hieman vanhempi teos. Tunnelma tarinassa oli jollain tavalla hieman vanhanaikainen, sitä on kuitenkin hieman vaikea selittää, mikä moisen olotilan sai aikaan. Lisäksi olen aina tykännyt vanhemmista kirjoista, toisen, ehkä hieman koomisenkin syyn takia, nimittäin mielestäni vanhemmat kirjat tuoksuvat ihanilta :D
Mielestäni Ensimmäinen murhani on ensimmäiseksi dekkariksi yllättävän hyvä. Kirja oli hyvin helppo-ja nopealukuinen ja jälleen kerran hieman harmitti, kun käänsin viimeisen sivun. En olisi laittanut pahakseni, vaikka kirja olisi ollut hieman pidempi.
Hyvää viikonloppua!
-Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti