Vuosi on jälleen vaihtunut ja minusta tuntuukin, että joulun ja uuden vuoden välinen aika meni todella nopeasti. Pidin tietoisen tauon blogin päivittämisestä, ja keskityin rauhoittumiseen. Tällä välillä kirjojakin tuli luettua melko monta, joskin vuodenvaihteen jälkeen oli lukemista rakastavalle painajaismainen kausi. Mikään kirja ei tuntunut koukuttavalta, ja jokainen piti palauttaa kirjastoon pettymyksenä. Eilen pääsin kuitenkin taas kartuttamaan kirjavarastoani ja huoneessani oleva laatikko, josssa säilytän kirjoja on jälleen täynnä toinen toistaan houkuttelevampia kirjoja. Kärsiessäni kirjapuutteesta löysin kuitenkin omasta kirjahyllystäni herkullisen kirjan, jonka aion esitellä seuraavaksi, olkaa hyvät! :)
Kristina Ohlsson-Syntitaakka
Suomentanut Laura Beck
425 sivua
WSOY
Mies löydetään ammuttuna omasta nojatuolistaan. Poliisien ryhdyttyä selvittämään tapausta, pian huomataan myös, että hänellä on sormessaan tyttärensä vihkisormus. Mistä on kysymys? Samaan aikaan hautaustoimistossa työskentelevä Noah etsii veljeään, koska epäilee, ettei veljen perheellä ole kaikki hyvin, vaikka hänelle en väitetty, että veljen perhe asuu onnellisena toisella puolella maapalloa, mutta onko se mahdollista, kun veljeen ei saa millään yhteyttä. Myös eräs ruotsalainen äiti koettaa kovasti saada pidettyä perheensä kasassa, sillä hänen aviomiehensä alkaa käymään vaarallisemmaksi. Rikoksia tapahtuu paljon ja Fredrika Bergman ja Alex Recht tiimeinen huomaavat tapauksia tutkiessaan niissä olevan yhteyden, mutta mistä on kysymys? Jollain ihmisellä on kuitenkin halua oikoa tapahtumia ja lähettää Alexille nimettömiä, kummallisia viestejä. Miksi viestejä lähetetään ja kuka niitä lähettää?
Tapauksien selvittämisen ohella kirjassa seurataan jonkin verran myös henkilöiden arkielämää. Tietyllä tavalla herkullisin, mutta myös tunteita herättävin elämä on Alexin työkaverilla Fredrikalla kun tämä saa tietää, että hänen miehensä on vakavasti sairas. Saavatko työkaverit ajoissa selville, kuka rikoksia tekee, jotta muiden ihmisten turvallisuus on taattu? Kuinka käy hautaustoimistossa työskentelevälle Noahille? Onnistuuko hän löytämään veljensä sekä tämän perheen ajoissa? Kristina Ohlsson on yksi suosikkikirjailijoistani, eikä Syntitaakkakaan petä. Kirja pitää otteesaan ensimmäisestä rivistä viimeiseen saakka, jännitys on käsinkosketeltavaa ja kirjaa onkin lähes mahdotonta laskea käsistään. Jälkisanoja lukiessani koin pienen harmituksentunten, sillä Ohlsson kertoi Syntitaakan olevan todennäköisesti viimeinen Bergmanista ja Rechtistä kertova teos. Mutta onneksi maailma on täynnä loistavia kirjailijoita. :)
Mukavaa vuodenalkua kaikille!
-Anskubansku- :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti