Tämänkertainen postaus on ehkä hieman erilainen, kuin yleensä. Yleensä keskeytän kirjan hyvin nopeasti, jos siinä on jokin piirre, joka minua epäilyttää, ja siksi blogissani esitellään lähes pelkästään kirjoja, joista olen tykännyt todella palljon. mutta tämänkertaisesta en tykännyt ihan niin paljon, mutta kuitenkin siinä oli jotain, mikä veti minua puoleensa, ja luin kirjan loppuun. Etenkin kirjan miljöö oli viehättävä ja lisäksi kirja oli helppo- ja nopealukuinen. Vaikka luinkin kirjan loppuun, epäilen, että en lue kyseiseltä kirjailijalta muita teoksia. Siirrytäänpäs pidemittä puheitta esittelyn pariin.
Victoria Hislop- Saari
Suomentanut Laura & Olga Jänisniemi
474 sivua
Bazar
25-vuotias englantilaisnainen Alexis lähtee lomailemaan Kreetalle yhdessä poikaystävänsä kanssa saadakseen tietoa sukujuuristaan, sillä hänen äitinsä ei ole juurikaan halunnut kertoa niistä. Saavuttuaan kohteeseen hän tapaa äitinsä hyvän ystävän, joka ryhtyy kertomaan mielellään sukuun liittyviä seikkoja. Aluksi Alexis saa tietää, että hänen isoisoäitinsä Eleni on sairastanut lepran, minkä vuoksi hän on joutunut Spinalongan saarelle, jossa asui paljon samaa sairautta sairastavia. Elenin elämä saarella ei ala kovinkaan mukavasti, sillä saari on hyvin lähellä hänen kotikyläänsä, vain pieni vesialue erottaa ne toisistaan. Sairastumisen vuoksi nainen on joutunut eroon perheestään, johon kuuluu hänen miehensä ja kaksi tytärtä, ja kamalinta on se, että hän on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana perheestään Miestään Eleni kuitenkin näkee pikaisesti tasaisin väliajoin, sillä miehen tehtävänä on tuoda saaren asukkaille heidän tarvitsemiaan asioita.
Ammatiltaan Eleni on hyvin pidetty opettaja, ja ihmiset epäilevät vahvasti, että nainen on saanut tartunnan 9-vuotiaalta oppilaaltaan, Dimitriltä. Saarella Eleni päättää ottaa Dimitrin huolehdittavaksi ja kaksikolla kaikki näyttää sujuvan hienosti. Vaikka saaren kaikki asukkaat ovat sairaita, heidän elämänsä vaikuttaa sujuvan varsin hienosti. Suurella osalla saarin asukkaista sairauden oireet ovat varsin lieviä, vaikka toki asukkaiden joukossa on myös henkilöitä, joiden vointi ei ole yhtä hyvä. Saarella eläminen ei ole kuitenkaan yhtä alkeellista kuin voisi ajatella. Saarella järjestetään tasaisin väliajoin vaalit, joiden pohjalta valitaan saaren johtaja. Saarelaisten elämänlaatu on melko hyvä myös esimerkiksi saarelta löytyvien kauppojen, kahviloiden, apteekin ja kirkon ansiosta
Kirjassa eletään myös toisen maailmansodan aikaa. Spinalongan saarelle sota ei juurikaan vaikuta, asukkaiden elämä on melko mukavaa, tosin kukaan sotaan osallistuva ei myöskään halua joutua saarelle johtuen saaren saamasta huonosta maineesta. Pikku hiljaa sairaudelle alkaa löytyä parannuskeinoja, eikä kukaan ole ihan varma, kuinka siihen tulisi suhtautua. Tämä oli mielestäni yksi kirjan mielenkiintoisimmista kohdista. Kuinka saaren asukkaille käy, tuleeko asukkaista terveitä?
Saaren elämän lisäksi kirjassa kerrotaan jonkin verran myös Elenin lasten, Annan ja Marian elämästä ja heidän välisistä suhteista. En ole ihan varma, pidinkö siitä. Toisaalta se toi mukavasti arkisuutta ja viihteellisyyttä melko vakava-aiheiseen kirjaan. Toisaalta taas se osa kirjasta oli melko stereotyyppistä ja ennalta-arvattavaa, mikä teki lukemisesta melko tylsää. Siskosten välit eivät ole kovin lämpimät ja he ovat kuin yö ja päivä, täysin toistensa vastakohdat. Mutta tyttöjen elämä pitää sisällään jotain mielenkiintoista.
Kirjan lopussa eletään nykypäivässä. Alexiksen äiti Sofia on palannut takaisin Kreetalle voidakseen palata menneisyyteensä ja muistella, mitä silloin tapahtui.
Loppujen lopuksi on melko vaikeaa selittää, miksi kirja ei miellyttänyt minua kovinkaan paljon. Kuten jo alussa mainitsin, se on melko helppo.ja nopealukuinen. Vaikka kirjassa riitti tapahtumia, se oli jotenkin vähän tylsä, tylsintä kirjassa oli mielestäni toinen maailmansota ja n´siihen liittyvät asiat, ja minusta tuntuukin, että ilman sitä kirja olisi ollut paljon mielekkäämpi. Jos kirja pitäisi arvostella tähdillä, antaisin sille 2,5 tähteä. Olen tyytyväinen, että luin kirjan loppuun, mutta en usko, että luen lisää kyseisen kirjailijan teoksia.
Mukavaa loppuviikkoa, palataan pian!
<3: Anskubansku
474 sivua
Bazar
25-vuotias englantilaisnainen Alexis lähtee lomailemaan Kreetalle yhdessä poikaystävänsä kanssa saadakseen tietoa sukujuuristaan, sillä hänen äitinsä ei ole juurikaan halunnut kertoa niistä. Saavuttuaan kohteeseen hän tapaa äitinsä hyvän ystävän, joka ryhtyy kertomaan mielellään sukuun liittyviä seikkoja. Aluksi Alexis saa tietää, että hänen isoisoäitinsä Eleni on sairastanut lepran, minkä vuoksi hän on joutunut Spinalongan saarelle, jossa asui paljon samaa sairautta sairastavia. Elenin elämä saarella ei ala kovinkaan mukavasti, sillä saari on hyvin lähellä hänen kotikyläänsä, vain pieni vesialue erottaa ne toisistaan. Sairastumisen vuoksi nainen on joutunut eroon perheestään, johon kuuluu hänen miehensä ja kaksi tytärtä, ja kamalinta on se, että hän on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana perheestään Miestään Eleni kuitenkin näkee pikaisesti tasaisin väliajoin, sillä miehen tehtävänä on tuoda saaren asukkaille heidän tarvitsemiaan asioita.
Ammatiltaan Eleni on hyvin pidetty opettaja, ja ihmiset epäilevät vahvasti, että nainen on saanut tartunnan 9-vuotiaalta oppilaaltaan, Dimitriltä. Saarella Eleni päättää ottaa Dimitrin huolehdittavaksi ja kaksikolla kaikki näyttää sujuvan hienosti. Vaikka saaren kaikki asukkaat ovat sairaita, heidän elämänsä vaikuttaa sujuvan varsin hienosti. Suurella osalla saarin asukkaista sairauden oireet ovat varsin lieviä, vaikka toki asukkaiden joukossa on myös henkilöitä, joiden vointi ei ole yhtä hyvä. Saarella eläminen ei ole kuitenkaan yhtä alkeellista kuin voisi ajatella. Saarella järjestetään tasaisin väliajoin vaalit, joiden pohjalta valitaan saaren johtaja. Saarelaisten elämänlaatu on melko hyvä myös esimerkiksi saarelta löytyvien kauppojen, kahviloiden, apteekin ja kirkon ansiosta
Kirjassa eletään myös toisen maailmansodan aikaa. Spinalongan saarelle sota ei juurikaan vaikuta, asukkaiden elämä on melko mukavaa, tosin kukaan sotaan osallistuva ei myöskään halua joutua saarelle johtuen saaren saamasta huonosta maineesta. Pikku hiljaa sairaudelle alkaa löytyä parannuskeinoja, eikä kukaan ole ihan varma, kuinka siihen tulisi suhtautua. Tämä oli mielestäni yksi kirjan mielenkiintoisimmista kohdista. Kuinka saaren asukkaille käy, tuleeko asukkaista terveitä?
Saaren elämän lisäksi kirjassa kerrotaan jonkin verran myös Elenin lasten, Annan ja Marian elämästä ja heidän välisistä suhteista. En ole ihan varma, pidinkö siitä. Toisaalta se toi mukavasti arkisuutta ja viihteellisyyttä melko vakava-aiheiseen kirjaan. Toisaalta taas se osa kirjasta oli melko stereotyyppistä ja ennalta-arvattavaa, mikä teki lukemisesta melko tylsää. Siskosten välit eivät ole kovin lämpimät ja he ovat kuin yö ja päivä, täysin toistensa vastakohdat. Mutta tyttöjen elämä pitää sisällään jotain mielenkiintoista.
Kirjan lopussa eletään nykypäivässä. Alexiksen äiti Sofia on palannut takaisin Kreetalle voidakseen palata menneisyyteensä ja muistella, mitä silloin tapahtui.
Loppujen lopuksi on melko vaikeaa selittää, miksi kirja ei miellyttänyt minua kovinkaan paljon. Kuten jo alussa mainitsin, se on melko helppo.ja nopealukuinen. Vaikka kirjassa riitti tapahtumia, se oli jotenkin vähän tylsä, tylsintä kirjassa oli mielestäni toinen maailmansota ja n´siihen liittyvät asiat, ja minusta tuntuukin, että ilman sitä kirja olisi ollut paljon mielekkäämpi. Jos kirja pitäisi arvostella tähdillä, antaisin sille 2,5 tähteä. Olen tyytyväinen, että luin kirjan loppuun, mutta en usko, että luen lisää kyseisen kirjailijan teoksia.
Mukavaa loppuviikkoa, palataan pian!
<3: Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti