On ihanaa ahmaista kirja!

Moi!
Viikonloppu on alkanut mukavasti. Päivitin blogiani viimeksi torstaina. Vielä silloin oloni oli melko ikävä, en haistanut tai maistanut mitään, ja tuntui, että lämpöäkin saattoi olla hieman. (Minulle todella harvinainen tunne.) Eilen oloni alkoi jo hieman normalisoitua, aistitkit palailivat pikkuhiljaa. Tänään oloni on jo pirteä, lähes normaali, vielä hieman tukkoinen. Mutta jos tauti tosiaankin oli näin helppo, olen tosi tyytväinen. :) Mutta se siitä sairaskertomuksesta. Palataan blogini pääteemaan, eli kirjallisuuteen. Torstaina kerroin koukuttavasta jännityskirjasta. Melko pian saatuani julkaistua tuon postauksen, tartuin seuraavaan kirjaan. Tämän teoksen teema on aivan toisenlainen. Kyseessä on kevyt viihteellinen, melko lyhyt romaani, joka olisi sopinut täydellisesti myös rentoon, aurinkoiseen kesäpäivään. Mutta viihdyttävä, kevyt teos piristi mukavasti myös torstai-iltaa, jolloin vointini ei ollut paras mahdollinen. Kun jatkoin kirjaa eilen, tajusin melko nopeasti, että saan kirjan luetuksi saman päivän aikana. Se imaisi minut täydellisesti maailmaansa. Loistava esimerkki tästä on se, luin kirjaa eilen yhtäjaksoisesti yli kolme tuntia, ja siitä yllätyin itsekin. Vaikka usein kerronkin, että on olemassa paljon kirjoja, joita ei pysty laskemaan käsistään, itselleni on kuitenkin todella harvinaista, että löydän kirjan, jonka keskeyttäminen on oikeasti lähes mahdotonta, ja joiden sivut kääntyvät kuin itsestään. Tästäkin syystä lukukokemus oli todella miellyttävä. Ja kehuakseni kirjaa vielä vähän enemmän mainitsen, että kirjan kansi on mielestäni todella kaunis ja houkutteleva.
Joten eiköhän siirrytä varsinaisen esittelyn pariin.

Nina Lykke- Ei, ei ja vielä kerran ei

Suomentanut Sanna Manninen

261 sivua

Gummerus

Jan ja Ingrid ovat olleet naimisissa jo 25 vuotta. He asuvat hulppeassa asunnossaan yhdessä kahden täysi-ikäisen poikansa, Jonaksen ja Martinin kanssa. Pojat käyttäytyvät kotona kuin hotellivieraat. Ingrid työskentelee äidinkielenopettajana. Hänen mielestään  elämä on menettänyt hohtonsa lähes kokonaan. Melkein kaikki hänen unelmansa ovat toteutuneet, mutta silti kaikki tuntuu turhalta, avioliittokin tuntuu joutuneen väärille urille.

Hannen murheet ovat täysin erilaiset. Hän on 35-vuotias nainen, joka elää täysin erilaista elämää kuin hänen ystävänsä. Ystävillä on jo lapsia ja hieno koti. Tämä saa Hannen pohtimaan, onko hänellä enää mahdollisuuksia samankaltaiseen elämään kuin ystävillään. 

Jan on juuri ylennetty täysin yllättäen ministeriön osastonhoitajaksi ja hän alkaa tuntea vetoa 15 vuotta nuorempaan kollegaansa, Hanneen. Hannen läsnäolon myötä Jan alkaa tuntea nuoruuden vapauksia, ja ennen kuin mies ehtii hidastamaan, kaksion välille syntyy suhde. Hanne tuntee olonsa mukavaksi, sillä aikaisemmin nainen on ollut tosi kriittinen kohtaamiensa miesten suhteen, ja suhteet ovatkin lähes aina päättyneet johtuen aivan pienistä seikoista, esimerkiksi miehen liian kimeästä äänestä. Asuntojakin Hanne on vaihtanut todella usein. Alussa suhde Janin kanssa tuntuu parhaalta mahdolliselta ratkaisulta. Janinkin mielestä on piristävää vierailla pienessä kerrostaloasunnossa hänen asuttuaan pitkään hulppeassa omakotitaloasunnossa yhdessä perheensä kanssa. Mutta kun uutuudenviehätys katoaa, Hanne ja Jan tajuavat, ettei ratkaisu sittenkään välttämättä ole paras mahdollinen. Lisää haasteita Janin elämään tuo se, että Ingrid tai hänen poikansa eivät tiedä suhteesta vielä mitään. Jan salaa suhdetta taitavasti. Hän viesteilee ja soittelee Hannen kanssa erikoisina aikoina tai paikoissa, joissa hän uskoo olevansa turvassa, eikä kukaan pysty löytämään häntä. Kuten arvata saattaa, eräänä päivänä Janin on pakko paljastaa salaisuutensa Ingridille. Kuinka Ingrid reagoi uutiseen? Tässä tilanteessa Jan kuitenkin ilmoittaa Ingridille myös, ettei hän halua jättää Ingridiä, vaan pitää vain pienen tauon, jonka aikana Jan voi pohtia tarkemmin, mitä hän haluaa.

Mielestäni kirjassa oli miielenkiintoista seurata sitä, millaista elämää Ingrid alkaa elää kuultuaan miehensä tunnustuksen. Naisen ratkaisu oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen

Miten Janin ja Hannen elämä alkaa pyöriä? Ovatko he onnellisia, vai alkaako pariskuntaa epäilyttää jokin asia, miten tarina päättyy?

Kirja oli mielestäni viihdyttävä ja hauska, ja kuten todettua, sen keskeyttäminen tuntui välillä jopa mahdottomalta, ehkä siksi luinkin sen alusta loppuun yhden vuorokauden aikana. Ainoan pienen miinuksen kirja saa todella pitkistä luvuistaan. Olen nimittäin lukijana sellainen, etten voi keskeyttää lukemista ennen kuin meneillään oleva luku on lopussa, sillä minun mielestäni tauon jälkeen lukemista on paljon helpompi jatkaa uuden luvun alusta kuin keskeltä meneillään olevaa lukua. Torstai-illalla olin jo niin väsynyt, että olisin halunnut jo alkaa nukkumaan, joten päätin tarkistaa, milloin seuraava luku alkaa. Kun huomasin, että lukua on jäljellä vielä melko paljon, meinasin tehdä poikkeuksen, mutta lopulta kirja kuitenkin imaisi minut niin voimakkaasti mukaansa, että ennen kuin huomasinkaan, luku oli lopussa. Tuon jälkeen nukahdin kuitenkin hyvin nopeasti.

Mukavaa viikonloppua, palataan pian! (Saattaa olla, että uusi päivitys tulee jälleen hyvinkin pian, käsissäni on nimittäin jälleen tosi jännittävä kirja)
<3: Anskubansku