Aluksi haluan pahoitella, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut aikaa jo parisen viikkoa. Syynä tähän on tuttuun tapaan ollut se, etten ole pitkään aikaan löytänyt luettavaksi kirjaa, joka olisi viihdyttänyt minua alusta loppuun. Nyt tilanne on kuitenkin onneksi jälleen muuttunut ja on jälleen aika esitellä viimeksi lukemani kirja, toivottavasti tykkäätte. :)
Lisa O'Donnel- Mehiläisten kuolema
Suomentanut Seppo Raudaskoski
304 sivua
Moreeni
"Tänään on jouluaatto. Tänään on syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia" Kyseinen teksti Lisa O'Donnelin esikoisteoksen "Mehiläisten kuolema" kannessa sai minut tarttumaan kirjaan ahnaasti, kyseessä ei voi olla muuta kuin mestariteos, ja voin jo nyt todeta, etten todellakaan joutunut pettymään. O'Donnelin kirjan päähenkilöinä ovat tytöt Nelly ja Marnie, joiden elämä ei suju parhaalla mahdollisella tavalla. Heidän vanhempansa eivät nimittäin ole koskaan olleet parhaita mahdollisia vanhempia, ja kaiken lisäksi nyt he ovat kuolleet. Nelly ja Marnie päättävät haudata vanhempansa takapihalle. Lisäksi he päättävät olla hiiskumatta vanhempiensa kuolemasta kenellekään, sillä he ovat varmoja, että jos joku saa kuulla, ettei heillä ole enää vanhempia, he joutuvat eroon toisistaan. Sisarusten elämäntilanne on todella uskomaton. Välillä on vaikea käsitellä heidän tilannettaan. Kuinka noin nuoret tytöt pystyvät elämään elämäänsä keskenään tietämällä samalla, että heidän vanhempansa ovat haudattuna takapihalle?
Tyttöjen naapurisssa asuu koiransa kanssa kiltti Lennie, joka on menettänyt vaimonsa. Seuratessaan Nellyn ja Marnien elämää, hän alkaa ihmetellä, mihin tyttöjen vanhemmat ovat kadonneet. Eikä Lennie todellakaan ole ainoa, jota tyttöjen tilanne alkaa ajan myötä ihmetyttää. Hän päättää alkaa auttaa tyttöjä ja osoittautuukin todella sydämelliseksi ihmiseksi. Lenniestä ja hänen Bobby-koirastaan tulee tytöille todella tärkeitä. Nimittäin tyttöjen elämässä on mukana myös hieman kyseenalainen henkilö, joka väittää kivenkovaa olevansa tyttöjen ukki, Onko asia kuitenkaan niin? Nellyllä ja Marniella tuntuu nyt kuitenkin kaikki olevan suht hyvin, sillä Lennie vaikuttaa olevan ensimmäisiä aikuisia, joka välittää heistä.
Vaikka Mehiläisten kuolema oli kertomuksena tietyllä tavalla jännittävä ja rankka, oli se pääasiallisesti kuitenkin sisarustenvälinen, lämminhenkinen selviytymistarina. Kirjaa oli helppo seurata, sillä kertojia tarinalla oli vain kolme, Nellyn ja Marnien lisäksi kiltti, iäkäs naapurinmies Lennie. Helppolukuisuutta lisäsi mielestäni myös se, että jokainen luku oli mukavan lyhyt. Toisaalta taas koen, että jos kirjassa on hyvin lyhyet luvut, en malta esimerkiksi iltaisin alkaa nukkumaan ollenkaan, koska on jatkuvasti sellainen olo, että haluan lukea vielä vähän lisää :D.
Lisa O'Donnelin Mehiläisten kuolema oli mukavaa luettavaa. Olen lähiaukoina lukenut niin paljon jännäreitä, että oli tosi mukavaa lukea välillä jotain kirjaa, joka ei ole jännäri.
Mukavaa viikonloppua!
-Anskubansku :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti