Eilen iltapäivällä pohdin kuumeisesti mitä tekisin. Mikään ei oikein tuntunut houkuttelevalta, mutta kyllästyttyäni pohdintaan päätin antaa vielä yhden mahdollisuuden kirjalle, jonka tasosta en ollut vielä ollut aivan varma. Se olikin sitten menoa. Kirjan sivut kääntyivät jälleen kuin lentämällä, eikä aikaakaan kun huomasin, että olen aivan lopussa ja kellokin tikittää sellaista aikaa, että on aika käydä nukkumaan. Olen ikuisesti onnellinen, etten luovuttanut kirjan suhteen kesken kaiken, sillä koen, että niin tekemällä olisin menettänyt paljon. Nyt onkin aika esitellä teille tämä teos, olkaa hyvät! :)
Clare Mackintosh- Minä näen sinut
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
413 sivua
Gummerus
Zoe Walker on lontoolainen perheenäiti. Eräänä päivänä matkalla töihin lehteä lukiessaan hän löytää oman kuvansa seuralaispalvelujen mainosten joukosta ja järkyttyy. Kotona hänen perheensä yrittää rauhoitella Zoeta vakuuttelemalla, että kyseessä on joku toinen, joka vain hieman muistuttaa häntä. Aikaa kuluu ja Zoe alkaa nähdä lisää samankaltaisia mainoksia, mutta huolestuu tosissaan vasta, kun tajuaa yhden mainoksiksissa olevan naisen joutuneen vakavan rikoksen uhriksi. Mitä on tekeillä? Uhkaako häntä jokin? Seuraako joku häntä työmatkoillaan?
Kirjan toinen keskeinen henkilö on nykyään alemmassa asemassa poliisina työskentelevä Kelly Swift, joka onnistuu pääsemään kiinni Zoen tapaukseen ja saa näin mahdollisuuden päästä takaisin mielenkiintoisempiin tehtäviin ja ehkä jopa parempaan asemaan poliisina. Tarinan ajatus on hyytävä ja pitää otteessaan koko ajan. Käy ilmi, että joku on ottanut kuvia metrolla matkustavista ihmisistä ja ladannut niitä internettiin sivustolle, josta kuka tahansa pystyy lataamaan henkilökohtaisia työmatkatietoja maksua vastan. Kuka tällaista voi tehdä? Tapauksen selvittelyn ohella kirjassa seurataan mielestäni mukavasti Zoen perheen arkielämää. Zoen tytär Katie harrastaa teatteria ja seurusteleekin häntä huomattavasti vanhemman teatteriohjaajan Isaacin kanssa. Zoe ei liiemmin pidä heidän suhteestaan. Zoella on myös poika, Justin, joka työskentelee ahkerasti Zoen parhaan ystävän Melissan kahvilassa. Zoe on eronnut, mutta hän on jo löytänyt itselleen uuden kumppanin, jonka kanssa kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Eräänä päivänä Zoe löytää kuitenkin Simonin tavaroista jotakin, joka järkyttää häntä suuresti, ja alkaa pohtia, mikä Simon on oikeasti miehiään. Voiko Simon todellakin pitää yllä tuollaista verkkosivustoa? Zoe alkaa tosissaan pohtia, ettei ole Simonin kanssa turvassa, ja siksi Melissa päättääkin tarjota turvapaikkaa parhaalle ystävälleen ja hänen lapsilleen. Kirjan tahti kiihtyy kuitenkin huomattavasti loppua kohden ja pian käy ilmi, ettei kaikki olekaan aivan sitä miltä näyttää. Eräästä henkilöstä paljastuu kirjan loppumetreillä paljon puolia, joita en ainakaan itse osannut kirjaa lukiessani odottaa.
Ja ihan parasta kirjassa oli mielestäni sen vihoviimeiset sivut. Kun lukijan on annettu jo ymmärtää kaiken olevan viimein hyvin, käy ilmi vielä jotain, mikä kääntää tarinan vielä täysin päälaelleen. Tämä, jos joku on kirja, joka kannattaa lukea tarkoin aina ensimmäisestä sanasta vihoviimeiseen saakka.
Kuten jo mainitsin, kirja oli lukukokemuksena melko huikaiseva. Aluksi kuitenkin tuntui, että kirjalla kestää aika kauan saada lukija kyytiinsä. Kuitenkin sitten kuin se tapahtui, ei paluuta enää mielestäni ollut. Eräs seikka, joka minua jossain vaiheessa hieman häiritsi oli sen nojaaminen internetiin ja tietoturvaan liittyviin asioihin, mutta onneksi kirjailija pystyi taitavasti ja ovelasti pitämään lukijan otteessaan alusta loppuun saakka.
Olen lukenut myös Clare Mackintoshin esikoisteoksen Annoin sinun mennä. Mielestäni Minä näen sinut ei yllä aivan sen tasolle, mutta oli silti myös erinomainen lukukokemus. Ilokseni huomasin myös kirjan kannessa mainoksen seuraavasta suomennettavasta teoksesta. En malta odottaa, että saan sen käsiini. :)
Pirteää viikkoa!
<3: Anskubansku
413 sivua
Gummerus
Zoe Walker on lontoolainen perheenäiti. Eräänä päivänä matkalla töihin lehteä lukiessaan hän löytää oman kuvansa seuralaispalvelujen mainosten joukosta ja järkyttyy. Kotona hänen perheensä yrittää rauhoitella Zoeta vakuuttelemalla, että kyseessä on joku toinen, joka vain hieman muistuttaa häntä. Aikaa kuluu ja Zoe alkaa nähdä lisää samankaltaisia mainoksia, mutta huolestuu tosissaan vasta, kun tajuaa yhden mainoksiksissa olevan naisen joutuneen vakavan rikoksen uhriksi. Mitä on tekeillä? Uhkaako häntä jokin? Seuraako joku häntä työmatkoillaan?
Kirjan toinen keskeinen henkilö on nykyään alemmassa asemassa poliisina työskentelevä Kelly Swift, joka onnistuu pääsemään kiinni Zoen tapaukseen ja saa näin mahdollisuuden päästä takaisin mielenkiintoisempiin tehtäviin ja ehkä jopa parempaan asemaan poliisina. Tarinan ajatus on hyytävä ja pitää otteessaan koko ajan. Käy ilmi, että joku on ottanut kuvia metrolla matkustavista ihmisistä ja ladannut niitä internettiin sivustolle, josta kuka tahansa pystyy lataamaan henkilökohtaisia työmatkatietoja maksua vastan. Kuka tällaista voi tehdä? Tapauksen selvittelyn ohella kirjassa seurataan mielestäni mukavasti Zoen perheen arkielämää. Zoen tytär Katie harrastaa teatteria ja seurusteleekin häntä huomattavasti vanhemman teatteriohjaajan Isaacin kanssa. Zoe ei liiemmin pidä heidän suhteestaan. Zoella on myös poika, Justin, joka työskentelee ahkerasti Zoen parhaan ystävän Melissan kahvilassa. Zoe on eronnut, mutta hän on jo löytänyt itselleen uuden kumppanin, jonka kanssa kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Eräänä päivänä Zoe löytää kuitenkin Simonin tavaroista jotakin, joka järkyttää häntä suuresti, ja alkaa pohtia, mikä Simon on oikeasti miehiään. Voiko Simon todellakin pitää yllä tuollaista verkkosivustoa? Zoe alkaa tosissaan pohtia, ettei ole Simonin kanssa turvassa, ja siksi Melissa päättääkin tarjota turvapaikkaa parhaalle ystävälleen ja hänen lapsilleen. Kirjan tahti kiihtyy kuitenkin huomattavasti loppua kohden ja pian käy ilmi, ettei kaikki olekaan aivan sitä miltä näyttää. Eräästä henkilöstä paljastuu kirjan loppumetreillä paljon puolia, joita en ainakaan itse osannut kirjaa lukiessani odottaa.
Ja ihan parasta kirjassa oli mielestäni sen vihoviimeiset sivut. Kun lukijan on annettu jo ymmärtää kaiken olevan viimein hyvin, käy ilmi vielä jotain, mikä kääntää tarinan vielä täysin päälaelleen. Tämä, jos joku on kirja, joka kannattaa lukea tarkoin aina ensimmäisestä sanasta vihoviimeiseen saakka.
Kuten jo mainitsin, kirja oli lukukokemuksena melko huikaiseva. Aluksi kuitenkin tuntui, että kirjalla kestää aika kauan saada lukija kyytiinsä. Kuitenkin sitten kuin se tapahtui, ei paluuta enää mielestäni ollut. Eräs seikka, joka minua jossain vaiheessa hieman häiritsi oli sen nojaaminen internetiin ja tietoturvaan liittyviin asioihin, mutta onneksi kirjailija pystyi taitavasti ja ovelasti pitämään lukijan otteessaan alusta loppuun saakka.
Olen lukenut myös Clare Mackintoshin esikoisteoksen Annoin sinun mennä. Mielestäni Minä näen sinut ei yllä aivan sen tasolle, mutta oli silti myös erinomainen lukukokemus. Ilokseni huomasin myös kirjan kannessa mainoksen seuraavasta suomennettavasta teoksesta. En malta odottaa, että saan sen käsiini. :)
Pirteää viikkoa!
<3: Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti