Edellisessä postauksessani kerroin kirjasta, jonka kansi ei houkuttanut minua suuresti, mutta tarina oli koukuttava. Tämänkertainen kirja on kannestaan niin houkutteleva, että tarttuessani siihen päätin aloittaa lukemisen heti. Aluksi lukeminen oli hieman tahmaista ja ehdin jo miettimään, jaksanko jatkaa tarinaa eteenpäin. Tällä kertaa teokselle kannatti kuitenkin antaa mahdollisuus, sillä vauhtiin päästyäni lukemisen keskeyttäminen oli jälleen haastavaa. Yksi syy epäilykseeni saattoi olla se, että luin kirjan pokkarina, enkä osaa vieläkään oikein päättää, mitä mieltä niistä olen, vaikka välillä tuleekin luettua paljon pokkareita. Hyvät puolet pokkareissa on niiden koko ja keveys. Vaikka kyseessä olisi paksukin kirja, sitä on helppo lukea esimerkiksi makuuasennossa. Pienuutensa ansiosta pokkarit on helppo pakata mukaan lähtiessään kotoa. Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, etten lähde mielellään mihinkään ilman kirjaa, vaikka olisin poissa kotoa ihan pienenkin ajan.
Pokkareiden huono puoli on mielestäni se, että kirja ei mielestäni tunnu ihan niin konkreettiselta kuin kovakantinen kirja juuri pehmeytensä takia. Loppujen lopuksi sillä lukeeko kovakantista kirjaa vai pokkaria ei ole suurta merkitystä, tärkeintä on, että tarina on mielenkiintoinen ja että kirjan pystyy nappaamaan mukaan kun lähtee kotoa.
Nyt on aika siirtyä tämänkertaisen kirja-arvostelun pariin.
Joyce Maynard- Vuori talon takana
Suomentanut Eeva Parviainen
394 sivua
HarperCollins
Eletään vuotta 1979 Marinin piirikunnassa Kaliforniassa. Siskokset Rachel ja Patty asuvat talossa vuoren juurella. Eräänä päivänä vuorelta löytyy useita ruumiita surmattuna, ja tyttöjen isä saa tehtäväkseen johtaa tutkimustöitä. Samaan aikaan myös tytöt innostuvat pohtimaan surmaajan henkilöllisyyttä. Tyttöjen elämä ei kuitenkaan ole helpoimmasta päästä, sillä isän keskittyessä tutkimustöihin he joutuvat todistamaan isän riutumista, sillä syyllisen löytäminen ei olekaan niin helppoa kuin hän on ajatellut. Myös tyttöjen äiti ajautuu syvempään masennukseen, mutta onneksi tytöillä on toisensa, he viettävät kaiken vapaa-aikansa yhdessä. Rachelin tullessa teini-ikään hän kasvattaa suosiotaan luokkakavereiden keskuudessa kertomalla itsekeksittyjä tarinoita murhaajasta, ja näin ollen ajanvietto pikkusiskon kanssa vähenee, Kun kuolleita löydetään jatkuvasti lisää, Rachel päättää selvittää surmaajan henkilöllisyyden itse, sillä aikaisemmin arvostetun poliisi-isän maine on laskenut merkittävästi. Tyttö on aina ihaillut isäänsä ja hän haluaa palauttaa isänsä maineen- Tällä päätöksellä on kohtalokkaat seuraukset monelle hänen läheiselleen. Rachelin halu selvittää surmaajan henkilöllisyys on mielestäni välillä jopa sairaalloinen, sillä jopa monen kymmenen vuoden jälkeen hän päättää palata kotiseudulleen selvittämään asiaa.Tässä vaiheessa kirjailija on halunnut kertoa Rachelin aikuisuudesta.
Nykyään Rachel on tunnettu jännityskirjailija, joka päättää järjestää murhaajalle ansan saadakseen tietää, kuka on tämän kaiken takana. Aikuisena Rachel saa myös tietää, että hänellä on siskopuoli. Saako Rachel selville kuka on karmeiden veritekojen takana? Entä kuinka käy hänen muulle perheelleen? Vaikka kirja oli tietyllä tavalla rankka, sen lukeminen oli varsin kevyttä. Teksti on helppolukuista ja tarinassa pysyy helposti mukana, eikä pienen lukutauon jälkeen tarvitse miettiä, mitä kirjassa viimeksi tapahtui. Mukavin osa kirjassa oli mielestäni alku, jossa kerrottiin Rachelin ja Pattyn lapsuudesta. Tytöt ovat läheisiä ja koska vanhemmilla on välillä rankkaa, he pystyvät tekemään pieniä kolttosiaan varsin rauhassa. Kirjaa on kevennetty mukavasti lapsuusajan tarinalla ja lämpöisellä sisarusrakkaudella, ja onneksi suurin osa kirjasta kertookin lapsuusajasta.
Mielestäni Vuori talon takana olisi täydellistä lomaluettavaa, esimerkiksi laiturinnokkaan. Se on mukavan kevyttä, koukuttavaa, mutta myös jännittävää. Itse vakuutuin kirjasta niin paljon, että aion tarkistaa onko Joyce Maynardilla muita suomennettuja teoksia.
Mukavaa loppuviikkoa!
-Anskubansku
Eletään vuotta 1979 Marinin piirikunnassa Kaliforniassa. Siskokset Rachel ja Patty asuvat talossa vuoren juurella. Eräänä päivänä vuorelta löytyy useita ruumiita surmattuna, ja tyttöjen isä saa tehtäväkseen johtaa tutkimustöitä. Samaan aikaan myös tytöt innostuvat pohtimaan surmaajan henkilöllisyyttä. Tyttöjen elämä ei kuitenkaan ole helpoimmasta päästä, sillä isän keskittyessä tutkimustöihin he joutuvat todistamaan isän riutumista, sillä syyllisen löytäminen ei olekaan niin helppoa kuin hän on ajatellut. Myös tyttöjen äiti ajautuu syvempään masennukseen, mutta onneksi tytöillä on toisensa, he viettävät kaiken vapaa-aikansa yhdessä. Rachelin tullessa teini-ikään hän kasvattaa suosiotaan luokkakavereiden keskuudessa kertomalla itsekeksittyjä tarinoita murhaajasta, ja näin ollen ajanvietto pikkusiskon kanssa vähenee, Kun kuolleita löydetään jatkuvasti lisää, Rachel päättää selvittää surmaajan henkilöllisyyden itse, sillä aikaisemmin arvostetun poliisi-isän maine on laskenut merkittävästi. Tyttö on aina ihaillut isäänsä ja hän haluaa palauttaa isänsä maineen- Tällä päätöksellä on kohtalokkaat seuraukset monelle hänen läheiselleen. Rachelin halu selvittää surmaajan henkilöllisyys on mielestäni välillä jopa sairaalloinen, sillä jopa monen kymmenen vuoden jälkeen hän päättää palata kotiseudulleen selvittämään asiaa.Tässä vaiheessa kirjailija on halunnut kertoa Rachelin aikuisuudesta.
Nykyään Rachel on tunnettu jännityskirjailija, joka päättää järjestää murhaajalle ansan saadakseen tietää, kuka on tämän kaiken takana. Aikuisena Rachel saa myös tietää, että hänellä on siskopuoli. Saako Rachel selville kuka on karmeiden veritekojen takana? Entä kuinka käy hänen muulle perheelleen? Vaikka kirja oli tietyllä tavalla rankka, sen lukeminen oli varsin kevyttä. Teksti on helppolukuista ja tarinassa pysyy helposti mukana, eikä pienen lukutauon jälkeen tarvitse miettiä, mitä kirjassa viimeksi tapahtui. Mukavin osa kirjassa oli mielestäni alku, jossa kerrottiin Rachelin ja Pattyn lapsuudesta. Tytöt ovat läheisiä ja koska vanhemmilla on välillä rankkaa, he pystyvät tekemään pieniä kolttosiaan varsin rauhassa. Kirjaa on kevennetty mukavasti lapsuusajan tarinalla ja lämpöisellä sisarusrakkaudella, ja onneksi suurin osa kirjasta kertookin lapsuusajasta.
Mielestäni Vuori talon takana olisi täydellistä lomaluettavaa, esimerkiksi laiturinnokkaan. Se on mukavan kevyttä, koukuttavaa, mutta myös jännittävää. Itse vakuutuin kirjasta niin paljon, että aion tarkistaa onko Joyce Maynardilla muita suomennettuja teoksia.
Mukavaa loppuviikkoa!
-Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti