Kuten olen jo aiemmissa postaksissani kertonut, vuoden ensimmäisinä päivinä oli vaikeaa löytää mielenkiintoista kirjaa. Alkutahmeuden jälkeen mielenkiintoisia kirjoja on osunut käsiini useampia peräkkäin. Tässä postauksessa aion kertoa kirjasta, jonka sain iltapäivällä luetuksi. Kirja ei ehkä kuulu parhaimpiin lukemiini kirjoihin, mutta oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen ja ennen kaikkea helppolukuinen, että päätin lukea sen loppuun. Suurin ongelma kirjassa mielestäni oli se, että koin olevani hiukan liian vanha lukijaksi. sillä se on hyvin nuortenkirjamainen. Siitä, miten hyvin osaan kirjasta kertoa, en ole niinkään varma, mutta katsotaan, mitä saan aikaiseksi.
Karen M. McManus- Yksi meistä valehtelee
Suomentanut Inka Parpola
359 sivua
WSOY
Kirjan päähenkilöihin kuuluvat lukiolaiset Bronwyn, Cooper, Nate, Addy ja Simon. Bronwyn on ahkera opiskelija, joka tähtää hienoon yliopistoon, eikä ole ikinä tehnyt koulussa mitään kiellettyä. Cooper taas on taitava baseballin pelaaja, josta kaikki joukkueet kilpailevat. Nate on nuori poika, josta kiertävien huhujen mukaan hän on pikkurikollinen, joka myy muun muassa huumeita. Addy on koulun kaunokainen, jolla on ihana poikaystävä. Simon taas on luonut nettiin sivuston, jonka mukaan jokaisella nuorista on jotain salattavaa, ja hän aikoo paljastaa niitä hetken päästä. Eräänä päivänä nuoriso joutuu jälki-istuntoon, josta vain neljä säilyy hengissä. Vaikeasti pähkinälle allerginen Simon saa allergisen reaktion juotuaan vettä jälki-istunnon aikana valvovan opettajan poistuttua tilasta hetkeksi. Muut nuoret yrittävät kuumeisesti auttaa Simonia kuitenkaan siinä onnistumatta ja näin Simon menehtyy. Pian selviää, että kuolinsyy ei ole onnettomuus ja kaikista muista jälki-istunnossa olleista tulee epäiltyjä. Nuoiret joutuvat suuren mediasirkuksen kohteeksi, jonka lisäksi poliisikuulusteluja on useita. Onko joku nuorista halunnut hiljentää Simonin juorut netissä, vai kuka on syyllinen? Poliisikuulustelujen myötä päähenkilöistä selviää koko ajan uusia asioita, joka tekee kirjasta mielenkiintoisen. Yksi mielenkiintoisimmista henkilöistä on mielestäni Nate, joka on jollain tavalla hellyyttävä rikollisuudestaan riippumatta. Hänen äitinsä on nimittäin jo kuollut ja isällä on ongelmia alkoholin kanssa. Nate ja koulun priimus Bronwyn löytävät toisistaan seuraa, mutta koska Naten tausta on mikä on, tyttöä ei päästetä lähellekään Natea, näin ollen nuoret joutuvat pitämään toisiinsa yhteyttä prepaid-liittymän avulla.
Cooperin isä taas on ollut ylpeä poikansa baseball-taidoista aina, mutta ääni muuttuu kellossa paljon, kun selviää, mikä on Cooperin salaisuus. Cooper saa kännykkäänsä paljon tekstiviestejä salaiselta henkilöltä. Viestit saavat Cooperin aina hymyilemään. Lähiaikoina hän on myös huomannut, ettei tyttöystävän seura enää juurikaan kiinnosta. Mitä Cooper salaa?
Addy taas on aina tullut hyvin toimeen poikaystävänsä Jaken kanssa. Jake on aina ollut kova kontrolloimaan tyttöystävänsä tekosia. Eräänä päivänä joku ilmoittaa olevansa Simonin murhaaja. Onko kyseessä joku nelikosta, vai joku aivan muu?
Kuten jo mainitsin, kirja oli sinänsä mielenkiintoinen, että jokaisella päähenkilöllä on jotain salattavaa ja päähenkilöistä selviää pikkuhiljaa kaikkea uutta. Jokainen kirjan päähenkilöistä toimii kirjassa kertojana ja kertojan vaihtuessa siitä mainitaan. Tämä helpottaa merkittävästi tarinan seuraaamista.
Kirjan juoni on mielenkiintoinen ja sen perusteella kirjan olisi voinut lukea alusta loppuun vaikka yhdeltä istumalta. Häiritsevää kirjassa on kuitenkin tietynlainen kliseisyys ja ehkä myös päähenkilöiden nuori ikä. On vaikea kuvailla, miksi minulle tuli kirjaa lukiessani välillä sellainen olo, että kyseessä on nuortenkrja, mutta se saattaa johtua muun muassa siitä, että kirjassa käytetty kieli ei mielestäni aina ole kovinkaan kaunista tai soljuvaa. Myös jo mainitsemani kliseisyys voi olla syy siihen. Kirjan päätyttyä olin kuitenkin tyytyväinen, että luin sen, antaisin sille 3,5 tähteä.
Hauskaa viikkoa!
Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti