Tänään on ollut jälleen mukava huomata, miten ihanaa on katsella ikkunasta kaunista talvimaisemaa, mutta istua kuitenkin sisätiloissa hyvän kirjan parissa, sen verran kylmä talvipäivä on ollut. Tämänkertaisen kirjan hyviä puolia koukuttavuuden lisäksi on myös sen helppolukuisuus. Juonta oli erityisen helppo seurata. Myös viime viikolla luin yhden paksun ja koukuttavan kirjan, mutta siitä jätin kirjoittamatta, koska tapahtumia oli niin paljon, että koin kirjoittamisen olevan liian haastavaa, koska en halunnut, että paljastan kirjan juonta liikaa. Nyt on kuitenkin taas aika kertoa muutaman viime päivän aikana lukemastani kirjasta.
Mari Jungstedt- Pimeys keskellämme
Suomentanut Emmi Jäkkö
320 sivua
Otava
Gotlannissa on meneillään kesän mukavin aika. Jokavuotinen keskustelutapahtuma Almendal-viikko on alkamassa Visbyssä ja tämän lisäksi suosittu purjehduskilpailu Gotland runt on täydessä käynnissä. Kilpailu saa yhtäkkiä karmaisevan käänteen, kun eräs kilpailussa mukanaoleva löytää rannalta surmatun miehen. Komisario Andreas Knutas alkaa tutkimaan tapausta ja jonkin ajan kuluttua hänelle selviää, että kuollut mies on hänen tuttavansa poika Tobias. Kyseessä on myös pidetyn ravintolan nuori pitäjä, jolla on vaimo. Lisäksi he ovat tarjonneet kodin ulkomaalaistaustaiselle nuorelle miehelle.
Andreaksella ei ole muutenkaan helppoa, sillä suhde työkaveri Karinin kanssa on päättymässä ja hän tuntee olevansa yksinäinen. Andreaksen ja Karinin on kuitenkin unohdettava suhdeongelmansa joksikin aikaa, sillä kaksikon on selvitettävä tapaus yhdessä kaikesta huolimatta, sillä ajan kanssa selviää, että vaara ei ole vielä ohi. Myöhemmin myös eräs Almendal-viikoille osallistunut nainen löydetään kuolleena ja tapausta tutkiessa huomataan, että myös nainen on surmattu samalla tavalla kuin Tobias.
Eräästä henkilöstä kerrotaan takaumien avulla. Hänen lapsuutensa ei ole ollut kovinkaan helppo, sillä hänen äitinsä on alkoholisoitunut, eikä näin ollen ole pystynyt pitämään lapsestaan huolta kovin hyvin. Ruokaa ei ole liiemmälti tarjolla. Onneksi naapurissa asuvat henkilöt pystyvät huolehtimaan hänestä. Lisäksi takaumissa kerrotaan kesäleiriajasta, jonka aikana poika saa kavereita.
Karinin ja Andreaksen parisuhdeongelmien aikana Karin tutustuu purjehduskilpailussa mukanaolleeseen Joeliin, Joel pyrkii aluksi Karinin seutaan kertomalla, että hän haluaa jutella rikostapauksista. Karin ja Joel alkavat viettää enemmän aikaa keskenään, mikä tuntuu helpottavan Karinin oloa parisuhdeongelmien keskellä, Joel vaikuttaa hurmaavalta, mutta tässä vaiheessa minulla lukijana herää epäilys. Voiko Joel olla niin hyväsydäminen rasisminvastainen mies? Kirjan tunnelma tiivistyy loppua kohden, kun poliisien tutkimukset etenevät. Saavatko poliisit selville, kuka on surmannut uhrit? Onko kyseessä sama ihminen molemmissa tapauksissa? Paras kohta kirjassa on mielestäni sen viimeiset sivut. Tarina on vauhdikas ja jännittävä. Miten poliisien ja syyllisen välinen taistelu päättyy? Pimeys keskellämme on mielestäni mielenkiintoinen, helppolukuinen, mutta myös hieman ennalta-arvattava. Lisäksi kirjaa lukiessani minua ärsytti, että Tobiaksen perheeseen kuuluvasta ulkomaalaispojasta ei yhtäkkiä kerrota mitään, ikään kuin koko poikaa ei olisi mukana ollutkaan.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, teos on ehkä hieman ennalta-arvattava, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että luin kirjan loppuun. Olen lukenut aikaisemminkin useamman Mari Jungstedtin teoksista. Pimeys keskellämme ei ehkä kuulu parhaimpiin teoksiin kyseisestä sarjasta, mutta aion kyllä jatkossakin lukea uusia sarjan kirjoja, mikäli niitä julkaistaan.
Hyvää yötä!
-Anskubansku
Gotlannissa on meneillään kesän mukavin aika. Jokavuotinen keskustelutapahtuma Almendal-viikko on alkamassa Visbyssä ja tämän lisäksi suosittu purjehduskilpailu Gotland runt on täydessä käynnissä. Kilpailu saa yhtäkkiä karmaisevan käänteen, kun eräs kilpailussa mukanaoleva löytää rannalta surmatun miehen. Komisario Andreas Knutas alkaa tutkimaan tapausta ja jonkin ajan kuluttua hänelle selviää, että kuollut mies on hänen tuttavansa poika Tobias. Kyseessä on myös pidetyn ravintolan nuori pitäjä, jolla on vaimo. Lisäksi he ovat tarjonneet kodin ulkomaalaistaustaiselle nuorelle miehelle.
Andreaksella ei ole muutenkaan helppoa, sillä suhde työkaveri Karinin kanssa on päättymässä ja hän tuntee olevansa yksinäinen. Andreaksen ja Karinin on kuitenkin unohdettava suhdeongelmansa joksikin aikaa, sillä kaksikon on selvitettävä tapaus yhdessä kaikesta huolimatta, sillä ajan kanssa selviää, että vaara ei ole vielä ohi. Myöhemmin myös eräs Almendal-viikoille osallistunut nainen löydetään kuolleena ja tapausta tutkiessa huomataan, että myös nainen on surmattu samalla tavalla kuin Tobias.
Eräästä henkilöstä kerrotaan takaumien avulla. Hänen lapsuutensa ei ole ollut kovinkaan helppo, sillä hänen äitinsä on alkoholisoitunut, eikä näin ollen ole pystynyt pitämään lapsestaan huolta kovin hyvin. Ruokaa ei ole liiemmälti tarjolla. Onneksi naapurissa asuvat henkilöt pystyvät huolehtimaan hänestä. Lisäksi takaumissa kerrotaan kesäleiriajasta, jonka aikana poika saa kavereita.
Karinin ja Andreaksen parisuhdeongelmien aikana Karin tutustuu purjehduskilpailussa mukanaolleeseen Joeliin, Joel pyrkii aluksi Karinin seutaan kertomalla, että hän haluaa jutella rikostapauksista. Karin ja Joel alkavat viettää enemmän aikaa keskenään, mikä tuntuu helpottavan Karinin oloa parisuhdeongelmien keskellä, Joel vaikuttaa hurmaavalta, mutta tässä vaiheessa minulla lukijana herää epäilys. Voiko Joel olla niin hyväsydäminen rasisminvastainen mies? Kirjan tunnelma tiivistyy loppua kohden, kun poliisien tutkimukset etenevät. Saavatko poliisit selville, kuka on surmannut uhrit? Onko kyseessä sama ihminen molemmissa tapauksissa? Paras kohta kirjassa on mielestäni sen viimeiset sivut. Tarina on vauhdikas ja jännittävä. Miten poliisien ja syyllisen välinen taistelu päättyy? Pimeys keskellämme on mielestäni mielenkiintoinen, helppolukuinen, mutta myös hieman ennalta-arvattava. Lisäksi kirjaa lukiessani minua ärsytti, että Tobiaksen perheeseen kuuluvasta ulkomaalaispojasta ei yhtäkkiä kerrota mitään, ikään kuin koko poikaa ei olisi mukana ollutkaan.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, teos on ehkä hieman ennalta-arvattava, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että luin kirjan loppuun. Olen lukenut aikaisemminkin useamman Mari Jungstedtin teoksista. Pimeys keskellämme ei ehkä kuulu parhaimpiin teoksiin kyseisestä sarjasta, mutta aion kyllä jatkossakin lukea uusia sarjan kirjoja, mikäli niitä julkaistaan.
Hyvää yötä!
-Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti