Tervetuloa vuosi 2019! Tuntuu hassulta, että vielä hetki sitten laskin päiviä jouluun, sillä nyt tuntuu jo siltä, että joulua ei olisi ollutkaan, niin nopeasti aika juoksee. Vuoden ensimmäiset päivät eivät ole olleet intohimoiselle lukijalle kovinkaan suotuisia, sillä on ollut jälleen suuria vaikeuksia löytää mielenkiintoista kirjaa. Muutama päivä sitten löysin sellaisen viimein, ja kirja tulikin ahmaistua suhteellisen nopeasti. Kirjaan tarttuessani mietin pitkään, mahtaako se olla mieluinen, sillä kansi ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta. Kirjaa lukiessani huomasin onnekseni olevani väärässä, sillä tuntui, että teos imaisi minut täysin mukaansa. Tarinan opetus siis on, että yritä olla luomatta ennakkokäsityksiä tarinasta pelkän etukannen perusteella. Pieni miinus kirjassa on kuitenkin sen ajoittainen sekavuus. Viime vuonna itseäni harmitti jälleen se, että välillä blogipäivitysteni välissä oli hurjan pitkä aika, ja tänä vuonna ajattelin yrittää tihentää päivityksiäni edes vähän. Joten tervetuloa tämänvuotisten postausten pariin!
Mads Peder Nordbo- Tyttö ilman ihoa
Suomentanut Tiina Sjelvgren
349 sivua
Like
Tyttö ilman ihoa on tanskalaisen Mads Peder Nordbon Grönlantiin sijoittuvan dekkarisarjan avausosa. Toimittaja Matthew Cave on aiemmin asunut Grönlannissa, mutta päättänyt poistua sieltä jäätyään leskeksi. Nyt hän kuitemkin on tekemässä paluuta yhdessä kuvaajansa kanssa tarkoituksenaan kirjoittaa huikaiseva juttu jäämuumiosta, toiveenaan saada alku kansainväliselle toimittajanuralle. Pian hän kuitenkin huomaa, että jokin on mennyt pieleen, sillä muumio on kadonnut ja tilalle on tullut kuollut poliisi. Tästä alkaa huikaiseva tarina. Tutkimuksiin mukaan lähtee tatuoitu tyttö Tuparnaaq, joka on istunut vankilassa monta vuotta syytettynä murhista. Matthew ryhtyy selvittämään elävältä nyljettyjen ihmisten kohtaloa ja siinä tutkittavaa riittääkin. Samankaltaisia rikoksia on tehty sekä 1970-luvulla että nykypäivänä. Haasteelliseksi tutkimuksen tekee se, että toimittajien on pyydetty olevan asiasta hiljaa, mutta Matthew on saanut pomoltaan luvan tutkia tapauksia itsenäisesti. Itsenäinen tutkiminen ei kuitenkaan ole kovinkaan helppoa, sillä aikaisempien tapausten dolumentit ovat niin vanhoja, ettei niitä ole sähköisessä muodossa, vaan niitä on paljon erilaisissa pimeissä kellareissa ja varastoissa.
Kiehtovaa kirjassa oli mielestäni etenkin sen ympäristö.Kirjaa lukiessa oli hauskaa pohtia, millaista on esimerkiksi Grönlannin luonto.
Kirjassa nykypäivä ja historia kulkivat melko mukavasti käsi kädessä ja aina aikakauden vaihtuessa toiseksi siitä mainittiin luvun vaihtuessa. Kirja oli juoneltaan hyvinkin mukaansatempaava, mutta jollain tavalla myös hieman sekava. Välillä tuntui vaikealta pysyä mukana tapahtumissa. Lisäksi henkilöhahmoja oli aika paljon, joka sekin toi lisää haastetta lukukokemukseen. Etenkin loppuvaiheessa minusta tuntui, että tapahtumat tulevat enemmän sekaviksi ja jollain tavalla tuntuu myös, että tapahtumat lässähtävät. Minusta lukijana tuntuu jopa siltä, että lässähtäminen johtuu nimenomaan siitä, että kirja on vähän sekava. Kuitenkin lukiessani olin koko ajan varma siitä, etten halua keskeyttää lukemista Selviääkö Matthewille, kuka on tuo tatuoitu tyttö? Entä kuka on ollut asialla kamalissa rikoksissa? Kirja on hyvin jännittävä, eikä näin ollen sovi aivan heikkohermoisille.
Aloittaessani kirjoittamaan tätä kuvausta minusta tuntui, että kirjaa on hyvin hankala kuvailla, enkä saa aikaan mitään järkevää. Siksi suosittelenkin tarttumaan teokseen jos vähääkään kiinnostaa, sillä lukemalla saat tarinasta paljon enemmän irti kuin lukemalla pelkän postaukseni.
Kuten jo mainitsin, Tyttö ilman ihoa avaa uuden tanskalaisen dekkarisarjan. Ajoittaisesta sekavuudestaan huolimatta kirja vakuutti minut sen verran vahvasti, että aion lukea myös sarjan jatko-osat, mikäli niitä suomennetaan.
Mukavia talvipäiviä!
-Anskubansku
Kiehtovaa kirjassa oli mielestäni etenkin sen ympäristö.Kirjaa lukiessa oli hauskaa pohtia, millaista on esimerkiksi Grönlannin luonto.
Kirjassa nykypäivä ja historia kulkivat melko mukavasti käsi kädessä ja aina aikakauden vaihtuessa toiseksi siitä mainittiin luvun vaihtuessa. Kirja oli juoneltaan hyvinkin mukaansatempaava, mutta jollain tavalla myös hieman sekava. Välillä tuntui vaikealta pysyä mukana tapahtumissa. Lisäksi henkilöhahmoja oli aika paljon, joka sekin toi lisää haastetta lukukokemukseen. Etenkin loppuvaiheessa minusta tuntui, että tapahtumat tulevat enemmän sekaviksi ja jollain tavalla tuntuu myös, että tapahtumat lässähtävät. Minusta lukijana tuntuu jopa siltä, että lässähtäminen johtuu nimenomaan siitä, että kirja on vähän sekava. Kuitenkin lukiessani olin koko ajan varma siitä, etten halua keskeyttää lukemista Selviääkö Matthewille, kuka on tuo tatuoitu tyttö? Entä kuka on ollut asialla kamalissa rikoksissa? Kirja on hyvin jännittävä, eikä näin ollen sovi aivan heikkohermoisille.
Aloittaessani kirjoittamaan tätä kuvausta minusta tuntui, että kirjaa on hyvin hankala kuvailla, enkä saa aikaan mitään järkevää. Siksi suosittelenkin tarttumaan teokseen jos vähääkään kiinnostaa, sillä lukemalla saat tarinasta paljon enemmän irti kuin lukemalla pelkän postaukseni.
Kuten jo mainitsin, Tyttö ilman ihoa avaa uuden tanskalaisen dekkarisarjan. Ajoittaisesta sekavuudestaan huolimatta kirja vakuutti minut sen verran vahvasti, että aion lukea myös sarjan jatko-osat, mikäli niitä suomennetaan.
Mukavia talvipäiviä!
-Anskubansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti